Tietokoneetonta elämää

Nyt sitten pientä päivitystä elämään. 

Keskiviikkona meiltä lähti lainaan tietokoneen näyttö Nikon veljelle ja siksi en ole pystynyt päivittämään tätä blogia aiemmin tai olisin pystynyt, mutta en halunnut ruveta työstämään tekstiä kännykällä ja varsinkin kuvien lataaminen olisi ollut vaivalloista.

Kuitenkin huomenna olisi Aaronin antibioottikuuri ohitse, vihdoinkin! On ollut suhteellisen hankalaa antaa sitä pienelle 12 tunnin välein ja myönnän, että se on muutaman kerran myöhästynyt useammalla tunnilla. Lähinnä siksi, että aamulla herääminen menee todellakin yli kymmeneen.

Antibiootti on Aaronin mielestä hyvää!

 Nyt olemme saaneet jalkojen ongelmatkin vähäksi aikaa loppumaan ja saaneet nukuttuakin yöllä. Nikokin oli tyytyväinen, kun sai töissä olla hyvin levänneenä, vaikkakin nyt tämän työpaikan määräaikaisuus loppui. Se ei meitä kuitenkaan haittaa vaan ajattelimme nyt pakata tavaroita pikkuhiljaa ja vain lomailla hieman. Lähinnä siis levätä ja nukkua.

Hmm, tuo lusikka pitäisi saada suuhun...

...hieman meni ohi...

...nyt se on todellakin ohi suun.

 Eilen Aaronin kummitädin palattua takaisin Suomeen lomareissultaan ja sain seuraa viettämään vapaa iltaani. Niko jäikin hoitamaan Aaronia ja äiti lähti perjantai-iltaa viettämään. Istuttuamme terassilla lasillisten ajan päätimme siirtyä sisätiloihin hieman lämpimämpään. 

Ilta oli erittäin onnistunut ja sai juteltua muistakin asioista kuin Aaroniin liittyvistä. Ilta tullaan varmaan joskus uusimaan, mutta ei ihan heti kuitenkaan. Olo koheni huomattavasti ja tänään olen ollutkin erittäin levänneen oloinen ja tunnun jaksavani paljon paremmin taas huolehtia pienestä herrasta. 

Nyt äitikin on tyytyväinen!