Lisää lääkärikäyntejä.

Juhannuksen korvatulehduksista hieman levänneenä onkin hyvä palata taas tavalliseen arkeen.

Eilen maanantaina kulutin päivääni yrittämällä varata aikaa vuokrasopimusten tekoon, kuuden tunnin intensiivisen soittelun jälkeen sain vihdoin ja viimein ajan ensi viikoksi. Heinäkuun loppuun ajattelimme muuttopäivän sijoittaa, ajankohtaan (ei vielä tietoa), milloin avaimet vain saadaan käteen. Olen monta päivää tuijotellut vain parvekkeella olevia pahvilaatikoita, jotka kipeästi huutavat täytettä sisälleen, mutta kuitenkaan aikaiseksi en ole vielä saanut ruveta pakkaamaan.

Ehkä sitten tänä iltana.

Tänään lähdimme aamusta taas käymään Aaronin kanssa kirurgin luona, saimme kunnian olla kerrankin päivän ensimmäiset potilaat. Lasse (kirurgi) totesikin, että kuinka minä aina jaksan joka käynnillä olla niin pirteänä. Totesin hänelle, että juhannuksen valvoneena jaksaa arkenakin olla pirteänä.

Diagnoosi olikin, että Aaron jatkaa nyt tankokenkien käyttöä. Jalat ovat niin paljon paremman näköiset ihon kannalta ainakin sekä tietysti kampurajalkakin taipuu jalkapöydän kohdalta aivan terveen jalan asentoon todella hyvin. Hieman kuitenkin vieläkin kengät tuntuvat kumpaakin jalkaa painavan, mutta niitä on vain vahdittava silmä kovana, ettei pääse niitä painehaavoja taas syntymään.

Painauma ja äiti muokkaamassa jalkaa oikeanlaiseen asentoon

Nyt suurinpiirtein ollaan samassa tilanteessa, mitä oltiin ennen toukokuuta jalkojen suhteen. Ei siinä parantelussa mennytkään kuin kaksi kuukautta hukkaan hoidon suhteen, mutta ehkäpä ei nyt otettaisi enää takapakkia (koputtaa puuta).

Vieläkin tuntuu pienen miehen päiväunia häiritsevän jokin, onko sitten korvatulehdus vai painajaiset, mutta kovin on katkonaista unta ja älähtelee kovasti. Onneksi kuitenkaan ei hereille asti havahdu.

Vihdoinkin nukahti..