Aaron tykkää

Enempiä kirjoittelematta esittelen muutaman kuvan turvin Aaronille mielenkiintoisia asioita.

Syöminen ja varsinkin maidon juominen itse

Kaikenlaisten papereiden imeskely, syöminen ja repiminen

Pahvilaatikkojen ym. kaataminen ja niiden sisään kurkistelu

Sekä lisäksi kaikenlaisiin ahtaisiin paikkoihin ahtautuminen ja kiukkuilu äidille tai isille, kun sieltä ei päästäkään pois.

Rasvaaminen on epämiellyttävää

Viikonloppua vietimme pitkästä aikaa Nikon vanhempien luona. Aaron alkaa taas pikkuhiljaa kiinnostua seisomisen harjoittelusta, mutta yhden kerran jälkeen seisomaan ei olla itse noustu. Kuvaakaan ei ensimmäisestä kerrasta saatu harmillisesti, mutta kyllä se siitä vielä nousee. Välillä joutuu aina muistuttamaan itselleen, että ei kukaan lapsi jää konttausvaiheeseen.

Puhettakin on alkanut pikkuhiljaa tulla. Aina ei niin selkeästi ja merkitys muuttuu sitä myöten, kuka sanat kuulee. "Äiti/Äitä" tulee todella selkeästi. Eilen myös "Iti" tuli todella nätisti, kun poika katseli nukkuvaa isäänsä.

 Hauskin hetki epäilemättä oli se, kun eilisen kylvyn jälkeen ryhdyin rasvaamaan ihoa ja Aaron tokaisee "En halluu". Kysyinkin perään eikö rasvatakkaan ihoa, johon selvä vastaus kuului, että "Ei!" Tilanteessa oli hankala pitää kasvonsa peruslukemilla, kun toinen niin vaativasti tuijotti, että sana varmasti tulisi selväksi.

On se vaan niin ihanaa nähdä lapsensa kehittyvän ja oppivan koko ajan uutta.

Tänään ostimme vihdoin ja viimein potankin ja ensimmäisellä kokeilukerralla saatiin pissit pottaan. Hätä numero kakkonenkin tuli muutamaa tuntia myöhemmin pottaa hyvän ajoituksen turvin. Kuvia meidän pikku pottasankarista laitan johonkin toiseen postaukseen.

Tänään kävimme myös moikkaamassa ystävääni kahvilla. Aaron oli kovasti sitä mieltä, että wrappi ei oikein maistunut hyvälle, mutta omana eväänä ollut kuningatarsose oli oikein syötävää. Jotenkin sitä aina jaksaa vain piristyä, kun pääsee ihmisten ilmoille ja tapaamaan ystäviään, vaikka välillä tuntuukin, ettei aina oikein jaksaisi vaivautua kotoa lähtemään. 

Potan etsintää

"Hei siellä!"

Viikonloppu tuli ja meni hyvinkin äkkiä. 

Lauantaina tosiaan oli sukulaiseni hautajaiset, jotka olivat hyvinkin haikeat. Kovasti tilaisuuden jälkeen ja ylipäätään suru-uutisen kuultuani olen paljon miettinyt elämän lyhyyttä ja sen loppumisen äkillisyyttä.

Sen tiedostaminen, että päivä voi loppua milloin tahansa antaa iloa ja jaksamista nauttia niistä huonoista ja väsyneistä päivistä. Lauantain Aaron oli Nikon vanhemmilla hoidossa useamman tunnin. 

Hautajaisten jälkeen otimme muutaman tunnin Nikon kanssa yhteistä aikaa keskenämme ja kävelimmekin läheiselle kentälle luistelemaan. Viime kerrasta olikin ollut aikaa ja sen huomasi hyvinkin äkillisenä väsähdyksenä ja jalkojen särkynä. Onni tykkäsi kovasti juosta kanssamme kentän reunaa pitkin.

Sunnuntai vietettiinkin keskustassa kahvilla ja loppupäivä lepäillen tulevaa viikkoa varten.

Eräänä iltana väsynyt Aaron vahingossa nukahti kahdeksan jälkeen Nikon syliin.

Maanantaina lähdin Aaronin kanssa korjattamaan kummatkin tankokengät sekä lastakengän. Useamman viikon ongelmana on ollut vasen kenkä tankokengissä, jonka tuntui hankaavan kantapäätä. Nyt maanantain jälkeen olemmekin saaneet nukkua yöt taas paremmin. Lastakengän ongelmana on alusta alkaen ollut se, että kantapää nousee kengässä liian ylös ja jää puristuksiin. Tämä taas tuntuu estävän seisomaan nousun, koska jalan jäädessä ikävään asentoon paineen asettaminen jalalle koskee. Lastakengän seuraaminen on vielä vaiheessa eli ongelmasta ei vielä ainakaan näillä näkymin olla päästy.

Maanantaina testailtiin allergian varalta persikkaa ja pahasti näyttää, että pientä allergiaa sitä kohtaan vielä olisi. Kuitenkin ajattelimme siedättää nyt jonkin aikaa, jos oireet siitä lievenisivät. Ajatuksissamme oli lisätä uusia hedelmiä syötävien listalle.

Persikan syönnin jälkeen ilmaantui pientä punoitusta poskiin

Tiistain ja keskiviikon olemmekin Nikon etäpäivien kunniaksi pyhittäneet potan etsinnälle. 

Vielä pottaa emme ole löytäneet. Tiistain etsimme keskustasta ja prismasta. Toki tällä reissulla pottia löytyi yllin kyllin, mutta katselimme ensin hieman hintoja ja vertailimme tuotteita toisiinsa. Tämän päivän kierroksemme suuntautuikin kirpputoreille, josta emme haluamaamme pottaa vielä ainakaan löytäneet.

Etsimme siis pottaa, jossa olisi mahdollisimman korkea selkänoja.

Kirpputorilta löytyi kokoa 86 kaksi college-paitaa ja kahdet housut.

Kuten myös neljä disneyn satukirjaa ja Nikon sanojen mukaan palikkatesti-lelu

Hampaita esittelemässä

Nallekarhu leikkimässä

Nyt on meidänkin perhe tervehtynyt sairauksista. Jälkitautina tietenkin yskä vielä kiusaa varmaan pidemmänkin aikaa.

Tänään saattelimme Nikon töihin viikon sairasloman jälkeen varsinkin kun tämänhetkisessä elämäntilanteessa emme tunne käsitettä hiihtoloma saimme näin sairastellen olla viikon kotona yhdessä koko perhe. 

Olemme leikkineet ja ulkoilleet yhdessä Aaronin kanssa. Aikaa jota kiristimme tietokoneella istuskelusta on käytetty perusteellisempaan ruoanlaittoon ja siivoukseen, vaikka tosin siivota pitäisi joka päivä, jotta lattian saisi pidettyä siistinä.

Eilen meillä oli Aaronin ensimmäinen hammaslääkärikäynti, josta itse asiassa oli paljon hyötyä ja käynti sai ajattelemaan monia asioita. Käynnin innoittamana poikkesimme yhteisestä päätöksestä ostamassa meille Nikon kanssa sähköhammasharjat. Aaron sai uuden harjan hammaslääkäristä. Näin uusittuamme hampaidenhoito-välineistön ajattelimme kääntää perheessämme täysin uuden sivun hampaiden hoidon suhteen. Itselläni varsinkin hampaiden hoito on ollut aina vähän huononlaista, mutta nyt haluankin näyttää esimerkkiä Aaronille parhaani mukaan.

Eräänä päivänä oli meillä kiukku kylässä ja rauhoituttiin sitten rattaisiin kapaloon käärittynä
ja tietenkin vaadittiin maitoa syötettynä

Asiat Aaronin hampaidenhoidon suhteen on "loistavassa kunnossa" näin hammaslääkärin sanoin. Käytössä ei ole ollut tuttia eikä tuttipulloja ja yösyötötkin saatiin kitkettyä silloin jouluna pois. Ainoana siirtymänä olisi tehtävä se, että janojuomaksi ei tarjottaisi sitä maitoa vaan enemmänkin vettä. 

Uutena asiana opittiin se, että murot, myslit, rusina ja kuivatut hedelmät eivät ole hyväksi hampaille varsinkaan päivittäin käytettynä. Makeisiinkin jos joskus satutaan sortumaan niin tikkarit saisivat mielummin jäädä kaupan hyllylle. 

Iloinen pieni vesseli

Tietenkään kaikkia neuvoja ei tarvitse täysin noudattaa eikä meidän perhe varsinkaan mehuista millään pääse eroon. Omasta puolestani ainakin mielummin juon mehua, kun meidän vesihanoista ei kunnolla viileätä vettä tule niin kyllä se lämmin mehu maistuu paremmalta kuin lämmin vesi. Maitoa kun en itse eikä Nikokaan voi juoda.

Täksi viikoksi olisi luvassa koti oleilua ja askareita. Viikonlopuksi olisi mentävä hautajaisiin ja saadaakin moikattua myöskin ystävääni, joka saapuu tänne suunnalle.

"Kukkuu"

Kevään merkkejä

Aurinko paistaa ja kanavassakin, jonka varrella asumme näkyy jo vettä. 

Viime päivinä sää on ollut aivan mahtava ja tietokoneella istuminen on yhteisestä päätöksestä jäänyt kummallakin minimiin. Näillä päätöksillä vielä toistaiseksi jatketaan.

Vietetään enemmän aikaa olohuoneen puolella Aaronin kanssa leikkien ja kotitöitä tehden.

Tosin säähän liittyen oli suhteellisen raskasta puhdistaa autoa kaupassa käyntiä varten, kun kymmenen sentin lumikerros oli jäätynyt auton pintaan. 

Taudeista toipuminen on vieläkin meneillään.

Minulla jälkitautina menossa kurkkukipu, Nikolla poskiontelontulehdus eikä Aaronkaan kovin hyvin ruokaa syö niin veikkaisin pientä kurkkukipua hänelläkin. Eilen saatiin jopa tehtyä lämmintäkin ruokaa ja tapani mukaan kurkkukipuun paras lääke on jäätelö.

Viime yö meni pitkästä aikaa rauhallisemmin. Kiukkua tietenkin esiintyi, mutta ei edellisten öiden tapaan rääkymisenä. Kovasti, kun yöllä unenpöpperössä herran käyttäytymistä seurasin huomasin, että häneen tuntui joko koskevan tai vain sopivaa asentoa ei löytynyt. Ensiksi mentiin johonkin asentoon ja oltiin ihan rauhassa silmät kiinni, kunnes aivan yhtäkkiä jalat sätkähtivät toisaalle ja alkoi itkuvalitus.

Onneksi sentään päiväunet maistuvat, kunhan ei aurinko vain paista silmiin niinkuin eilen.

Vasemmassa jalassa on vieläkin rakon tapainen hankauma. Kovasti yritämmekin, jos nyt olisi keinoihosta apua. Tähän mennessä kaksi palaa on jo vuorokaudessa saatu irti, toinen lähti yhden yön aikana. Mennään kuitenkin päivä kerrallaan eiköhän se tästä joskus parane.

Apuvälineteknikon tapaamme vasta yli viikon päästä hiihtolomien takia ja tunnetusti meillä asiaa olisi yllin kyllin juuri silloin, kun hän menee lomailemaan.