Sairaalakuulumisia

Tänään meillä oli pojan kanssa sairaalalla käyntiä. 

Tarkoituksena oli poistaa kipsi ja kipsata jalka uudelleen, mutta eihän asiat mene aina niin kuin suunnitellaan. Jalka oli taas karstoittunut samalla tavalla kuin viimekin kerralla. Kirurgi totesikin, että Aaronin atooppinen iho ei pidä siitä kokoaikaisesta kipsauksesta. Iho on paikoitellen rikki, että nestettä tulee ihon pintaan.  Nyt päätettiin sitten lopettaa kipsaaminen ja vaihtaa takaisin tankokenkiin.

Kuitenkin odotellaan huomiseen ainakin. Tankokenkiin erikoistunut apuvälineteknikko on sairaslomalla ja huomenna tulee Kuopiosta hänelle sijainen. Jos kuitenkaan tälläkään kertaa ei tankokengät auta, niin sitten en tiedä, mitä kirurgilla seuraavaksi on mielessään. 

Nyt kuitenkin tämä päivä paranneellaan tuota ihoa viimeisellä sinkkisukalla ja Zyrtecillä. Saatiin nyt Ataraxille korvaava tuote kutinan lievittämiseen, kunhan hoitaja ensin sai todettua, ettei Aaronille saa lääkettä millään alas. Aivan kuin en olisi todennut sitä jo kotona aiemmin. Herralla on tapana ottaa lääke suuhun, mutta hän hautoo sitä kielen alla niin pitkään, kunnes hänet nostetaan pystyasentoon, josta hän sitten puklaa kaiken pois ja nauraa päälle.

Välillä tosiaan tuntuu siltä, että tuota kampuraa ei millään saada hoidettua vaan aina siihen tulee jotain ongelmaa. Onneksi kuulin tänään toisestakin perheestä, joilla tankokengät olivat hiertäneet jalkoihin. Toisaalta helpottavaa tietää, että jotkut muutkin kamppailevat samojen asioiden suhteen. Tälläinen kokoaikainen takapakin ottaminen kampurajalan hoidossa oli suhteellisen harvinaista hoitajien mukaan.

Onneksi kuitenkin pieni herra osaa olla tyytyväinen elämäänsä kaikesta huolimatta.