maanantai 31. joulukuuta 2012

Meidän vuosi 2012


Tammikuu

Vuosi 2012 aloitettiin lähinnä odottamalla pientä vauvaa jo maailmaan. Odotuksesta rankkaa tekivät ennenaikaisuusodotukset, kun lääkäri totesi vko 34 vauvan jo laskeutuneen valmiiksi. Kivuliaat supistukset alkoivat myös kuukautta ennen pojan syntymää, mutta olivat kuitenkin vain harjoittelusupistuksia. Tältä ajalta muistan erityisesti tarpeen päästä juoksemaan, kun käytin Onnia lenkillä. Neuvolassa rohkaistiinkin kuuntelemaan omaa kroppaansa ja minähän juoksin sitten muutamia satoja metrejä tarpeen tullen.



 Helmikuu

Vihdoin ja viimein helmikuun alussa odotuksemme tuli päätökseen. Vesien mentyä yöllä 8.2.2012 oli pieni poika 9½ tunnin synnytyksen jälkeen sylissä. Synnytyksen jälkeen toisena päivänä kipsattiinkin oikea jalka kampurajalan takia. Ensimmäinen kipsaus oli siinä mielessä erilainen, kun vauva ei itkenyt ollenkaan vaan nukkui koko toimenpiteen ajan. 



Maaliskuu

Maaliskuu meni lähinnä huonosti nukuttujen öiden ja vauvan itkua kuunnellessa. Kuun lopussa sitten oli ensimmäinen sairaalajakso, joka kestikin viisi päivää. Sinä aikana löydettiin kananmuna-allergia, jota tosin aluksi luultiin maitoproteiiniallergiaksi. Samaan syssyyn poika sairastikin myös RS-viruksen. Osastojakson aikaan pidettiin myös pienen miehen nimiäiset, jotka olivat suhteellisen hektiset, mutta silti kuitenkin poika nimettiin Aaroniksi.



Huhtikuu

Hyvin pian öiden rauhoittua ja imetysdieetin aloitettua vaihtui syntymästä asti ollut kipsi tankokenkiin ja alkoikin veteen totuttaminen kotona. Kolmen kuukauden iässä myös lastenlääkärin kehotuksesta aloitettiin soseiden maistelu hiljalleen huonosti nousevan painon vuoksi. Lääkärissa myös testattiin maitoproteiini negatiiviseksi, jolloin selvisi maaliskuun oireiden aiheuttajaksi kananmunan. Huhtikuussa myös Niko valmistui ammattikoulusta.



Toukokuu

Sitten alkoikin taas uusi sairaalarumba, kun huomasimme tankokenkien hankaavan jalan ihoa pahasti rikki. Ensimmäisen haavan parannuttua jalka oli kääntynyt liikaa virheasentoon ja oli aloitettava uusi kipsausjakso. Nyt jalka ei kuitenkaan kestänyt kipsaamista yhtä hyvin vaan iho alkoi hilseilemään. Samaan aikaan Aaron oppi kääntymisen selälleen ja siitä takaisin vatsalleen. 
Toukokuun aikana myös alkoi minun bloggaamiseni lähinnä ideasta kertoa päivistämme Nikolle, joka aloitti silloin työskentelyn. 



Kesäkuu

Kesällä oli aivan mahtavia säitä ja mökkeilimmekin paljon samaan aikaan, kun uuden asunnon etsiminen oli kiivaimmillaan. Kesäkuun aikana löytyikin asunto, minne halusimme muuttaa. Juhannusta seurasivat huonotkin uutiset, kun minun viimeinen mummoni menehtyi ja samana päivänä alkoi Aaronilla oirehtimaan ensimmäinen korvatulehdus. Myös porkkanan huomasimme aiheuttavan allergista oireilua ja se jäi myös Aaronin ruokavaliosta pois.



Heinäkuu

Heinäkuussa Nikon määräaikainen työsopimus loppuikin ja vietimme aika lailla aikaa mökillä sekä kavereiden seurassa. Kuun lopussa sitten tehtiin pikainen muuttopakkaaminen. Aaron täytti tähän aikaan tasan puoli vuotta ja sen kunniaksi ensimmäinen hammas puhkesi.



 Elokuu

Viimeiseen kesäkuukauteen kuuluikin muutamia ikean reissuja kuopioon ja uuden asunnon sisustamista. Nikolle muuton yhteydessä sattuneen tapaturman takia elimme hieman rauhallisemmin ja yritimme varoa käden tikkejä. Tankokenkien kanssa jatkui ongelmat entiseen tapaansa, että välillä pystyttiin pitämään kenkiä ja välillä paranneltiin ihon rikkoumia. Saman kuun aikaan vietettiin myös Nikon isovanhempien 60-vuotishääpäivää. Aaron aloitettiin istuttamaan syöttötuoliin syömään. Pikaisella uudella osastokäynnillä jouduttiin käymään refluksiepäilyjen takia, joihin saimme lääkettä helpottamaan.



Syyskuu

Syksy aloitettiin bebax-kengän kokeilulla (kuvassa jalassa), joka loppujen lopuksi ei tilanteeseemme auttanut ollenkaan. Kuitenkin tämän kengän ollessa jalassa alkoi Aaron ryömimään pikkuhiljaa ja alkoi ympäristö kiinnostamaan entistä enemmän.  



Lokakuu

Tämä aika on mennyt pahimmassa sumussa. Kirurgi käski totuttamaan unikoulun avulla Aaronille uudelleen tankokenkiä, jonka takia melkein kuukauden verran valvottiin öitä Nikon kanssa vuorotellen hyssytellen itkevää Aaronia. Lokakuulle sattui myös viikko, jolloin nousi Aaronille kaikki etuhampaat ylös. Loppukuusta sitten päästi toinen kirurgi meidät pälkähästä ollessamme yötä kolmannen kerran sairaalassa saman vuoden aikana ja ruvettiin kehittelemään jotain muuta keinoa jalan hoitoon. Lokakuun aikana myös ensimmäiset sanat kuultiin. Äitiä ja annaa huudeltiin pitkin päivää.



  Marraskuu

Taas rauhoittui meidänkin pienen perheen arki saatuamme uudenlaisen tankokengät tai itse asiassa vanhemmanlaiset. Kuitenkin kirurgit totesivat, että Aaronin hoitoon parhaiten sopisi kengät, joita käytettiin 90-luvulla. Kuitenkaan näitä kenkiä ei enää valmisteta vaan aivan sattumalta yhdet kappaleet olivat jääneet varastoon. Kengät saatuamme oppi Aaron samoin tein konttaamaan ja alkoikin pienen miehen seuraaminen tiivistyä, kun alkoivat kasvit ja sähköjohdot kiinnostamaan. Myös istumaan aloitettiin nousemaan itsekin.



Joulukuu

Joulun odotusaika menikin juhliessa syntymäpäiviä ja ylioppilasjuhlia. Jokaiselle viikonlopulle oli jotakin. Aaron oppi taputtamaan ja hampaita oli jo kertynyt kahdeksan kappaletta. Teimme itse joulukortit ja saimme postitettua toiseksi viimeisenä mahdollisena päivänä. Samaan syssyyn aloitimme pitämään unikoulua lähinnä yösyötöistä pois jättämiseksi ja samalla omaan sänkyyn siirtymisestä. Tämä lopulta johti kuitenkin imetyksen lopettamiseen ja meidän arki alkoi pikkuhiljaa rytmittyä joulua odotellessa.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Ensimmäinen yhteinen joulumme


Joulu on nyt juhlittu ja aika aloittaa seuraavan vuoden vastaanottaminen.
Mutta mitäs me teimme joulun aikaan?
Olimme isäni luona viikon verran kokonaisuudessaan, josta sitten vierailimme muissakin paikoissa melkeinpä jokaisena päivänä. Lauantaina kävimme tekemässä joulun viimeiset ruokaostokset yhdessä isäni kanssa, kun Niko jäi Aaronin kanssa vielä nukkumaan. Aatonaatto menikin sitten vierailulla äitini luona ja odotellessa joulun kiireitä.

Aaron autteli ukkia joulusiivouksessa
Tänä jouluna meillä kävi vain pienoiskokoinen joulupukki, mutta sekin tuntui kiinnostavan pientä herraa kovasti

Aattona lähdimme puolilta päivin Nikon isänäidin luokse käymään riisipuurolle, jonne perinteen mukaan tulevat kaikki sisarukset perheineen. Aaron oli aivan innoissaan monesta tutusta naamasta ja väsähtikin nopeasti isomummon sängylle nukkumaan puheensorinasta huolimatta. Isomummon luota sitten lähdimme takaisin Nikon vanhempien luokse toiselle jouluaterialle ja nappasimme joululahjat mukaan, josta suuntasimme sitten illaksi rauhoittumaan takaisin isäni luokse. Perinteisen joulusaunan ja Aaronin kylvetyksen jälkeen oli luvassa lahjojen availua. Aaron oli jo siinä vaiheessa niin väsynyt päivän kiireistä, ettei lahjojen availusta tullut oikein muuta kuin äidin paidan kaivelua.





Vasemmassa kuvassa näkyykin joulun ensimmäisestä paketista löytynyt lelu, joka osoittautuikin joulun parhaaksi leluksi pienelle miehellä. Minun ja Nikon ostamat palikat (oikeassa kuvassa) eivät vielä ole nostaneet kiinnostusta kovinkaan korkealle paitsi valmiin palikkatornin kaataminen nostaan pienelle herralle naurun pintaan.

Joulupäiväksi luvassa oli minulla hammaslääkäripäivystykseen meno heti aamusta aattoyönä alkaneen yllättävän säryn seurauksena. Selvisi, että minulla on paha ientulehdus ja juurihoitoa kaipaileva hammas. Ensimmäinen juurihoitokerta tehtiin samoin tein ja virheiltä ei tavan mukaan vältytty. Hammaslääkäri puudutti aluksi vasemman posken, kun hammas, mitä piti hoitaa olikin oikealla. Niimpä sainkin syöntikiellon loppupäiväksi. Onneksi kuitenkin hammassäryt loppuivat siihen käyntiin. Hammaslääkäristä ajeltiin suoraan käymään Aaronin kummitätiä ja hänen poikaystäväänsä moikkaamassa, josta matkamme jatkui Nikon toiseen mummolaan, jossa nähtiin loputkin sukulaiset. 

Innostuihan se ukkeli lahjoista sitten myöhemmin..varsinkin syönti ja repimismielessä

Tapaninpäivä vietettiinkin kokonaisuudessaan isäni luona, jonne tuli käymäänkin serkkuja ja tätinikin. Aaronkin sai vähän tutustua serkun 3-vuotiaaseen poikaan. Paljon sai ihmisiä tavata ja mukava olikin ihmisiä nähdä pitkästä aikaa. Kaiken kaikkiaan joulun aika oli oikein mukavaa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.




Hyvin mahdollisesti Aaron on nyt äskettäin tullut allergiseksi kissalle, koska vierailujen jälkeen illalla oli pahat allergiaoireet ja joihin ei muuta yhdistävää tekijää löydetty. Asia on hyvin harmillinen, koska kuitenkin vierailemme paljon kissakodeissa. Kuitenkaan emme vierailuja aio lopettaa missään tapauksessa vaan annamme nyt aivan ensiksi Aaronin rauhoittua muutaman päivän. Muistini mukaan alkuvuodeksi olisi tarkoitus tulla allergialääkärille kutsu, jossa pitää asiasta mainita ja pyytää lääkettä oireiden lieventämiseksi, jonka jälkeen vierailujen suhteen ei pitäisi olla mitään ongelmaa.


Väsynyt pieni mies
 
Nyt joulun jälkeen palatessamme kotiin torstaina päätimme viimein pistää pisteen imetykselle, monien lukuisten syiden takia, mutta suurimpana sen, että parina edellisenä viikkona Aaron ei syönyt muuta ruokaa kuin vain teelusikallisia per ateria. Nyt muutaman päivän lopetuksen jälkeen voidaan jo sanoa, että ruoka maistuu paljon paremmin. Itse asiassa paremmin kuin koskaan ennen.

Vielä viimeiseksi Aaronin joululahja-antia. 
(Kuvasta puuttuu lorupussi ja muutama vaatekappale)




torstai 20. joulukuuta 2012

Päivä meidän perheessä




Keskiviikko 19.12.2012

klo 8.40 - - Heräämme Aaronin kanssa Nikon noustessa myös ylös. Aaronilta vaihdetaan vaippa ja annetaan hetki leikkiä, koska ruoka ei miehelle maistu väsyneenä.
klo 9.00 - - Niko lähtee käyttämään Onnia ulkona ennen töihin lähtöä ja Aaron syö aamupalaksi turkkilaista jogurttia kuningatarhillon kera, jonka jälkeen pestään hampaat. Aaron pääsee takaisin leikkimään, kun itse syön aamupalaa ja juon ensimmäiset kahvikupilliset.
klo 10.00 - - Menemme rauhoittumaan sänkyyn mahdollisille aamu-unille. Tällä kertaa Aaron ei nukahtanut, mutta torkkui kyllä imetyksen ohessa muutaman minuutin.
klo 10.30 - - Vaihdetaan päivän vaatteet ja vaippa uudelleen.
Päivän vaatetusta
Leikkihetki
klo 11.20 - - Aaron syö linnapaistia perunalla-pilttiä ja itsekin syön hieman leipää. Siivotaan keittiötä, syöttötuolia ja keittiön lattiaa. Vaihdamme lattialle hieman jouluisamman maton.
klo 12.45 - - Aaron nukahtaa päiväunille ja minulla on hieman omaa aikaa käytettävissä.
klo 14.20 - - Aaron herää unilta ja vaihdan vaipan sekä syömme välipalaksi päärynää.
klo 14.30 - - Posti tulee ja tuo tullessaan ikävämmän joululahjan. Rupean tekemään uutta hakemusta kelalle, joka on toimitettava samana päivänä.
klo 15.00 - - Niko tulee tunnin aiemmin töistä ja lähdemme kaikki Onni mukaan lukien autolla keskustaan viemään hakemusta suoraan kelan toimistoon ja samalla käydään kaupassa ostamassa viimeiset joululahjat.
klo 17.00 - - Saavumme kotiin ostosten kanssa ja paketoimme ostamamme lahjat.
klo 17.15 - - Aaron saa iltaruoaksi samaa linnapaisti-pilttiä, kun aiemmin lounaalla sekä palan joulutorttua jälkiruoaksi, jonka jälkeen katsotaan hieman lastenohjelmia yhdessä.
klo 18.00 - - Aaron nukahtaa päiväunille tai sanottaisiko paremmin iltaunille. Me Nikon kanssa laitamme hampurilaisia ruoaksi itsellemme.
klo 19.10 - - Aaron herätetään unilta suoraan Nikon kanssa kylpyyn ja minä lähden käyttämään Onnia iltalenkillä, jonka jälkeen itsekin käyn suihkussa.
Ruokaa, ruokaa...maha huokaa
klo 20.30 - - Aaron saa iltapalaksi itsetehtyä puuroa, jonka sekaan laitetaan lusikallinen jogurttia ja kuningatarhilloa ja ihme ja kumma..puuro maistui kerrankin.
klo 21.30 - - Vaihdetaan vielä kerran vaatteet ja rauhoitetaan ilta imetyksen merkeissä. Peittelemme Aaronin sänkyyn ja sanotaan hyvät yöt.


Tältä suurinpiirtein näyttää meidän normaali päivämme. Tottakai ajat vaihtelevat hyvin suuresti sen suhteen, monelta herätään ja monelta Aaronia alkaa väsyttämään. Ruokailut pyritään hoitamaan suurin piirtein kuitenkin samaan aikaan ja yleensä uniltakin herätään aina juuri sopivasti ruokailemaan. Kylpyaika on vakiintunut nyt seitsemään joka ilta aika tarkalleen, kun olemme huomanneet Aaronin nukahtavan paremmin sitten yöunille.

Tällä kertaa meillä oli nukahtamisen kanssa ongelmia ja Aaron valvoikin yli puolen yön, jolloin otin poloisen meidän viereen, että saa Nikokin vähän yöunta, kun kuitenkin joutuu töihin lähtemään. Lopulta Aaron rauhoittui joskus yhden jälkeen. Normaalisti Aaron nukahtaisi siinä kymmenen maissa. Tämän kerran itkuihin emme vielä ainakaan ole syitä löytäneet. Uusia hampaita ei tullut eikä jaloissakaan ollut hiertymiä.



tiistai 18. joulukuuta 2012

Uintia ja kenkien odottelua

Puuron syönnissä

Unikoulun suhteen asiat ovat menneet vähän niin ja näin. 
Perjantaina minulla oli vapaayö ja vietinkin sen ystävien kanssa pyjamabileissä katsellen Bridget Jonesia ja juttelemalla aamuyötä myöten elämästämme. Ilta oli aivan mahdottaman rentouttava ja toi hyvän mielen pidemmäksi aikaa, vaikka en nukkunutkaan kolmea tuntia enempää.
Tämän illan Aaron oli Nikon kanssa kaksistaan. Loppujen lopuksi ilta oli mennyt suhteellisen hyvin ja täysin odotusten vastaisesti. Aaron oli nukahtanut jo klo 21.30. Yöllä oli sitten Niko ottanut ensimmäisen kerran Aaronin herätessä hänet kainaloonsa nukkumaan ja siihen olikin nopeasti nukahtanut, kun oli antanut oman sormensa Aaronin suuhun imeskeltäväksi rinnan asemasta. Aamulla sitten pojat tulivatkin minut hakemaan yhdeksän aikoihin.

Siitä seuraava yö menikin levottomammin, kun Aaron heräili tarkistamaan, että onhan se äiti vielä paikalla. Niko valvoi sinäkin yönä enemmän, kun minä nukuin univelkoja pois. 


Pikku kujeilija, jolla oli ammeen kaatamisen jälkeen paita ja housut ihan litimärät

Sunnuntaina kierreltiinkin mummolat ja ukkilat kaikki kerralla yhden päivän aikana. Jouluna olisi luvassa samanlainen reissu isomummoja myöten. Sunnutai-iltana pieni mies oli aivan puhki ja simahtikin ennen yhdeksää. Jouduimme kuitenkin siirtämään Aaronin meidän sänkyyn, kun sinä yönä sattui tuulemaan niin kovasti, että betoniseinät hohkasivat kylmää ja Aaronia paleli. Aamulla koko huoneiston lämpötila oli laskenut kolmella asteella normaalista 22 asteesta.

Kenkä asiaan kuitenkin näin lopuksi. Kävimme eilen apuvälineyksikössä ja teknikko katsoikin seisoma-asentoa ja varsinkin oikean jalan asentoa. Totesimme kaikki, että ensiaskel-kengän käyttö ei tue tarpeeksi oikeaa asentoa vaan jalka kääntyisi vääränlaiseen asentoon. Kuitenkin asia ei nyt estä seisomaannousua vaan teknikko tekee meille Aaronin jalkaa kipsilastan, jota olisi tarkoituksena käyttää, kunhan jalan asento kestää sen verran hyvin, että voimme ensiaskel-kengät ottaa käyttöön. Lastan saamme vasta ensi vuoden puolella, koska loma-aika sattuu juuri tähän saumaan ja teknikon on vielä konsultoitava kirurgia asiasta.

Seisomaan Aaron kuitenkin jo itsensä jaksaa nostaa varsinkin, jos joku pitää käsistä kiinni. Kova yritys on myös kylpyammeessa seisomaan nousta, jolloin onkin tarkkailtava silmä kovana mitä tapahtuu.

Äsken kävimme kokeilemassa uimista ihan uimahallin puolella. Jokseenkin meni hyvin, mutta vesi oli turhan kylmää vielä näin pienelle ja Aaron tärisikin pitkän aikaa ennen kuin tottui veteen. Kyllä silti ilo irtosi loiskutellessa ja uintiliikettäkin syvemmällä altaassa tuli todella hienosti.


Piiloleikkiä vaatehuoneessa

torstai 13. joulukuuta 2012

Unikoulua kotona osa 2

Noniin, unikoulua jatkettu jo kahtena muunakin yönä. Edelleenkin Aaron on nukkunut omassa sängyssään aamuyöhön saakka, jolloin yleensä otamme hänet vielä viereemme. Jokaisena yönä aikataulu on pitänyt melkeinpä samana eli siis osaan jo ennakoida, mihin aikaa tapahtuu mitäkin.

Illalla klo 22 (voi heittää muutamilla minuuteilla) aikaan Aaron nukahtaa unille. 
-Yritin kyllä laittaa miestä toissa yönä jo puoli yhdeksän aikaan nukkumaan, mutta huutaa ja leikkii sitten sängyssä tuonne kymmeneen ja simahtaa sitten.

Yöllä klo 01 aika lailla tarkalleen alkaa itku ja hätä ja Aaron valvookin siinä hetken ja nukahtaa viimeistään klo 03. Tuona aikana ensin on itku siitä, että syliin olisi päästävä ja tunnin sitä pyydettyään ja huomattuaan, ettei syliin pääse alkaakin itku, että tissiä olisi saatava.
- Tuona aikavälillä ei rauhoittelut auta ja huomattuani eräänä yönä, että syliin nostaminen ei auta vaan silloin halutaan päästä aina vain uudestaan. Tissin antamisessa voi olla plussana se, että tyyppi nukahtaa syliin, mutta takuuvarmaa se ei ole.

Aamuyöstä klo 05.30 - 06.30 herätään ja vaaditaan sitä tissiä, jos sitä ei ole yöllä saanut. Tässä vaiheessa unikouluohjeiden mukaan on sallittua antaa rintaa, koska ei voida enää laskea yöksi. 
- Herätessään tuohon aikaan voisimme hyvin nousta ylös jo aamupalalle, mutta Aaron on niin uninen, että saisin tuskin lusikallistakaan suuhun. Tämäkin on todistettu asia eräinä aikaisina aamuina.

Kuitenkin nukutan Aaronin meidän sänkyyn ja nousen itse ylös kahville ellen vahingossa nukahda. Näin tosin harvemmin käy. Sitten Aaron ja Niko jatkavat uniaan pitkälle kahdeksaan, kunnes Nikon herätyskello soi. Toisaalta ihana, että Aaron nukkuu aamulla pidempään, jotta äitikin saa sen oman aikansa, mitä ei illalla pysty ottamaan ellei sitten valvo kello kymmenen jälkeen vielä.

-- -- --

Tänään meillä oli käyntiä keskussairaalassa, koska Aaron on innostunut tukea vasten nousemisesta ja se ei onnistu nykyisten kenkien kanssa. Tiistaina asiasta soitin ja ajan sain yllättävänkin nopeasti joulukiireistä huolimatta. Kirurgi oli sitä mieltä, että nykyiset kengät voidaan jättää unikäyttöön ja hereillä ollessaan niitä ei sitten tarvitse käyttää. Ensi maanantaina saamme ensiaskel-kengät, joita pidetään sitten sisällä estämässä jalan kääntymistä ennalleen. Niistä sitten lisää, kunhan ne ensin saamme ja pääsemme oikein kunnolla testaamaan.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Unikoulua kotona

"He-hei, minä näen sinut!"

Maanantaina oli meillä 10 kk neuvola-aika, jonne olin jo listannutkin päähäni useamman kysymyksen eri asioista. Kynnys neuvolaan soittamiseen on itselläni suhteellisen suuri ja lähinnä soitan silloin, kun oikeasti on hätätilanne tai tarvitsen pikaisen ratkaisun asiaan.

Aaronin strategiset mitat olivatkin (suluissa 8kk):
Pituus 71,3cm  (69,4cm)
Paino 7630g  (7190g)
Päänympärys 44,5cm  (43,8cm)

Päällimmäisenä kysymyksenä mielessäni oli, että kuinka saisimme yösyöttöjä vähennettyä tai lopetettua kokonaankin. Aaronilla oli siis tapana herätä syömään jopa viisi tai kuusikin kertaa yössä. Puhetta tulikin sitten, että imetys jätettaisiin vain yöksi pois ja samaan syssyyn olisi helppo Aaron siirtää omaan sänkyynkin nukkumaan. Aluksi olin ajatellut, että tulevana perjantaina, kun minulla oli suunnitelmissa lähteä viettämään tyttöjen iltaa koko yöksi pois kotoa, että siirtäminen omaan sänkyyn onnistuisi Nikolta helpoiten, mutta ajattelin kuitenkin viime yönä yrittää itsekin eikä olisi niin haitannut, vaikka asia ei onnistuisikaan.


Olen jo näin iso poika

Aluksi sain ohjeeksi sen, että tehdä illalla tutut iltarutiinit rauhassa. Antaa läheisyyttä ja imettää viimeisen kerran sylissä, josta siirtää Aaron suoraan omaan sänkyynsä, johon hänet sai peitellä ja antaa haleja ja suukkoja ja sitten lähteä huoneesta kaikessa rauhassa. Muutaman minuutin odotus ja takaisin huoneeseen itki Aaron tai ei, mutta tällä kertaa ei saanut katsoa silmiin tai sanoa mitään. Silitelly ja rauhoittelu oli sallittua, syliin ottaminen, kun selvästi lapsi on hätääntynyt. Huoneesta pitäisi muutaman minuutin jälkeen lähteä itki lapsi tai ei. Tätä ohjetta seurattaisiin niin pitkään kun lapsi nukahtaa.

Näin, että juostaan muutaman minuutin välein huoneesta pois ja takaisin olisi tarkoituksena, ettei lapselle tulisi hylkäämisen tunnetta vaan enemmänkin se, että äiti ja isä ovat paikalla, vaikka nukkuisikin yksin omassa sängyssään. Kuitenkin äskeinen oli, miten asian pitäisi mennä teoriassa...
näin se meni käytännössä.

klo 20.30 -- Aaron nukahti syliin imettäessäni, josta siirsin hänet omaan sänkyynsä, jossa hän jatkoi uniaan.
klo 21.00 -- Mekastukseni herätti pienen miehen ja Nikokin saapui kotiin samalla.
klo 21.50 -- Aaron nukahtaa lopulta itkettyään ensin puoli tuntia ja sen jälkeen pyörittyään rauhassa omassa sängyssään.
 klo 22.50 -- Minä menen itsekin sänkyyn nukkumaan tajuttuani, että kyllä se poika tosissaan nukkuu omassa sängyssään.

-----

klo 01.05 -- Aaron herää itkemään, mutta on koko ajan silmät kiinni unessa.
klo 01.30 -- Istuttuani Aaronin sängyn vieressä rauhoittelemassa tajuan jatkaa tätä neuvolan ohjetta
klo 02.15 -- Aaron havahtuu täysin hereille ja alkaa vaatimaan rintaa huomattuaan, etten ole häntä ottamassa sängystä viereeni. Luovutan asian suhteen ja annan Aaronille maitoa.
klo 02.30 -- Aaron nukahtaa uudelleen syliini ja lasken hänet takaisin sänkyynsä
klo 02.45 -- Minä alan myös nukkumana.

-----

klo 06.05 -- Aaron herää uudemman kerran. Toivotan hänelle hyvät huomenet ja otan vielä viereeni hetkeksi, mutta nukahdankin uudelleen.
klo 08.30 -- Herään Nikon herätyskelloon ja nousen ylös aamukahville ja Aaron nouseekin heti kahvin juotuani aamupuurolle.

Yö menikin kuin menikin yllätyksellisesti, en ollenkaan ajatellut, että Aaron oikeasti nukkuisi omassa sängyssään. Nyt kun itsetuntoani on saatu kohotettua voinkin ensi yönä yrittää, että rintaa en antaisi ollenkaan ennen kuin vasta aamulla. Viime yön jäljiltä olen huomannut, että ruoka on maistunut Aaronille paremmin tänään kuin koskaan ennen aiempina päivinä. Nyt voisimmekin hyvillä mielin lähteä Aaronin kanssa vaunuilemaan.

 Loppuun vielä muutama kuva, kun eräänä päivänä Aaronin kanssa sormimaalattiin.

Aluksi näytimme tältä....




...kunnes kylpyaikaan mennessä olimme tämän näköisiä :)


maanantai 3. joulukuuta 2012

Parannuksia iltaan

Viimeksi kirjoitin päivän rytmistä meidän perheessä. Erään keskustelun jälkeen tajusin, että ei Aaronin ilta valvominen ole oikeasti hyvä juttu. Lähdin sitten asiaa miettimään, että mitä me Nikon kanssa tehdään "väärin".

Viikko sitten perjantai-iltana valvominen meni puoli kahteen saakka. Tähän vaikutti varmasti konttaamisen oppiminen samaisena päivänä. Se yö mentiin mummolassa hirveää vauhtia joka suuntaan. Koirien juoma ja ruokakupit kiinnostivat älyttömästi ja muutenkin jokainen karvatupsu tuntui olevan maailman hienoin asia. Ovat ne lapset sitten ihmeellinen ja ihana asia. Aina joka päivä oppii jotain uutta.

Seuraavana päivänä alkoikin muutosten aika. Iltakylvyn aikaa siirrettiin tunnilla eteenpäin eli seitsemään. Tämän jälkeen vähän leikkimistä lattialla ilman kenkiä ja iltapuuron syöttö. Kaikista suurimpana muutoksena rupesin itsekin nukkumaan samaan aikaan, kun aaronkin. Ennen saatoin nousta vielä tekemään jotain, jolloin Aaron heräsikin sitten valvomaan.

Näiden muutosten myötä, olemme nyt viikon ajan jo heräilleet yleensä ennen seitsemää ja nukkumaan päästään jo ennen iltakymmentä. Päiväunia Aaron nukkuu kolme kertaa päivän aikana ja silloin saan kyllä kaiken tarvittavan oman ajan. Kunhan nyt näistä ajoista saataisi pidettyä kiinni, niin olisi aivan mahtavaa.

Kuitenkin jos kenkien kanssa tulee jotain ongelmaa Se on automaattisesti niin ettei Aaron suostu nukkumaan. Tämä nähtiin viime sunnuntaina hyvin, kun oikeaan jalkaan oli tullut naarmu ja kengät eivät herraa miellyttäneet niin otettuani ne pois virkistyttiin täysin ja haluttiin vain lattialle konttaamaan.

Rytmi pääseekin koetukselle, kun oikeaan jalkaan vaihdetaan isompi kenkä ja joudutaan seuraamaan hankaako uusi kenkä mistä kaikkialta. Toivottavasti ei hankaisi ollenkaan, mutta katsotaan nyt miten käy.

Kirjoittaminen on jäänyt nyt vähemmälle, kun poitsun liikkeitä täytyy jatkuvasti seurata. Onnin vesikupin kiinnostus on noussut kuin toiseen ulottuvuuteen ja aaronille saakin olla jämäkkänä, ettei sitä kaadeta.