Taudin kourissa

Viikko on kulunut taas hyvinkin nopeasti. Sekin melkein lähinnä sairastaessa.

Kävimme viikonloppuna ystäviemme tytön 1v. syntymäpäiväjuhlissa ja olimme samoin tein yötäkin.

Hauska oli heidät pitkästä aikaa tavata ja katsella lasten leikkiä.

Tuliaisena jostakin saatiin näillä näkymin norovirus. Minä sairastuin jo maanantaiyönä samoin kuin Aaron. Nikolla sen verran viivästyi, että oireet alkoivat vasta maanantaina iltapäivästä, jolloin omat oireeni alkoivat olemaan jo olemattomia. Maanantai-illaksi minulle sekä Nikolle nousi 39 asteen kuume, jota jouduimme vuorotellen pitämään kuumetta alentavilla lääkkeillä sillä tasolla, että jaksettiin pienen miehen kanssa leikkiä, jonka tauti jäi muutamaan oksentelukertaan yöllä.

Vielä toivutaan rankasta viikon alusta. Tänään on jo hieman jaksanut siivota mustikkasosetta lattioilta ja pestä hieman pyykkiä. Ehkä huomenna saisi jo sitä ruokaakin syötyä.

Ykkös vuoden rokotteet

Pitkästä aikaa taas voin kirjoitella hieman kuulumisia. Kirjoitusten puute on nyt johtunut täysin muusta kuin omasta halusta. Minulla on/oli rasitusvamma oikeassa ranteessa ja se oli oikeastaan koko viime viikon niin kipeänä, että hädin tuskin sain Aaronin hoidettua. Varsinkin kanteleminen paikasta paikkaan ja yöllä pojan kääntäminen oikein päin oli työn ja tuskan takana. Yhtenä yönä jouduin turvautumaan ihan särkylääkkeisiin, kun tuntui, että särky enemmänkin häiritsee omaa untani. Nyt kuitenkin mennään parempaan päin enkä sitten tiedä, auttoiko jatkuvat kylmähauteet vai vitamiinien syönti lopputulokseen.

Iloinen pieni "taapero"

Kuitenkin noin pähkinänkuoressa viime viikon tärkeimmistä tapahtumista:

Tiistaina lähdimme käymään keskussairaalassa lastenpolilla allergologin luona kontrollissa. Kovasti kehuivat sitä, kuinka hyvin olemme saaneet laajennettua Aaronin ruokavaliota ja saatu lehmänmaitokin juomamaidoksi. Täysmaidon käyttöön ei kommentoitu mitään, vaan lääkäri katsoi kasvukäyrät ja kysyi kuinka paljon sitä juodaan päivässä ja tuntui asian hyväksyvän. Allergioiksi nyt ovat jääneet porkkana ja omena. Kananmuna on vielä isolla kysymysmerkillä. Mahdollisesti tällä viikolla testautetaan sitä uudelleen.

Lääkäri määräsi myös histamiinia kissa-allergian ja tulevan kesän varalle. Siitepölyistä kuitenkaan ei vielä ole tietoa ja ne näkyvätkin kuulemma vasta toisena tai kolmantena kesänä.

Lääkäri lopettikin käynnit allergiapuolelle, hädän tullen asian saa kyllä ilmoitettua samalla, kun kampurajalan hoidoissa käydään.

Normaaliviikosta poiketen Niko sai keskiviikosta perjantaihin tehdä työt kotona työnantajan sairastumisen vuoksi, jolloin minäkin sain huomattavasti enemmän lepuuttaa kättäni. Hyvien yöunin puolesta etäpäivät tulivat tarpeeseen, kun Aaron oli oikeastaan koko viikon hyvin levoton nukkuja. Välillä tuntui kengät hankaavan ja välillä tuli aivan mahdottomia liikkeelle pääsy haluja. Yhden yön jouduimme ottamaan tankokengät pois vasempaan jalkaan tulleen rakon vuoksi ja sitäkään yötä ei juurikaan nukuttu. Aaron heräili pitkin yötä ja yritti kovasti päästä seisomaan minua tai sängynpäätyä vasten. Nyt vasta viime yön saimme nukkua pidemmän yhtenäisen pätkän, sekin minun ja Nikon nukkuessa aivan sängyn reunoilla ja Aaron poikittain meidän välissä. Itse mielelläni jätän Aaroniin pienen välimatkan varsinkin, jos saan viereeni jalat, ettei uutta kertaa sattuisi Aaron kasvoille potkaisemaan.

Lempi maatilan isäntä suussa

Sitten tämän viikon puuhiin. 

Eilen Aaron vietti aikaansa kummitädin luona hoidossa iltapäivästä iltaan, jolloin me saatiin Nikon kanssa käydä rauhassa asioilla ja hetki saatiin yhteistäkin aikaa, joka teki kyllä hyvää meille molemmille. Illan viihdyin sitten yksin kotosalla imuroiden ja leväten rauhassa. Onnikin oli maanantain tapaan hoidossa. 

Tänään kävimme heti aamusta neuvolassa ottamassa vuoden ikäisen rokotteet ja perusmittaus. Kasvukäyrät ovat pikkuhiljaa tasaantuneet ja pituuskin on jo nousukäyrällä. Rokotteet saivat pienen miehen kyyneliin, mutta lupaus kotona odottavista leluista ja Nikon hypyyttämisen jälkeen nauru jo raikui. Neuvolatäti totesikin, että seuraavat rokotteet tulevat vasta neljän vuoden iässä, johon Aaron vastasi kovaan ääneen, että "Jee!"

Tämän kertaiset mitat olivatkin: (suluissa 11kk mitat)

Pituus: 72.3 cm (71,2 cm)

Paino: 8 015 g (7 820 g)

Pään ympärys: 45.2 cm (45 cm)

Erikoisintahan asiassa oli, että sairaas tarkastettiin mitat myöskin. Siellä tosin pitutta oli ollut 73.4 cm, että jostain olivat saaneet sentin liikaa. Painoakin saivat sairaalassa enemmän, johon tosin voi vaikuttaa päällä ollut vaippa.

Neuvolakorttiin tulikin kirjoituksena:

" Aukile kiinni. Tasaiset kasvut. Kivasti örisee ja sanoja tapailee. Rumpalin alku. Asiat hyvin :) "

Syntymäpäivät numero yksi

Itse päivänsankari kakkua syömässä

Nyt ollaankin sitten saatu Aaronin ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat juhlittua ja vieraat kestittyä.

Enää ei tarvitse ajatella, onkohan kaikilla varmasti vielä kahvia kupissaan ja saa rauhassa ihan vain istahtaa sohvalle loikoilemaan ainakin yhdeksi päiväksi.

Vieraita kävi vähän päälle 20 ja ruokaa tehtiin sille 30 henkilölle eikä yli jäänyt kuin makeita kakkuja.

Loppujen lopuksi juhlasuunnittelusta minun kontolleni jäi allergiaystävällisen kakun tekeminen ja asunnon perusteellinen siivoaminen. Niko ottikin muutaman etäpäivän loppuviikkoon, jotta sain mm. imuroitua rauhassa, kun Aaronin imuripelon takia se olisi mahdotonta hoitaa toisin.

Tarjolla oli kinkkunyyttejä, voileipäkakkua, täytekakkua ja juustokakkua.

Lauantaina kymmenen jälkeen aamulla Nikon sisko tuli kuorruttamaan täytekakun sokerimassalla ja koristelimme yhdessä kakun. Puolen päivän jälkeen alkoi saapumaan vieraita. Paikalle saapuivatkin Aaronin ukit ja mummo sekä isomummokin pääsi piipahtamaan. Toiset isoisovanhemmat kävivät kyläilemässä jo torstaina. Kummit saapuivat myös isovanhempien kanssa samaan aikaan samoin kuin ystävämme lapsensa kanssa. Illasta sitten saapuivatkin Nikon kummit käymään myös. 

Tänään vierailivat muutama ystäväni ja Nikon työnantaja lapsineen myöskin. Aaron jaksoi aivan mahdottoman hyvin varsinkin lauantaina, kun päiväunet jäivät hieman myöhempään.

Kiitoksia erittäin paljon kävijöille ja myös niille, jotka osallistuivat juhlien ruokien tekoon. Ilman teitä olisi minun stressitasoni noussut reilusti isommaksi.

Rankaksi tämän viikonlopun on myös tehnyt se, kun Aaron edelleen nukkuu yöt levottomasti. Viime postauksesta lähtien yöllä ollaan johonkin aikaan aina herätty huutamaan ja mikään ei tunnu helpottavan. Välillä auttaa minun syli, välillä taas se, että pääsee kainalooni nukkumaan. Muutamana yönä itku on loppunut kuin seinään muutaman tunnin huutamisen jälkeen. Torstaina testailiin myös kananmunaa syöttää Aaronille, joka myös on voinut itkun aiheuttaa sekä halu seisomaan nousemiseksi on noussut taas korkeuksiin ja yöllä myös pyöritään ja noustaan kontilleen ja sitten huudetaan, kun uni painaa jo liikaa silmiä. 

Aamuthan tietenkin sitten nukutaan pitkään ja olenkin kerrankin saanut rauhassa nousta aamukahville ilman, että Aaron on herännyt muutamaan tuntiin.

Aaronin ensimmäinen syntymäpäivälahja

Posti toikin tänään kirjeen, missä oli Aaronillekin pieni paketti.

Tässä onkin kertomus kuvin, miten Aaron pakettiin suhtautui.

"Mikäs tämä on?"

"Maistellaas hieman"

"Katsos äiti, näin saatiin jo vähän lahjaa näkyviin"

"Entä jos vedän vähän tästä.."

"Ahaa, näin se repeää"

"Noniin. Paketti on auki, mitäs siellä olikaan..."

Itsetehtyjä kuvakortteja, joita voi isompana myös käyttää muistipelinä

Kiitoksia paljon lahjan lähettäneelle! 

Maanantain naurua

Ajattelin lisätä muutaman kuvan eilispäivältä. 

Aaron on alkanut kovasti vaatimaan sen huomion, mikä hänelle kuuluu. Varsinkin, jos menee ihan kuka tahansa tietokoneen eteen istumaan tulee poika perässä ja sammuttaa koneen. Tosin nyt Niko irrrotteli käynnistysnapin, jotta sammuttaminen ei onnistu. Alkaisi muuten huomattavasti haittaamaan Nikon työskentelyä jatkuva töiden häviäminen. 

Eilispäivän sai nauraa melkein jatkuvasti. 

Aaron oppi pitämään nokkamukia (myöhemmin kenkäänsä) suussaan ja kuljettamaan sitä joka paikkaan kontaten. Sitten pysähdyttin tankkaamaan hetkeksi ja taas matka jatkui. Pusuttelustakin saan osani. Aaronista on tuntunut olevan vain hauskaa, kun äidillä on aivan kuolainen, märkä naama.

Viime yönä Aaron heräsi itkemään viiden jälkeen ja paikallistinkin syyn kenkiin. Olen huomannut, että sukkahousujen pitäminen hankaa ihoa kengässä huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi ohuet puuvillasukat. Otinkin kengät pois ja jatkoimme uniamme yhdeksään saakka. Erityisen hankalaksi asian teki se, että minulla oli yöllä myös migreenikohtaus. 

Kohtaukset ovat kuitenkin olleet hyvin harvassa enkä vielä ainakaan näe lääkityksen uudelleen aloittamista tarpeellisena. 

Nyt on kuitenkin lähdettävä pikkuhiljaa aloittelemaan jo siivoamaan,

mutta ennen sitä kupponen kuumaa castlen seurassa voisi tehdä hyvää.

Juhlasuunnittelua

Kirjoittamisesta ei ole taas tullut oikein mitään. Meillä kaikilla on ollut flunssaa, joka on nyt minusta ja Aaronista poissa, mutta Niko taisi saada saman jo uudemman kerran. Arki on siis ollut melkeinpä pelkkää sairastamista. Pienen miehen lohduttelua ja oman olon kohentamista.

Lauantaina päästiin onneksi hetkeksi virkistäytymään päivän mummola & ukkila-kierroksella, jossa aikaa lähinnä vietettin Menolipun pauloissa. Olen todennut, että se osaa olla kyllä yllättävän koukuttava lautapeli.

Huomattavan paljon aikaa on mennyt myös ensi viikonlopun tulevien 1v. syntymäpäivien suunnitteluun. Tarkoituksena olisi itse keretä tällä viikolla leipomaan kakku ja tekemään suolaista syötävää Aaronin kummitädin kanssa. Onneksi saimme Nikon siskon tekemään isomman täytekakun. Kiitos siitä!

 Oman haasteensa tähän kaikkeen suunnitteluun tuo se, että herkkujen pitäisi olla kaikille sopivia. Suunnittelussa on otettava huomioon, että on jotain maidotonta, kananmunatonta ja gluteenitonta. 

Ajattelinkin itse kokeilla löytämääni päärynä-juustokakun ohjetta, joka oli munaton ja gluteeniton ja sopisi parhaiten pienelle päivänsankarillekin. Täytekakusta teemme sitten maidottoman version.

Tästä viikosta on siis tulossa kiireen täyteinen. Olisi siivottava, leivottava ja astiastot pestävä. Näin astianpesukoneeseen tottuneena onkin kaivettava esiin pitkästä aikaa tiskiaine ja -harja.