sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kuulumisia täältä arjen keskeltä



Hetki on taas vierähtänyt viime kirjoituksesta, mutta yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni, jotta saisin edes viikon välein pientä kuulumista kerrottua. Varsinkin nyt, kun Nikolla alkaa huomenna kuuden viikon mittainen koulutus työkkärin järjestämänä ja me Aaronin kanssa jäädään sitten kotiin päiväksi.

Tavallisen arjen rumban keskellä kerettin pienen kanssa tiistaina käydä kaupungillakin aamupäivästä. Tavattiin pitkästä aikaa ystävääni tyttärensä kanssa. On se ihme, että kehitys näillä pienillä menee niin eri tahtia. Hämmästyttäviä pieniä ihmeitä. Sain tytöltä monta nättiä hymyä, vaikka viime kerrasta onkin jo muutama kuukausi, kun tavattiin. Saatiin ystäväni kanssa jutella tästä vauva-arjesta, sen mukavuuksista ja niistä ikävyyksistä.

Näin hyvin Aaron jo itseään kannattelee lattialla

Kotona on ollut hurjasti tekemistä ja sain onneksi leivottuakin viikolla hyytelökakkua pitkästä aikaa, jota kävi maistelemassa Aaronin kummitätikin ja hyvissä ajoin. Kakkua kun ei riittänyt edes 24 tuntia. Oli sen verran herkullista, nam. 

Keskiviikkona kävi Nikon avustettava lapsi meillä kylässä, joka käykin joka toinen viikko meillä tästä lähtien. Niko siis tekee henkilökohtaisen avustajan työtä. Päätettiin pitää lettukestit siinä keskenämme ja litran taikinasta ei jäänyt kyllä hirveästi ylimääräistä. Aaronikin sai maistella pienen palan lettua ensimmäisen kerran. Ei kylläkään maittanut vielä pienelle sellainen, maissinaksut maistuu paremmin.



Torstaina käytiin taas apuvälineteknikon luona lisäämässä kulmaa bebax-kenkään ja vaihtamassa tankokengästä toinen kenkä pienemmäksi, mutta se ei tuonut helpotusta elämään. Aluksi ensimmäiset tunnit tankokengän kanssa olivat lupaavia, mutta nukkumaan mennessä toisen huutaessa kurkku suorana luovutimme taas kerran ja vaihdoimme kengät bebaxiin. Perjantaina, kun en saanut teknikkoa kiinni, niin on huomenna uuden yrítyksen vuoro ja mahdollinen käynti taas kaupungilla.

Perjantaina tuli kierreltyä isovanhempien luona koko päivä syömässä kaalikeittoa ja omenapaistoksia. Saatiin napattua mukaamme isäni luota muutamat omenamehupullotkin samoin kun muuta kotitekoista syötävää. Viikonloppu muuten olemme keskittyneet taas vaihteeksi kotitöihin, pyykkimaratoniin ja siivoukseen.

Nyt vihdoinkin saatiin autokin takaisin käyttöön ja asiasta tarkemmin selittelemättä voimme nyt lähteä kauemmaksikin kyläilemään. Tämä varsinkin vinkiksi eräälle savonlinnalaiselle. Pitkästä aikaa voitaisi nähdä. 


Onni on löytänyt jo talon parhaan paikan katsella ulos

Eräs ilta oli aivan upea sää ja upeat värit!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Bebax-kenkä


Synttärit on juhlittu ja 20 vuotta täytetty. 
Ei sitä jotenkin oloaan tunne jo kaksikymppiseksi vaan...vanhemmaksi.
Kiitoksia kuitenkin kaikille vieraille ketkä kävivät.

Tällä viikolla, kun Aaronin jalan iho oli hiertynyt rikki saimmekin tilaamamme Bebax-kengän nyt toiseksi hoitomuodoksi. Kenkä tilattiin alunperin päiväkäyttöön, kun Aaron on niin kovasti lähdössä liikkeelle, ettei tankokengät sitten hankaloittaisi sitä kehitystä sen enempää. Kuitenkin, koska tämä kenkä ei tunnu hiertävän niin pahasti niin sitä käytetään, kunhan haava paranee. Kuitenkin parempi tämä kenkä, kun jalassa ei olisi mitään.

Omasta mielestä kenkä on paljon yksinkertaisempi laittaa jalkaan ja muutenkin seurata sitä tuleeko hankaumia, mutta harmiksi tämä kenkä ei ole niin tehokas hoitomuotona, kun tankokengät. 
Tässä kengässä siis ruuvataan jalkapöydän kiertoa pohjassa olevasta "nivelestä"


Bebax-kengän "nivel"



Aaronin kummitäti käväisi kylässä torstaina pidemmällä reissulla. Katselimme Downton Abbey.n jaksoja, josta me kaikki pidämme kovasti. Aaronilla olikin mielessä muuta mukavaa. Pikku hiljaa kummitätiä ei enää vierastetakaan vaan...rakastetaan.


On se kummitäti vaan mukava Aaronin mielestä kuin myös äidinkin

Katse tulevaisuuteen taitaa olla optimistinen

 Vierailun jälkeen oltiinkin jo väsynyttä pientä miestä ja nukuttiinkin illalla melkein kolme tuntia. Äiti ja isä saivatkin yöllä sitten valvoa yli puolen yön, kun Aaronia ei väsyttänyt.
Nyt kuitenkin syömään ennen kuin pieni mies herää päiväunilta.

Pienen leikin aika

tiistai 18. syyskuuta 2012

Täällä ollaan taas!



Vihdoinkin hieman parempi hetki alkaa kirjoittelemaan vähän meidän perheen kuulumisia.
Tosiaan nyt on ollut muutamat viime viikot rankempia. Aaronin pulautteluun tarkoitettu lääkekuuri on ohitse ja huomenna onkin jo soittoaika keskussairaalaan. Lääkkeestä oli apua hieman, ei enää ollut huutoa pulautusten aikaan. Nyt kuitenkin lääkkeen jätön jälkeen huomattiin asioita, jotka aiemmin olivat jääneet huomaamatta. Sen lisäksi, että itkuisuus lisääntyi pulautusten jälkeen myös ihon raapiminen on keskittynyt rintaan. Raapii siis suurinpiirtein ruokatorven kohdilta hyvin paljon. Sen jälkeen tuli ymmärrettyä, että Aaroniin selvästi koskee ruoan syöminen, kun soseiden aloituksen jälkeen lusikkaa ei haluta suuhun ja syöttäminen on jatkuvaa temppuilua. Nyt olisikin sitten tarkoituksena pyytää tutkimaan, onko Aaronilla mahdollisesti refluksitauti, jota ensimmäisen kerran epäiltiin jo kahden kuukauden iässä, mutta asia jäi silloin tutkimatta. 


Kiukkuinen pikkumies syömässä

Toisena hankaloittavana asiana ovat olleet yllättäen tankokengät. Kenkiä ollaan jouduttu muokkailemaan oikeastaan kahdesta neljään kertaan viikossa. Muokkausta tehtiin aina, kun kenkä tuntui hankaavan ja useampi viikonloppu jouduttiin olemaan pitämättä kenkiä. Siitä taas seurasi se, ettei ukko tahtonut enää nukkua kenkien kanssa. 

Viimeiset pari viikkoa ollaan opeteltu nukkumaan kenkien kanssa uudestaan, kunnes nyt muutama päivä sitten jalan iho hiertyi täysin rikki. Nyt sitten ollaan taas kerran ilman mitään ja annetaan mahdollisimman paljon ilmakylpyjä. 

Nautitaan kengättömyydestä!


Kuitenkin hyviäkin asioita on ehtinyt sattua. Aaron opettelee kovasti konttamaan ja ryömimään, mutta poika ei liiku muuten kuin taaksepäin. Muutama sanakin tuli pari viikkoa sitten, mutta taito taisi jäädä unholaan itkuisten viikkojen myötä. Sanoina siis tuli "anna" ja "äitä". Onneksi kuitenkin Aaron kerkesi neuvolassa jo annaa huutelemaan niin todistetta asialle sai. 

Äidin pikku hymypoika 


Muiden kuulumisien joukkoon kuuluukin huomiset syntymäpäiväni ja vieraita kävi jo maistelemassa kakkua, jonka kerkesin tässä muutamaan päivään tehdä. Kakun suhteen oli pieniä ongelmia, koska sen piti olla maidoton, munaton ja gluteeniton kaiken lisäksi, mutta onneksi Sini Visan Kinuskikissa leipoo-kirjassa oli juuri sopiva täytekakkuohje ja suhteellisen yksinkertainen tehdä. Huomioiden sen, että en ole eläissäni tehnyt kuin kaksi täytekakkua. 

Muutenkin aikaa on tuhlautunut Nikon ja minun katsellessa Castlen tuotantokausia, johon me kummatkin koukkuunnuttiin noin kuukausi sitten. Suosittelen sarjaa kovasti, jos pitää vähäänkään poliisisarjoista.


keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Pientä taukoa



Haetaan blogipäivitystä..........

Haku ei löytänyt uusia päivityksiä.

~ ~

Tosiaan kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. 
Meille kuuluu väsyneitä päiviä ja valvottuja öitä sekä kaikkena muuna aikana joko kuunnellaan lapsen itkua tai juostaan asioilla.

Elämästämme lisää, kunhan tasoittuu arki normaalimmaksi.