lauantai 30. kesäkuuta 2012

Tietokoneetonta elämää


Nyt sitten pientä päivitystä elämään. 
Keskiviikkona meiltä lähti lainaan tietokoneen näyttö Nikon veljelle ja siksi en ole pystynyt päivittämään tätä blogia aiemmin tai olisin pystynyt, mutta en halunnut ruveta työstämään tekstiä kännykällä ja varsinkin kuvien lataaminen olisi ollut vaivalloista.

Kuitenkin huomenna olisi Aaronin antibioottikuuri ohitse, vihdoinkin! On ollut suhteellisen hankalaa antaa sitä pienelle 12 tunnin välein ja myönnän, että se on muutaman kerran myöhästynyt useammalla tunnilla. Lähinnä siksi, että aamulla herääminen menee todellakin yli kymmeneen.

Antibiootti on Aaronin mielestä hyvää!
 Nyt olemme saaneet jalkojen ongelmatkin vähäksi aikaa loppumaan ja saaneet nukuttuakin yöllä. Nikokin oli tyytyväinen, kun sai töissä olla hyvin levänneenä, vaikkakin nyt tämän työpaikan määräaikaisuus loppui. Se ei meitä kuitenkaan haittaa vaan ajattelimme nyt pakata tavaroita pikkuhiljaa ja vain lomailla hieman. Lähinnä siis levätä ja nukkua.

Hmm, tuo lusikka pitäisi saada suuhun...

...hieman meni ohi...

...nyt se on todellakin ohi suun.
 Eilen Aaronin kummitädin palattua takaisin Suomeen lomareissultaan ja sain seuraa viettämään vapaa iltaani. Niko jäikin hoitamaan Aaronia ja äiti lähti perjantai-iltaa viettämään. Istuttuamme terassilla lasillisten ajan päätimme siirtyä sisätiloihin hieman lämpimämpään. 

Ilta oli erittäin onnistunut ja sai juteltua muistakin asioista kuin Aaroniin liittyvistä. Ilta tullaan varmaan joskus uusimaan, mutta ei ihan heti kuitenkaan. Olo koheni huomattavasti ja tänään olen ollutkin erittäin levänneen oloinen ja tunnun jaksavani paljon paremmin taas huolehtia pienestä herrasta. 

Nyt äitikin on tyytyväinen!


tiistai 26. kesäkuuta 2012

Lisää lääkärikäyntejä.

Juhannuksen korvatulehduksista hieman levänneenä onkin hyvä palata taas tavalliseen arkeen.

Eilen maanantaina kulutin päivääni yrittämällä varata aikaa vuokrasopimusten tekoon, kuuden tunnin intensiivisen soittelun jälkeen sain vihdoin ja viimein ajan ensi viikoksi. Heinäkuun loppuun ajattelimme muuttopäivän sijoittaa, ajankohtaan (ei vielä tietoa), milloin avaimet vain saadaan käteen. Olen monta päivää tuijotellut vain parvekkeella olevia pahvilaatikoita, jotka kipeästi huutavat täytettä sisälleen, mutta kuitenkaan aikaiseksi en ole vielä saanut ruveta pakkaamaan.
Ehkä sitten tänä iltana.

Tänään lähdimme aamusta taas käymään Aaronin kanssa kirurgin luona, saimme kunnian olla kerrankin päivän ensimmäiset potilaat. Lasse (kirurgi) totesikin, että kuinka minä aina jaksan joka käynnillä olla niin pirteänä. Totesin hänelle, että juhannuksen valvoneena jaksaa arkenakin olla pirteänä.
Diagnoosi olikin, että Aaron jatkaa nyt tankokenkien käyttöä. Jalat ovat niin paljon paremman näköiset ihon kannalta ainakin sekä tietysti kampurajalkakin taipuu jalkapöydän kohdalta aivan terveen jalan asentoon todella hyvin. Hieman kuitenkin vieläkin kengät tuntuvat kumpaakin jalkaa painavan, mutta niitä on vain vahdittava silmä kovana, ettei pääse niitä painehaavoja taas syntymään.

Painauma ja äiti muokkaamassa jalkaa oikeanlaiseen asentoon
Nyt suurinpiirtein ollaan samassa tilanteessa, mitä oltiin ennen toukokuuta jalkojen suhteen. Ei siinä parantelussa mennytkään kuin kaksi kuukautta hukkaan hoidon suhteen, mutta ehkäpä ei nyt otettaisi enää takapakkia (koputtaa puuta).

Vieläkin tuntuu pienen miehen päiväunia häiritsevän jokin, onko sitten korvatulehdus vai painajaiset, mutta kovin on katkonaista unta ja älähtelee kovasti. Onneksi kuitenkaan ei hereille asti havahdu.


Vihdoinkin nukahti..

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannus


Juhannus tuli ja meni, nyt siitä vähän pientä infoa, mitä meidän perhe tekikään Aaronin ensimmäisen juhannuksen. Mitään kummempia ei tosiaankaan suunniteltu vaan ajateltiin ihan lähteä mökille kerta suhteellisen hyvää ilmaakin oli luvattu.



Mökkihän on isäni, ei tosiaankaan meidän, mutta lupa meillä on siellä käydä koska tahansa. Hyvän tahdon eleenä ilmoitan aina kyllä, milloin sinne olemme menossa. Pitkä matkakaan tuonne luonnon keskelle ei ole. Sijaitsee vain alle 15 kilometrin päässä kaupungista. 

Aaron hätistelee itikoita

Joka kesä olen innoissani mökille lähtenyt, mutta tänä vuonna jotenkin ei innostanut ollenkaan. Lähinnä itikoiden suhteen. Kuitenkin siellä oleminen oli pitkästä aikaa hauskaa näin isommalla porukalla, kun myös isäni ja veljeni olivat juhannuksen kanssamme.

Grilliruokaa syömässä...

...ja Onni kerjäämässä

Juhannuskokkokin tietenkin poltettiin, isä oli sopivasti kerännyt roskia ympäristöstä, joita voitiin polttaa. Me Aaronin kanssa istuimme vain sivussa, katselimme ja lämmittelimme tulen lämmössä kääriytyneinä vilttiin, etteivät itikat aivan läpeensä syö. Lähinnä itikoita tuntui kiinnostavan minun ihoni kuin Aaronin. Häntä ei itikat purreet kuin kerran, toisin kun minä palasin kotiin iho aivan pateilla ja punaisena.




Täysin nappiin juhannus ei kuitenkaan mennyt. Ajattelimme tankokenkien laiton aiheuttaneen itkua keskiviikkoyönä, kun jalkaan oli jo hiertynyt pieni painehaava. Asia kuitenkin korjattiin torstaina uusintakäynnillä apuvälineliikkeessä. Kuitenkin itkut eivät siihen loppuneet vaan jatkuivat koko juhannuksen ja sijoittuivat aina yöaikaan, kun olimme menossa nukkumaan.

Viime yönä minulla meni hermot ja ajattelin, että jokin syy tähän itkuisuuteen täytyy olla. Aaron ei kuitenkaan suostunut nukkumaan paitsi jomman kumman vatsan päällä. 

Asia selvisi tänään käymällä päivystyksessä sairaalalla. Oikeassa korvassa on tulehdus eli ensimmäinen antibioottikuuri on nyt sitten saatu. Apteekin kautta käydessä varustauduttiin uudella Panadol-purkilla ja Gefilus-tipoilla mahdollisia vatsakipuja varten.

Juhannuksena Aaron löysi jalkansakin uudelleen
Voikin todeta, että juhannus olisi voinut mennä mainiosti, mutta ei tällä kertaa ainakaan. 
Seuraavaa juhannusta innolla odottaen.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Tankokenkäkiukkua

Tankokengät

Tänään kävimme Aaronin kanssa apuvälineyksikössä, Niko haki meidät kesken työpäivän ja menimme sinne yhdessä.

Aaron sai uudet tankokengät jalkaan, toivottavasti ne nyt pysyisi jalassa pidempään kuin viimeksi. Minua kovasti ihmetytti se, kun tämä teknikko, mikä oli Kuopiosta täällä sijaisena laittoi toisen kengän aivan liian löysälle ja Aaronhan potkaisi sen heti kotona pois.

Laitettuani sen uudelleen niin kenkä on kestänyt ainakin tähän saakka hyvin. Kuten arvattavissa oli, niin Aaron ei kovin älyttömästi pitänyt tästä kenkien laitosta takaisin. Eniten siinä sitä ärsyttää se, kun jalat ovat koko ajan yhdessä eikä voi potkia. Venytys ei niinkään tunnu haittaavan.

Kuitenkin kuuntelin sitten sitä kiukkua, huutoa ja valitusta asiasta nelisen tuntia, annoin 5ml panadolia, jos se olisi helpottanut. Syötin vähän väliä, kun se tuntui olevan ainut asia mikä helpotti edes hetkeksi ja sain itsekin sitten hetkeksi rauhoittua. Aika tarkalleen ennen kuin Niko saapui töistä kotiin, herra hiljeni kuin taikaiskusta. Istutin sen puoli-istuvaan asentoon syliini ja siinä se katseli televisiota täysin rauhallisesti. Hetken kuluttua, kun  vaihdoin vaatteita herralle, niin kovasti minulle oli asiaa ja nyt jo naurattikin. Minä olin aivan silmät ammollani, että kuinka voi noin nopeasti mieli muuttua.

Nyt sitten isäntä ja pieni mies lähtivät kyläilemään ja minä saan omaa rauhaa hetkeksi rauhoittuakseni ja kootakseni itseäni seuraavaan päivään. Nyt sitten aimo annos jäätelöä ja hyvä elokuva, sitten sen jälkeen piristävään ulkoilmaan koiran kanssa lenkille.


tiistai 19. kesäkuuta 2012

Sairaalakuulumisia



Tänään meillä oli pojan kanssa sairaalalla käyntiä. 
Tarkoituksena oli poistaa kipsi ja kipsata jalka uudelleen, mutta eihän asiat mene aina niin kuin suunnitellaan. Jalka oli taas karstoittunut samalla tavalla kuin viimekin kerralla. Kirurgi totesikin, että Aaronin atooppinen iho ei pidä siitä kokoaikaisesta kipsauksesta. Iho on paikoitellen rikki, että nestettä tulee ihon pintaan.  Nyt päätettiin sitten lopettaa kipsaaminen ja vaihtaa takaisin tankokenkiin.

Kuitenkin odotellaan huomiseen ainakin. Tankokenkiin erikoistunut apuvälineteknikko on sairaslomalla ja huomenna tulee Kuopiosta hänelle sijainen. Jos kuitenkaan tälläkään kertaa ei tankokengät auta, niin sitten en tiedä, mitä kirurgilla seuraavaksi on mielessään. 

Nyt kuitenkin tämä päivä paranneellaan tuota ihoa viimeisellä sinkkisukalla ja Zyrtecillä. Saatiin nyt Ataraxille korvaava tuote kutinan lievittämiseen, kunhan hoitaja ensin sai todettua, ettei Aaronille saa lääkettä millään alas. Aivan kuin en olisi todennut sitä jo kotona aiemmin. Herralla on tapana ottaa lääke suuhun, mutta hän hautoo sitä kielen alla niin pitkään, kunnes hänet nostetaan pystyasentoon, josta hän sitten puklaa kaiken pois ja nauraa päälle.

Välillä tosiaan tuntuu siltä, että tuota kampuraa ei millään saada hoidettua vaan aina siihen tulee jotain ongelmaa. Onneksi kuulin tänään toisestakin perheestä, joilla tankokengät olivat hiertäneet jalkoihin. Toisaalta helpottavaa tietää, että jotkut muutkin kamppailevat samojen asioiden suhteen. Tälläinen kokoaikainen takapakin ottaminen kampurajalan hoidossa oli suhteellisen harvinaista hoitajien mukaan.


Onneksi kuitenkin pieni herra osaa olla tyytyväinen elämäänsä kaikesta huolimatta.

Kahvittelua



Eilen vietimme aikaa kaupungilla, kun kävimme ystävieni Annin ja Nooran kanssa kahvilla sateesta huolimatta. Lähtiessä oli pientä häppeninkiä, kun en ensin löytänyt avaimiani mistään ja luettuani facebookista Nikon kirjoittaman viestin, että kummatkin avaimet ovat hänellä ja minulla on kummankin puhelimet. Siinä sitten sovimme tapaavamme kaupungin keskustassa, mutta ulkona tajusin, etten saa Aaronin vaunuja ilman avaimia. Soittelin muutaman naapurin ovikelloja, jos he olisivat voineet avata oven varastoon, mutta eihän kukaan tietenkään ole päivästä kotona. Pääsimme kuitenkin lähtemään, kun Niko saapui töistään pyörällä ja aukaisi oven.

Sen päivän aikana tajusin jotain kamalaa itsestäni. Nooran kysyessä minulta, että mitä minulle kuuluu, en keksinyt asiaan vastausta. En osannut sanoa, mitä minulle kuuluu, mutta osaan kyllä sanoa, mitä kuuluu Aaronille. Illalla keskusteltuamme asiasta Nikon kanssa, hän totesikin hyvin kuvailevasti tilannetta, että minä hengitän Aaronin kautta. 

Mietin aina, että tekemiseni Aaronin mielitilan mukaan unohtaen itseni. Ainut asia, jonka tunnun muistavan on oman hygieniani huolehtiminen. En tiedä onko tämä tavallinen oire äideillä ja kuuluuko se vain äitiyden tuomiin asioihin, mutta kuitenkin sen tajusin, että minä tarvitsen kipeästi aikaa vain ja ainoastaan itselleni ja omalle mielenterveydelleni. 

Kaiken lisäksi, kun huomaan tälläisiä asioita itsestäni, joihin tarvitsisin kipeimmin ystävien seuraa, parhaimmat ystäväni ovat menossa ulkomailla.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Viikonloppu mökillä


Äidillä oli perjantaina isän ollessa töissä kova siivousurakka sosesyönnin jälkeen

Tämä viikonloppu vietettiinkin koko perheen voimin mökki maisemissa. Osaltaan minua pelotti lähteä mökille Aaronin kanssa jo näin aikaiseen, koska siellä ei kuitenkaan tule lämmintä vettä eikä varsinkaan ole mikroa, jossa lämmittää soseita. 

Kuitenkin Nikon mieliksi sitten lähdin ja houkuttelin isäni ja veljeni illaksi seuraksemme. Lämmitimme saunan ja grillasimme hieman ruokaa. Tällä kertaa epäonnistuimme chorizon hauduttamisessa, koska unohdimme öljyn nesteeksi siihen ja maku makkarassa oli "hieman" tulinen.


Ruokailemassa


Tätini mies oli nikkaroinut itse tälläisen koristeen, jossa voi säilyttää jotain esim. perunoita

Mökillä olossa on kyllä omat hyvät puolensa. Ei ole sitä nykyajan tekniikka ihan lähellä ja aikaa riittääkin asioihin ihan eri tavalla ja joskus sitä vaan on mukava vain istua terassilla hyvän kirjan kanssa. Toisena hyvänä puolena haluan mainita ilmaston. Nukuimmekin mökillä 14 tunnin yöunet ja olimme aivan eri tavalla virkeitä, kun kaupungissa nukutun yön jälkeen. 

Kuitenkin, hyvien puolien jälkeen tulee huonot. Itikoita mökillä oli monta kertaa enemmän kuin kaupungissa ja ne tuntuivatkin olevan erittäin äkäisiä. Hyttyssavut ja myrkyt eivät oikein tuntuneet tehoavan. 



Rantakaislikkoa

Rentouttavan mökkiviikonlopun jälkeen onkin mukava palata kaupunkiarkeen. Pienenä ongelmana, minä menin syömään salaattia, missä oli salaattikastiketta. Tietenkin siinä kastikkeessa oli kananmunaa ja Aaron tuntuikin puklaavan kaiken tänään syömänsä ruoan pois. Aaron siis on kananmunalle allerginen, joka tuntuu minulle olla aina niin hankalalta muistaa.



torstai 14. kesäkuuta 2012

Neuvolatorstai


Aaron lempilelunsa kimpussa


Tänään meillä olikin neuvolapäivä heti aamusta. Tällä kertaa varauduin asiaan ennemmin ja syötinkin Aaronille sosetta jo heti aamutuimaan, ettei neuvolassa oltaisi niin kiukkuisia. Kiukku itsessäänhän ei haittaa, mutta sillä on vain ikävät sivuvaikutukset, kun itse keskittyy pienen herran rauhoitteluun, menee hoitohenkilöiden sanomiset täysin ohi korvien ja unohdan itsekin sanoa kuulumisia. 
Kuitenkin kyllä sitä kiukkua tuntui silti jostain löytyvän.

Nyt neuvolassa huomattiin, että pituuskäyrä on jo monen kerran jälkeen ollut laskusuuntainen. Huomenna saan tietää lisää, onko aihetta lähteä lisätutkimuksiin sairaalaan. Kuitenkin suurena epäilynä olisi jokin allergia, jota ei olisi huomattu. Asiaan liittyen kävimme jo huhtikuun alussa ihan osastohoidossa, jolloin kyllä löydettiin kananmuna-allergia, mutta asia ei kuitenkaan sillä parantunut, helpottui kylläkin. Nyt sitten mahdollisesti olisi mentävä uudelleen samojen lääkäreiden luo ja todeta, että "minähän sanoin, että jotain siinä on"

Kyllä se on kuitenkin ihanaa huomata, kuinka poika kasvaa. Nyt painoa jo löytyy noin 5600g ja pituutta 62cm. Kohta se on jo iso poika.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012


Aika on hurahtanut kuin siivillä viime päivinä.
Pääasiassa olemme olleet Aaronin kanssa kotona, mutta olen keskittänyt tekemisenintoani muualle kuin tietokoneella istumiseen. 

Kipsi
 Maanantaina kävimme heti aamusta kipsauttamassa oikean jalan uudelleen. Jos tällä kertaa onnistuisi paremmin, eikä iho menisi rikki kipsin alla. Näin myös samalla reissulla pikaisesti ystävääni. 

Tekemisen keskittämisestä puheen ollen, sain maanantaina anopilta kirjan, joka on jo pitkän aikaa ollut varauksessa. Tavoitteena olisi lukea Tulen ja jään laulu - kirjasarjan toinen osa laina-ajan eräpäivään mennessä.


Toiseksi olen nyt tässä viime päivinä harrastanut myös leipomista pitkästä aikaa. Mustikkapiirakan tein sunnuntaina ennen kuin vieraat kerkesivät tulla. Piirakka kuitenkin hieman epäonnistui, kun laitoin taikinaan hieman liikaa vettä. Seuraavana listalla onkin moniallergikoille tarkoitettu herkkukakku, jota lähinnä Niko on nyt työstänyt.


Eilen sain lajiteltua Aaronin vaatteet jo muuttolaatikoihin ja muuttoon liittyen olen taistellut papereiden kanssa. Tarkoituksena olisikin viimeistään syyskuuhun mennessä muuttaa tästä asunnosta pois. Uusi asunto on jo tiedossa, mutta sopimukset on allekirjoittamatta niin en sen enempää vielä asiasta lähde kirjoittelemaan. 

Opin viime kesän muuttotouhussa sen, että ei kannata innostua uudesta asunnosta ennen kuin sopimus on allekirjoitettu ja avaimet saatu käteen. Yksi unelma-asunto meni meillä sivusuun, vaikka olimme menossa kirjoittamaan jo vuokrasopimusta, mutta muutamaa tuntia aiemmin soitettiinkin, että asunto oli jo annettu jollekulle toiselle. 


Ensin Aaron näyttää tältä...

...sekunnin päästä jo ihan erilaiselta

Viime yö menikin suhteellisen huonosti, Aaron huusi neljän jälkeen melkein tunnin, kun ihoa tuntui kutittavan. Annettiin sitten antihistamiinia ja nukahdettuaan minun syliin, heräsikin seuraavan kerran vasta yhdeksän maissa.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Lauantain reissailua


Eilen oli sään kannalta aivan mahtava päivä. Koko perhe nukkui silti puolille päivin. 
Kuitenkin herättyämme ajattelimme lähteä pienelle kävelylenkille ja kävelimmekin kaupungin keskustaan.

Hevosrattaatkin olivat löytäneet puistoon

Juomatauko

Ihmettelin kovasti, että keskustan tuntumassa oli suhteellisen vähän ihmisiä liikenteessä tosin väen määrä kasvoi kävellessämme puistoalueella. Varsinkin kun pieni mies heräili ja rupesi kaipaamaan maitoa oli imetyspaikkaa hankala löytää. Onneksi tuulta ei juurikaan ollut niin imetys onnistui ulkonakin. Tosin isompi herra oli unohtanut tarkistaa hoitolaukun ja meillä ei ollut ainuttakaan harsoa mukana. Jouduinkin käyttämään imetyksen peittona apuna vaunujen sadesuojaa ja se onnistuikin aivan mahtavasti. 


Syöntipuuhissa

Huomaa, että kesä on tullut.



Niko nautti hyvästä säästä ja oli innoissaan kameralla kuvailemassa, siltä päivältä suurimmassa osasta kuvista esiinnyin minä, vaikka harvemmin minua kameran toiselle puolelle saa. 

Kävimme eräässä kaupungin leirintäalueista kääntymässä takaisin kotiin päin, kun huomasimme muutaman pisaran jälkeen, että kohta kastutaan, mutta onneksi ei keretty kastua vaan sade kääntikiin suuntaansa, meidän onneksi.


Ihastuttava vanha maitolaituri, näitä en muistaakseni ole montaakaan nähnyt

Kuitenkin kotiin mentäessä emme viitsineet kiertää toisen sillan kautta, koska Onni kulkee siellä paljon paremmin vaan päätin yrittää, jos koiraherra kävelisikin tällä kertaa. Pitkän maanittelun jälkeenhän se käveli erittäin mielellään, vaikka joki virtasikin alapuolella. Loppumatkasta oikein jolkotteli iloisena eteenpäin, kun huomasi siltamatkan päättyvän.

Mutta saimmepahan koko perheen voimin useamman tunnin raitista kesäilmaa. 

Kotia kohti matkaamassa

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Grillailua ja usvaisia iltoja


Torstai oli meille shoppailupäivästä lepäilyä, ainakin aamupäivän.
Luvassa oli grillailua hyvässä porukassa, mutta sitä ennen käytiin viemässä Onni hoitoon Aaronin mummolaan ja samalla vaihdettiin pikaisia kuulumisia.


Aaron nukkui päiväunia tosi suloisesti

Kun vihdoinkin päästiin paikan päälle kodistamme noin 40km päähän kiukkuisen pienen miehen kanssa, rupesimme sitä heti nukuttamaan sekä samalla vähän valokuvattiin kummin hiuksia. 


Kokkimme
 Niko oli illan kokkimme. 
Hän loihti grilliaineksista vartaita, maissia porkkana-sulatejuustoliemessä, täytettyä herkkusieniä pekoniin käärittynä sekä haudutettua peruna, chorizo-makkara, tomaatti-paistosta.
Ruoka oli mielestäni aivan mahtavaa ja sitä sai syödä kyllä yllin kyllin. 

Ainut miinuspuoli oli, että vartaisiin ostetut minimaissit homehtuivat päivässä ennen, kun edes kerettiin pakettia aukaista. Ne vietiinkin sitten takaisin kauppaan, josta saimme rahamme takaisin. 


Tarvitsihan se pieni herrammekin hieman ruokaa, kun aikuisetkin saivat
Allu edemmällä ja Kiki-neiti taaempana

Saimme taas vaihteeksi myös käydä saunassakin, joka tosin oli hieman hektistä, kun Aaron tajusi äidin hävinneen ja minä jouduin lauteilta lentämään äkkiä rauhoittelemaan toisen karjuntaa. 
Kuitenkin sain mennä rauhallisesti takaisin saunaan, kun kummitäti lähti herran kanssa pienelle kävelylle.


Tuli kokeiltua jo uusia kynsilakkoja



Matkalla takaisin kaupunkiin ihastelimme matkan varrella ollutta maisemaan. Auringonlaskusta jäi aivan fantastinen siluetti puiden ylle. Näimme myös pellolla joutsenenpoikasia, mutta koska en jaksanut objektiivia ruveta vaihtamaan, niin emme lähempiä kuvia saaneet.


Taivaanrannan siluetti





Myös iltausva oli aivan uskomattoman näköistä, varsinkin kun välillä se näytti nousevan kauhuelokuvien malliin tiellekin. Välillä sitä on ihanaa olla hereillä puolen yön aikoihin, kun saa ihastella luonnon kauneutta. Kaupungissa sitä kuitenkin harvemmin näkee. 

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Kaupunki keskiviikko




Tiistaina vietimme Aaronin kanssa lepopäivän, nukuimme pitkään ja vietimme rauhaisaa päivää kotona. Itse asiassa siltä päivältä, ei ole pahemmalti muistikuvaa, mitä edes tapahtui. 

Tänään lähdimme pojan kanssa käymään lääkärissä tai siis minä lähinnä kävin lääkärillä juttelemassa ehkäisyasioista. Aikani oli aikaisin aamulla ja sen vuoksi jouduin pikkuisen herättämään jo ennen kahdeksaa. Matkatessamme kahdella bussilla lääkäriin, herra nukahti viimein kun pääsimme pois bussista, mutta ei onneksi huutanut koko aikana. Mietinkin kovasti miksi lääkäriinkin joutuu menemään useamman kilometrin päähän, kun alle kilometrin päässä on terveyskeskus ja muutaman sadan metrin päässä sairaala.

Tietenkään, en ottanut Aaronia mukaani vaan hänen kummitätinsä oli hänen kanssaan sillä aikaa ja pärjäsi oikein hyvin. Hektisen käynnin jälkeen otimme kummin kanssa suunnan kaupungin keskustaan. 

Vietimmekin päivän kiertelemällä kaupoissa ja löysin itsellekin paljon kaikenlaista ja tuhlasinkin hieman liikaa, mutta kyllä kait äiditkin kaipaavat välillä hemmottelua. 


Ostin "muutaman" uuden kynsilakan, kun kaikki entiset olivat jo kuivaneita
Mekkotunika, joka sopi aivan mahtavasti Aaronin hattuun
Intiaanikauppiaalta ostettu leveä kaulakoru on mielestäni todella ihana