maanantai 17. kesäkuuta 2013

Uusi makuelämys ja lääkärin tarkistus


Täällä sitä ollaan vieläkin flunssa ystävänämme. Aaron vaikutti tulleen terveeksi, mutta ei mennyt pitkään, kun kuume kipusi yli 38 asteen, jonka jälkeen alkoikin vuotava nuha ja rohiseva yskä. Nikokin tuntuu saavan saman taudin hieman jälkijunassa, mutta parempi näin, että ei ole kumpikin vanhemmista sairaana. 

 Tänään kivuttiinkin jo Aaronin taudin kestossa yli kahden viikon ja kyselinkin terveysasemalta, että toimitanko lääkärin tarkistettavaksi. Hoitaja totesi samoin tein, että poitsu pitää viedä näytille ja aika saatiinkin soitosta tunnin päähän, joka sopi meidän aamupäivään oikein mainiosti. Lääkäri tarkistikin keuhkot, korvat ja tulehdusarvon. Mitään poikkeavaa ei siis löytynyt kuitenkaan, joka tosin yllätti meidät, kun öisin särkylääke on ollut kovassa käytössä eikä untakaan riitä enempää kuin lääkkeen vaikutusaika on. Syynä siis mahdolliset vasemman puolen poskihampaat. 

Kiitosta täytyy kyllä antaa sairaanhoitajalle, joka mittasi tulehdusarvot. Tämä mies hoiti hommansa niin hyvin, että poikaa ei itkettänyt (tai edes irvistyttänyt) ollenkaan, kun sormenpäähän pistettiin. Ensimmäinen lapsi minun tietooni, joka ei ole pistettäessä itkenyt. Kehuja reippaudesta sateli hoitajalta sekä myös muilta odotushuoneen potilailta. Hoitajasetä sai myös ennen lähtöään oikein leveän hymyn ja naurahduksen Aaronilta. Näitä tälläisiä hoitohenkilöitä saisi olla enemmän!

Puoliksi syöty avokado

Kaupassa poiketessa päätimme ostaa Aaronille viimein maisteltavaksi avokadoa välipalaksi ja kyllähän melkein kolmen tunnin päiväunien jälkeen pieni välipala maistuikin. Puolikas hedelmä meni, että humpsahti, vaikka minun ja Nikon mielestä maku ei ehkä ollut kaikista parhain, mutta tärkeintähän on tietenkin se, että Aaronille maistuu. Saatiinpahan taas yksi sallittu hedelmä listaan banaanin, sitrushedelmien ja päärynän seuraksi. 

Uusi makuelämys sai Aaronin pitkästä aikaa harjoittelemaan
omatoimista ruokailuakin lusikan kanssa

 Puhetta on Aaronin suusta sairastelusta huolimatta tullut kohtuullisesti, mutta tosiaan tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kaikkea sanotaan äidiksi. Onneksi ketään vieraita ihmisiä ei ole vielä menty äidiksi huutelemaan. Nyt varsinkin, kun Nikokin on ollut kotona niin olemme yrittäneet saada poikaa sanomaan välillä isiäkin. Päiväunilta herätellessä kyselin Aaronilta, että "Onko isi siinä?" ja suu alkoikin liikkumaan äänettömästi ja selvästi keskityttiin, mitä sanoittaisiin ja vastaukseksihan tulikin, että "äiti". Kyllä meitä Nikon kanssa nauratti ja tulihan sitä äidille onnen kyyneleet silmiin, kun toinen niin nätisti silmät kiiluen katseli minua. 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Onnen hetket


Tunnetusti äidin elämä on täynnä murhetta ja huolta lasten vuoksi,
 mutta aina välillä sitä huomaa niitä tärkeitä onnen hetkiä elämässään. Niitä hetkiä mitkä tekevät onnelliseksi koko loppupäiväksi. Ne hetket, kun tuntuu siltä, että voisi itkeä onnesta. 
Hetket, jotka ainakin itselle tekee elämästä elettävän. Nämä hetket voivat olla mitä vain ja tietenkin niitä voi kokea kuka vain. Hetkiä, kun lapsi oppii jotain tai tekee itse omassa elämässään suuren saavuksen. Samanmoisia hetkiä olen itse kokenut koko elämäni ajan. Isoista, että pienistäkin asioista. Aaronin synnyttyä ne onnen hetket ovat pitkälti liittyneet hänen elämänsä aikana oppimiin asioihin ja hellyttäviin läheisyyshetkiin. Jokaisen kerran, kun kuulen Aaronin nauravan vatsansa pohjasta nousee itselle ihana onnen tulvahdus, 
jolloin tuntee itsensä täysin onnelliseksi ja sen hetken hyvin arvokkaaksi.

Eräs hetki, jolloin tunsin olevani täysin onnellinen oli tässä eräänä päivänä ollessamme koko perhe isäni mökillä. Kuvittele hetki, kun istut ilta-auringossa ihastellen aaltoilevaa vettä täysin rauhassa. Taustalta kuuluu leikin ääniä ja auki olevasta radiosta kaikuu juontajan puhetta. Isäni ja Aaron leikkivät oviverhon kanssa. Aaron tietenkin maistelemassa verhon nauhoja ja isä leikki piiloleikkiä nauhojen avulla. Kuuntelen, kun jokaisen kerran, kun Aaron huomaa ukin naaman tulevan verhon takaa esiin kaikuu ilmoille ihastuttava pienen ihmisen naurun ääni. Samaan aikaan radiosta kuuluu nämä laulun sanat: 

 " Yhtenä iltana vannoisi rakkauttaan. Yhtenä iltana maailma ois kohdallaan.
Yhtenä iltana aikuiset lapsia ois. Laulaa ja leikkiä maailma vieläkin vois.. "

Sillä hetkellä tunsin olevani onnellinen siitä, että istuin siinä ilta-auringossa kuuntelemassa leikin ja naurun ääniä. Olin onnellinen siitä, että ympärilläni oli aivan ihania ja rakkaita ihmisiä sekä maailmani keskipisteenä ihastuttava lapseni.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Hellesairastelua


Miehet yhdessä päiväunilla

Yli viikko on taas hurahtanut juhliessa, sairastellessa, mökkeillen ja hikoillen.
Säät ovat tosiaan suosineet koko viikon ja hieman viileämpää säätä on pitkään jo meidän koko perhe toivonut, ihan riittäisi se, että lämpötila laskisi muutaman asteen. 

Tähän suuresti syynä on se, että Aaron häiriintyy helposti jos tulee liian kuuma. Varsinkin öisin tankokenkien kanssa on pientä ongelmaa. Kengissä on pakko olla ohut puuvillasukka ja itse kengät ovat nahkaa niin ymmärrettävästi hikeä pukkaa pintaan, kun sisällä on yli 22 astetta lämmintä. Tämä johtaakin sitten siihen, että kutina lisääntyy ja koska kenkien sisältä ei saa raavittua raavitaan mielummin kaikkialta muualta. Onneksi apukeinoksi ollaan saatu Zyrteciä, joka auttaa erittäin hyvin kutinan suhteen. Lääkkeenä muutenkin on tuntunut Aaronille sopivan, kun ei ole tuntunut lisäävän väsymystä, mistä yleensä ihmiset ovat varoitelleet. 

Pahimpina hellepäivinä kävimme nukkumassa välillä mökin ihanassa viileydessä. Mökin sijainti on sellainen, että siellä tuulee melkein aina ja mukavan vilvoittavasti, jolloin ei hellepäivistä ole tietoakaan. Talviturkkikin tuli Nikon kanssa heitettyä +20 asteisessa vedessä viimeinkin. Itsellä viime uintikerta taisi olla silloin, kun vielä olin raskaana. Kuitenkin ensimmäisen yön jälkeen Aaron oli saanut flunssan, joten siirryimme takaisin helteiseen kotiimme mukavuuksien ääreen. Eikä tosiaan mennyt kauaakaan, kun olin itsekin saanut saman taudin. Tosin kuumetta Aaronille ei onneksi noussut ollenkaan. 

Nyt tänä päivänä sitten Aaron alkaa olla parantunut. Itse olen vielä ihan tukkoinen ja sitkeä yskä ystävänäni. Niko ei vielä tautia ole saanut ja katsotaan, jos selviäisi ilmankin. Nikosta onkin nyt sairaana ollessani ollut aivan uskomaton apu, kun hän on hoitanut Aaronin melkein 90% itsekseen ja olikin sairauden helpottumisen kannalta iso asia, kun sain nukkua pitkät yöunet. Kyllä näinä päivinä huomaa sen toisen osapuolen tärkeyden, kun itse on niin heikossa kunnossa, ettei pysty tekemään juuri mitään. 

Lämmin salaatti

Tänään tulikin tehtyä pitkästä aikaa hieman kevyempää ruokaa. Teimme siis lämmintä salaattia naudan suikaleista, kesäkurpitsasta, parsakaalista ja paprikasta. Aaronillekin otettiin omalle lautaselle sormiruokailupaloja, jos ne innostaisivat poikaa syömään itsekin. Suurempaa innostusta ei vielä ainakaan ruokailu tuottanut, kun ei ollut pienellä vielä oikein kunnolla nälkä. Katsotaan siis uudestaan päiväunien jälkeen.

Aaronin annos