perjantai 22. tammikuuta 2016

Väsynyttä uutta vuotta


On tullut hieman vietettyä hiljaiseloa täällä suunnalla. Inspiraatiota kirjoittamiseen ei ole ollut sekä aikaa kokopäivätyön ohella ei tunnu riittävän niin paljon, että jaksaisi keskittyä miettimään sitä, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Yritän kuitenkin päivittää hieman tilannetta, missä mennään.

Aaron on voinut pitkästä aikaa erittäin hyvin, sitten sen jälkeen kun hän parani flunssasta uuden vuoden jälkeen. Loppiaisen aikaan meillä oli kiireisempää, kun poika alkoi oksentelemaan lääkkeet ja ruoat pihalle ja pelättiin jo vatsatautia, jota oli liikkellä päiväkodissa. Kuitenkin tilanne todennäköisesti johtuikin vain ja ainoastaan siitä, että lääkitys ei jäykistelyn suhteen ollut riittävä ja sitä lisättiinkin reilusti. Vaikutus näkyikin jo heti parin päivän jälkeen. Aaronin kohdalla tosiaan jäykisteleminen menee helposti siihen, että jäykkyys lähtee keskivartalolta käsiin ja jalkoihin sykähtelevinä ja mitä voimakkaammiksi ne ehtivät mennä sen todennäköisemmin ruoka ei kestä sisällä. Onneksi kuitenkin tämän jälkeen tilanne on ollut jo kohta pari viikkoa rauhallisempi ja se varmasti osittain on vaikuttanut myös ainaiseen väsymykseen, kun kroppa palautuu kiireisestä joulukuusta ja alkuvuodesta.

Aaronilla vaihtui myös alkuvuodesta henkilökohtainen avustaja, jonka työsopimukseen on saatu virke siitä, että hän työskentelee myös tarvittaessa kotona ja on jo tämän kuukauden aikana pari kertaa ollut kotona Nikon tehdessä etätöitä. Nyt olemme olleet helpottuneita tästä, että asiat saatiin vihdoin järjestettyä niin, että saamme arjen pyörimään joustavammin ja uusi avustaja on oiva lisä entisen avustajan seuraksi. Lisäksi myös päiväkotimatkat saimme järjestettyä niin, että poika luovutetaan avustajalle jo kotiovella paitsi niinä päivinä, kun Aaronin kuljettaminen ulkona on terveydelle haitallista. Tälläisestä esimerkkinä on nämä meidän suunnallamme riehuneet reilun kolmenkymmenen asteen pakkaset, joka helposti provosoi epileptisyyttä. Pakkasrajana onkin pidetty noin kahtakymmentä astetta, jonka jälkeen koetamme aamulla saada pojan kuskattua autolla päiväkodin pihalle.

Lisäksi automme kunnon kanssa on ollut pitkin syksyä ties minkäläistä ongelmaa, lähinnä kuluvien osien kanssa sekä sen kanssa, että Saksasta tuotua autoa ei aivan oltu suunniteltu näihin pakkaslukemiin. Pariin kertaan akku on tyhjentynyt sekä auton lämmitin ei ole toiminut. Jälkimmäinen johtuikin ilmeisesti siitä, että muun muassa jäähdytysnesteletkussa oli reikiä, josta pääsi ilmaa koneistoon ja sen vuoksi auto ei ollutkaan joka aamu päässyt lämpiämään. Kuitenkin saimme tällä viikolla korjattua hieman ongelmaa ja samalla muutimme koko lämmitysjärjestelmän toimivammaksi meidän ilmastomme kanssa. Nyt siis vain peukut pystyyn, jotta loppuvuosi menisi hieman ongelmattomammin. Lisäksi teimme monen monta viikkoa töitä sen eteen, että saimme hankitusta autosta kasaan uuden hakemuksen kaupungille autoon hankittavaa avustusta varten. Noin viisitoista sivuinen hakemus lähtikin käsiteltäväksi pari viikkoa sitten ja nyt odotellaan, millaisen päätöksen asiaan saamme. Sen jälkeen koetan ehtiä jossain välin kirjoittamaan tästä inva-auton hankintaprosessista kattavan tarinan, miten kaikki meni ja mihin päättyi.

Me muut perheen jäsenet olimme myös joulun ja uuden vuoden ajan flunssaisia, joka alkoi helpottamaan myös loppiaisen jälkeen. Lisäksi mukaan on mahtunut myös yksi ruokamyrkytystapaus sekä mahdollinen allergiaepäily. Oliverin iho tulehtui joululoman aikaan erittäin pahasti ja vatsa meni täysin sekaisin. Viikon jälkeen olimme jo yhteydessä lääkäriin, jossa todettiin, että ei olla akuutti tapaus niin lääkärinaika menee kuukauden päähän. Kuitenkin, koska vatsa oli sekaisin ei myöskään päivähoito huolinut poikaa paikalle ennen kuin asia on varmistettu, ettei ole vatsatauti kyseessä. Jäin itse yhdeksi päiväksi pois töistä ja soitin läheiseen terveyskeskukseen uudelleen, mutta pyytääkseni päästä sairaanhoitajan luokse, että saan todistuksen työnantajalle asiasta. Emme ehtineet Oliverin kanssa olla hoitajan luona kahta minuuttiakaan, kun hän totesi, että nyt hänen on käytävä konsultoimassa lääkäriä, kun tilannetta ei voisi jättää tälläiseksi seuraavan kuukauden ajaksi. Nyt Oliverkin on maidottomalla ja kananmunattomalla dieetillä, kuten Aaronkin oli muutaman kuukauden ikäisenä. Helmikuussa sitten nähdään, mihin tämä tilanne kääntyy.

Kuten alussa mainitsinkin, että väsymystä on riittänyt vaikka muille jaettavaksi, vaikka illat venyvät erittäin harvoin yli iltakymmenen. Tiedä sitten, alkaako yöheräily pikkuhiljaa rasittaa mieltä jo enemmän. Muisti on alkanut pätkimään ja ainoastaan välttämättömiin asioihin jaksaa keskittyä. Illalla kun arjen askareet on hoidettu, olisi jo seitsemän aikaan valmis pujahtamaan peiton alle. Toivottavasti tämäkin lähtisi helpottamaan, kunhan valo hieman kevään lähestyessä lisääntyy. Nyt painun kuitenkin oikeasti peiton alle ja koetan saada itseäni niskasta kiinni kirjoittamaan kuulumisiamme useammin. Tämänkin tekstin kirjoittamisen jälkeen jäi matkaan erittäin mahtava olo.
Kyllä sen vaan huomaa, että tekstin tuottaminen tuo itselleni ainakin hyvän mielen.