torstai 23. elokuuta 2012

Asioita, joita rakastan kodissani 1


 Näin sisustusaiheesta, kun kerran aloitettiin niin haluan jakaa muutaman kuvan erinäisistä asioista. Toissapäivänä, kun mietiskelin, miten vieraat ja Nikonkin saisi muistamaan, minne Aaronin pyyhkeet kuuluvat, kun kolme eri pyyheripustinta on vierekkäin. Muistin kuitenkin erään rakkaan ihmisen keinon  kontaktoida seinään nimi leikkaamalla lehdistä erilaisia kirjaimia ja lopputulos olikin tämän näköinen...



...kontaktimuovi näyttää hieman törkeältä kuvassa, kun valo kiiltelee siitä, mutta välttäneen meidän perheelle niin pitkään, kunhan Aaron kasvaa ja joudumme laittamaan pyyheripustimen alemmaksi. Kaikki valmiit ripustimet, kun ovat reilusti yli metrin korkeudessa.

Erinäisiä sisustuselementtejä ja saatuja lahjoja, jotka ovat olleet kovasti mieleeni.

DVD-hylly ja vitriini täditäni
 Saimme kaksi vitriinihyllyä, mutta tv-tason takia emme saaneet seinälle mahdutettua kuin yhden, mutta se on vielä meille riittävästi. Kuvassa myös hyvin käytetty DVD-kokoelmani, tosin pitkä lista olisi vielä hankittavaa, mutta viimeisestä ostoksesta hyllyyn alkaa olla jo vuoden päivät.

Nikon siskon muuttaessa pääkaupunkiseudulle, saimme tutkiskella hänen tavaroitaan ja sieltä osui paljon ihania asioita silmiin. Loppujen lopuksi päätimme ottaa kolme lohikäärme-patsasta ja ihmissusi-patsaan, joista kuvat alempana. Myös muutakin tavaraa sattui käsiin osumaan, mutta niistä en alkanut kuvia ottamaan.

Lohikäärmeet, kolmas taaempana (ei näy kuvassa)
Ihmissusipatsas sai kunniapaikan DVD-hyllyn päältä

Ehkä asiat, joista pidän erityisesti juuri tässä asunnossa ovat seinä, johon olemme ripustaneet kuvia perheestämme, lukuunottamatta Onnin kuvia seinälle ei ole vielä ainakaan päätynyt. Toisena asiana rakastan olohuoneen ikkunasta avautuvaa kanavan näköalaa. Yksi hartaimmista toiveistani pienestä saakka on ollut se, että joskus jos olisi koti, josta näkisi vähän vettä.


Valokuvaseinämme
Näkymä olohuoneen ikkunasta

Sitten haluan jakaa muutaman kuvan Aaronista ja hänen kylpyhetkistään. Vastasyntyneenä ja jatkuvan kipsauksen takia, kun kylvetys tehtiin viikoittain keskussairaalassa, Aaron huusi aivan mielettömästi, kun vesi vain ihoon osui. Kuitenkin näin kuukausien kuluessa pieni mies on alkanut rakastamaan kylpyhetkiä enimmäkseen isän kanssa (joskus myös äidin ja mummonkin kanssa).


Iho on taas ruvennut punertamaan, ei kun miettimään, mitä sitä on taas tullut syötyä...

Veden suihkutus on Aaronista aivan mahtavaa

torstai 16. elokuuta 2012

Allergiaoireita


Kiire ja muuttolaatikoiden purkaminen alkaa pian olla ohitse ja onkin hetki aikaa vähän kirjoitella taas kuulumisia. Lompakkoni olen kerennyt jo löytää poliisin löytötavaratoimistosta ja uudet kortitkin olen saanut haettua. 

Kuitenkin älytöntä kiirettä on vaihteeksi aiheuttanut meidän pikkumies, jota käytimme viime viikolla sairaalassa osastohoidossakin, vaikkakin vain puolen päivän seurannassa. Pulautteluun on pikku hiljaa jo hermot menneet, kun Aaronin vaatteita alkoi olla koneellinen päivässä. Onneksi saatiin siihen vaivaan lääkettä, mutta vastoinkäymiset eivät siihen loppuneet.

Lääkke, joka saatiin, sattui tekemään vakavat allergiaoireet. Ensimmäisellä ottokerralla pulautusta oli entistä enemmän ja yöllä itkettiin vatsavaivoja. Seuraavan kerran aamulla lääkkeen oton jälkeen itkuisuus jatkui, ihottuma meni täysin nokkosrokolle ja oli aivan tulipunainen. Vajaan tunnin sisään alkoivat silmät vuotaa ja lima valua suusta ja nenästä. Odotimme jo pelolla anopin kanssa, ettei vain menisi hengitystiet tukkoon. Kuitenkin tilanne selvisi, kun annoin histamiinia ja lääkäri suostui vaihtamaan lääkkeen toiseen vastaavaan, joka on nyt erittäin hyvin toiminut.

Se pelko kuitenkin pysäytti, että pahemminkin olisi voinut käydä. Se huoli mikä iski omaa lasta kohtaan, oli sykähdyttävä, silloin tajusi tosissaan kuinka rakas Aaron minulle onkaan.

Nyt uuden lääkkeen avulla onkin paljon paremmin osannut katsoa, mitkä ruoka-aineet aiheuttavat allergisia reaktioita. Nyt kiellettyjen listalla onkin kananmuna, porkkana ja persikka. Päärynä on vielä epävarmojen listalla. 




Vasemmalla yläkuvassa on Aaron "nukkumassa" allergiaoireiden lomassa, jolloin nukkuminen oli oikeastaan mahdollista ainoastaan heijaamalla vaunuja tai pitämällä poikaa olkapäällä nukkumassa. Nyt uutena innostuksena poikaan on iskenyt hyppykiikku, jossa seisoskellaan ja steppaillaan, joka päivä hetken aikaa. Sen verran olemme uskaltaneet tangon kengistä irroittaa, kun kuitenkin jalan suhteen mennään erittäin hyvällä mallilla niidenkin vastoinkäymisistä huolimatta.

Kotiimme liittyen tosiaan enää ei olisi kuin kolme pientä laatikkoa laittamatta paikalleen ja sitten pääsisikin miettimään ostoslistaa, mitä kaikkea tarvitaan lisää. Viime yönä uskalsin jo olohuoneeseen laitella mattoa lattialle. Nyt lapsen kanssa on ollut huomattavan paljon vähemmän jaksamista purkaa muuttolaatikoita. Lähinnä niiden vuoro tulee sitten, kun poika nukahtaa yöunille.








sunnuntai 5. elokuuta 2012

Pitkästä aikaa


Huhhuh, viimeinkin pientä infoa, mitä täällä suunnalla oikein tapahtuu ja on tapahtunut.
Pakkailut saatiin päätökseen hyvin, vaikkakin vielä muuttopäivänä pakkailtiin viimeisiä tavaroita, jotka eivät olleet minnekään tiettyyn laatikkoon menneet. Kovasti seurailimme muuttopäivän säätä, että millaista tulee olemaan. Aluksi luvattiin sadetta, joka ei tietenkään olisi ollut hyvä, mutta sitten huomasimme ennusteiden lämpötilan nousevan ja nousevan ja tietenkin muuttopäivälle osui se kesän lämpimin päivä. 

Pieniä takaiskujakin tuli. Ensin, kun emme millään tuntuneet saavan pakettiautoa muuttoon, mutta sitten eräs firma lupasi sellaisen 60 € + alv. Kuitenkin muutama päivä ennen muuttoa siitä firmasta soiteltiin, että vuokraus ei onnistu, koska joku oli kolaroinut auton. Meillehän iski paniikki, että mistä auto. Toiselta firmalta tarjottiin autoa 150€ hintaan, mutta siitä tarjouksesta kieltäydyttiin ja laitoin isäni soittelemaan tutuilleen joutaisiko kenenkään auto lainaksi. 
Onneksi jouti ja saimme auton muuttoomme.

Muutto sujui vallan mainiosti viiden miehen ja kahden naisen voimalla. Todettiinkin, että ylimääräinen miehitys tuli tarpeeseen, kun Niko kompastui kantaessaan laatikkoa ja siinä rytäkässä käsi sattui menemään ulko-oven sivuoven lasista läpi. Onneksi meillä kävi tuuri ja käteen ei tullut kuin kolme tikkiä, muut olivat vain pelkkiä naarmuja.

Toisena vastoinkäymisenä minä kadotin lompakkoni gigantin reissulla, mahdollisesti oli tipahtanut maahan autosta Aaronia sitoessani vöihin. Kuitenkin perjantaina onneksi oli tullut poliisilaitokselta ilmoitus, että joku on palauttanut sen löytötavaratoimistoon, onneksi. Sitä ehdin jo kaipailemaan.

Nyt kuitenkin olemme jo muutaman yön viettäneet uudessa asunnossa ja talohuollolle ilmoitettavaa on jo tullut kasapäin. Suihkutiloihin oli viime asukas sitten naulannut naulan suoraan vesieristeeseen ja nyt sitten pitää katsoa, ettei siihen ole tullut kosteusvauriota. Suihkupääkin tuntuu olevan asuntoon kuulumaton ja rikkikin sen lisäksi. Kuitenkin vielä odotellaan keittiönkaappien kohtaloa, että vaihtuuko niistä ovet ja milloin.

Kaikenlaista häslinkiä tuntuu olevan koko ajan ja kiirettä joka suuntaan. Seuraavaksi sitä on lähdettävä käymään ystävien luona. Ciao.