torstai 31. toukokuuta 2012

Kävelylenkki Onnin kanssa



Eilen ei tosiaankaan tullut tehtyä oikein mitään kummallisempaa. Nukuttiin Aaronin kanssa pitkälle päivään. Minun isäkin kävi kyläilemässä veljeni kanssa ja kävimme ostamassa lahjan lauantain ylioppilaalle. Siitä reissusta ei vain tullut kuvia otettua, mutta ajattelin laitella kuvia meidän onnin ja minun pienestä lenkistämme.


Kuva kotioveltamme

Saa meidän kameralla puistakin otettua kuvia, tämä lähinnä kummia varten ;)

Onni kiinnostuneena, mitä tuolta ruohosta löytyisikään

Tuomi alkaa olla jo kukassaan aika hyvin, eikä ihmekään, kun välillä on tuntunut ettei saa kunnolla ilmaa hengitettyä.



Tuli harjoiteltua, millaisia ominaisuuksia kamerassa on ja miten läheltä saa otettua luonnosta kuvia. 

Kerrostalon pihan vuorenkilven kukista tuli otettua muutamakin kuva

Viimeisenä nupullaan olevasta tulppaanista, tämä oli Nikon mielestä erittäin hyvä kuva, en tiedä sitten miksi. 

On se ihanan näköistä, kun huomaa pikkuhiljaa luonnosta kesän saapuvan, kun nyt ei voi koulun perusteella sanoa, että kun on lomalla on kesä. 


keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Lettupäivä tiistai


Eilen tiistaina olikin meillä kyläilypäivä. Aaronin kummi kutsui kylään lettukesteille, joka on meidän kolmen kesken alkanut tulla tavaksi tehdä aina lettuja kun jomminkummin käydään vieraisilla. Nyt kuitenkin Aaronin imetysdieetin takia lettujen teko oli jäänyt tauolle, mutta nyt olikin löytynyt ohje, mihin ei ole tule kananmunaa eikä maitoa. 


Letut onnistuikin aivan mainiosti, emme huomanneet mitään eroa (ainakaan minä en huomannut). Lettujen kera syötiinkin kumkvatti -ja vadelmahilloa juoden kuumaa teetä. 







Odotellessamme lettutaikinaa otettiin muutamia kuvia. Kissa, joka kuvissa esiintyy on Kiki-neiti, joka oli tällä kertaa erityisen kiinnostunut meistä. Viime kerran juoksi vaan karkuun pöydän alle. Saimme myös vihdoinkin otettu perhepotrettejakin, kun tarkoituksena oli tilata kuvakirja kuvan maailmalta, mutta koska en saanut alennuskoodiani toimimaan niin ajateltiin mielummin sitten tilata ifolorilta, jolla on näköjään huomattavasti edullisempaa.




Jouduttiin lähtemään suhteellisen nopeasti, koska Nikon täytyi käydä kaupassa ja Aaron muutenkin alkoi olla erittäin kiukkuinen. Huomasimme, että häneltä rupesi valumaan kirkasta limaa suusta, niin mietimmekin sitten myöhemmin, että olisiko kissa tehnyt allergiaoireita vai sitten vain siitepöly. Ken tietää näistä pienistä maailman ihmeistä.

Sain onneksi pienen miehen rauhoittumaan kauppareissun aikana autossa. Syötyään nukahti syliini ja nukkui sen aikaa, kunnes lähdettiin kotia kohden.




tiistai 29. toukokuuta 2012

Kampurajalka


Ajattelin tehdä myös postauksena tietoiskun niillekin, joille ei ole tullut vielä mahdollisuutta selittää Aaronin kampurajalasta. Siitä saatava tieto netissäkin on aika niukkaa, yhteen toiseen blogiin törmäsin, missä oli todella paljon tietoa kyseisestä asiasta.

Eli siis Aaronin jalassa on niin sanottu asentovirhe, jota kutsutaan kampurajalaksi. Se huomattiin meillä jo rakenneultran aikaan viikolla 20, jonka jälkeen asiaa seurattiin kuukauden välein ultraamalla. Tämä asentovirhehän Aaronin kohdalla johtuu liian kireästä akillesjänteestä, sitä mikä sen olisi aiheuttanut, ei osannut kirurgikaan varmuudella sanoa. Tämä kampura näkyykin Aaronilla oikeassa jalassa nilkassa, josta jalka on kääntynyt jalan sisäpuolelle. kts.kuva




Jalkaa hoidetaan kipsaamalla ja käyttämällä apuna tankokenkiä. Jos tilanne on niin paha, ettei noilla keinoilla onnistuta jalkaa hoitamaan niin vaihtoehtona on myös leikkaus, jossa tarkoituksena on löystyttää akillesjännettä. 

Meidän kohdalla hoitoon päästiin siirtymään todella nopeasti. Jalka kipsattiin ensimmäisen kerran jo kolme päivää vanhana, josta sitten jatkettiin kipsaamalla viikoittain sinne parin kuukauden vanhaksi asti. Kipsaamista ei hoideta niinkuin aikuisilla. 

Jalkaan laitetaan aluksi sukka, jonka päälle sitten kieritetään pehmusteet. Pehmusteiden päälle sitten kieritetään kipsi siteen tapaan. Kipsin kovettuessa kirurgi sitten asettelee jalan oikeaan asentoon, niin ettei kipsi paina jalkaa eikä taivuttaisi sitä liikaa. 




Sitten suurinpiirtein parin kuukauden ikäisenä lapsi saa tankokengät.Kengät laitetaan molempiin jalkoihin, vaikka kampura olisi vain toisessa jalassa. Kenkien tarkoituksena on muokata kantapäätä ja jalan oikeaa asentoa. Kenkä siirretään oikeaan asentoon vaiheittain, että jalka tottuu pikkuhiljaa siihen venytykseen. Tanko on aina lapsen olkapäiden levyinen.




Tästä vaivasta huolimatta Aaron on kehittynyt normaaliin tapaan. Enemmänkin tuo jatkuva kipsin pitäminen ja myöhemmin tankokengät tuntuvat auttavan jalkojen hallinnassa paremmin. Lääkäreiden ja apuvälineteknikoidenkin mukaan mitään kehityksellisiä ongelmia ei ole koskaan ainakaan heidän kohdalleen sattunut. Kuitenkin nämä hoidot vaikuttavat toisen jalan kokoon, että jalat kasvavat hieman eri tahdissa ja toinen voi jäädä pysyvästikin pienemmäksi kuin toinen. Kipsattu jalka jää yleensä ohuemmaksi säären ja reiden kohdalta, mutta siihen auttaa jalan myöhempi treenaaminen.

Tässä oli nyt jonkin verran tietoa kampurajaloista, myöhemmin kirjoitan sitten enemmän, missä mennään meillä Aaronin hoidon kohdalla.

Helluntain jälkeen


Maanantaipäivän nukuimme Aaronin kanssa tapamme mukaan pitkälle päivään, mutta nyt tällä kertaa normaalia pidempään. Heräsimme vasta 12 aikoihin ja juuri sopivasti soseaikaan.
En tiedä, miten kohta enää uskaltaa pientä herraa istuttaa sitteriin, kun siinä ponnistetaan jo kovasti itse istumaan, valjaistakaan kun ei tunnu apua olevan. En yhtään ihmettelekään, kun lempipuuhaa on maata sylissä ja sitten äidin tai isän käsistä otetaan tukea ja yritetään nousta ylös istumaan.




Kunhan se isikin saapui töistä kotiin, niin ajateltiin lähteä käymään kaupassa, mutta eihän sitä muistanut sitten vasta kuin jälkikäteen, että edellinen päivä oli ollut helluntai, niin prismassa käynnissä meni useampi tunti, kun tietysti muutenkin siihen töistä tulevien ruuhkaan jouduttiin. Aaron osaa jo todella hyvin jännittää jalkansa, kun nostaa syliin seisomaan. Kehitys tuntuu muutenkin olevan aivan liian nopeaa äidin makuun.








 Nyt eletään atooppisessa ihossakin sitä huonompaa kautta, ehkä enemmänkin sen vuoksi, että Aaron oppi raapimaan itseään. Sen kyllä huomaakin juuri tuosta vasemmasta polvesta, rintakehästä, päästä ja kasvoista. Sitten kuitenkaan, kun Ataraxia (antihistamiini) ei suostuta syömään ollenkaan vaan aloitetaan kunnon itkut, kun vain maistaakin koko lääkettä. Maisteltiinkin Nikon kanssa sitä itsekin ja emme kyllä yhtään ihmettele, ettei kelpaa, kun maku on aivan kamala.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Viikonloppu mummolassa


Lauantaina tuli käytyä ostamassa uusi juhlamekko. Tällä viikolla olisikin kahdet lakkiaiset. Samaan aikaan komeampi puoliskoni kävi ostamassa itselleen uuden pyörän pienen herramme kanssa, ja näin äiti sai muutaman tunnin omaa aikaa. 




Pieni herra olikin kotiin päästyään kaikesta siitä turvakaukalossa istumisesta niin naatti, että päätti ottaa poissaollessani pienet päiväunet, joten ei ollut rankkaa isälläkään hoitaa pientä yksinään.
Päiväunien jälkeen olikin aika maistella päärynäsosetta, joka tuntuu hyvin menevän alas. Tähän mennessä ei olekaan ollut kertaakaan tilannetta, että olisimme joutuneet väkisin pientä syöttämään.






Osaa se pieni olla suloinen syödessään. <3 Muutenkin perjantaina saapui postissa kameraamme uusi objektiivi, jota Niko pitkään vihjaili ostamaan ja toisaalta olen kyllä ostokseen ollut erittäin tyytyväinen. Viikonlopun ajalta olikin otettu melkein 700 kuvaa.




Sitten matka jatkuikin Salokylälle Aaronin mummolaan yöksi koko perheen voimin, koska Nikolla olikin töitä sunnuntaina niin ei minun tarvinnut viikonloppunakin yksin hoitaa pientä. Onhan se erittäin mukavaa, että on näitä hetkiä, milloin minäkin saan syödä ruoan rauhassa tai lukea lehden kokonaan häiritsemättä, mutta silti kuitenkaan ei niitä hetkiä saa olla liikaa.




Pieni herra Aaron istuskelikin iltapäivän kuistilla sitterissä komentaen aina jotakuta luokseen tai sitten höpöttämällä rievulleen. Samaan aikaan, kun muut istuskelivat auringossa ja juttelivat viikon kuulumisia. Yhtenä opituista uusista asioista Aaron oppi itse keinuttamaan sitteriään, mutta ei se taida kuitenkaan onnistua muuten kuin parketilla.




Koirat olivatkin lauantaipäivän ulkona lieassa ja häkissä. Pääsivät nekin nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta sekä aurinkoisesta päivästä. Ylemmässä kuvassa Onni-koira puumanaisensa Sheelan kanssa.
Alemmassa kuvassa takana Sheelan poika Jehu, jotka näyttävätkin hyvin samanlaisilta.





Äitienpäivälahjaksi mummolle ostettu hortesiamme tuntuu vähän kuihtuvan runsaasta kastelusta huolimatta, mutta jospa se säilyisi hengissä. Pidän siitä kukasta kovasti itsekin. Tapasimme myös ystävämme sisiliskon, joka sattui olemaan tämän kesän ensimmäinen, mikä ollaan nähty.




Toisena opittuna asiana, joka taisi sattua aivan vahingossa. Näkyen kuvassakin herra innostui ottamaan lusikasta kiinni, emmekä tietenkään olleet juuri syöttämässä mustikkasosetta. Muutaman kerran lusikka taisi omassa kädessä osua suuhun asti, mutta mustikan jälkiä löytyy sitteristäkin ja vaatteistakin. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli suhteellisen mukava ja kyllähän se hyvä sää piristää mieltäkin.

Tänään se alkaa



Päätinpä sitten kuitenkin kovasta painostuksesta aloittaa uudelleen oman blogin
pitämisen. Tällä kertaa haluan tehdä siitä erilaisen kuin aiemmat blogini.
Hauskemman, pirteämmän ja ennen kaikkea tavallisen.

Tulen kertomaan blogissani aivan normaalista päivittäisestä elämästä pienen
lapsen kanssa. Kerron siitä, kuinka kaikki onnistuu kampurajalan,
muutaman allergian ja atooppisen ihon kanssa, kaiken tuon kanssa
elämä ei ole aina aivan niin tavallista.