Meidän vuosi 2012

Tammikuu

Vuosi 2012 aloitettiin lähinnä odottamalla pientä vauvaa jo maailmaan. Odotuksesta rankkaa tekivät ennenaikaisuusodotukset, kun lääkäri totesi vko 34 vauvan jo laskeutuneen valmiiksi. Kivuliaat supistukset alkoivat myös kuukautta ennen pojan syntymää, mutta olivat kuitenkin vain harjoittelusupistuksia. Tältä ajalta muistan erityisesti tarpeen päästä juoksemaan, kun käytin Onnia lenkillä. Neuvolassa rohkaistiinkin kuuntelemaan omaa kroppaansa ja minähän juoksin sitten muutamia satoja metrejä tarpeen tullen.

 Helmikuu

Vihdoin ja viimein helmikuun alussa odotuksemme tuli päätökseen. Vesien mentyä yöllä 8.2.2012 oli pieni poika 9½ tunnin synnytyksen jälkeen sylissä. Synnytyksen jälkeen toisena päivänä kipsattiinkin oikea jalka kampurajalan takia. Ensimmäinen kipsaus oli siinä mielessä erilainen, kun vauva ei itkenyt ollenkaan vaan nukkui koko toimenpiteen ajan. 

Maaliskuu

Maaliskuu meni lähinnä huonosti nukuttujen öiden ja vauvan itkua kuunnellessa. Kuun lopussa sitten oli ensimmäinen sairaalajakso, joka kestikin viisi päivää. Sinä aikana löydettiin kananmuna-allergia, jota tosin aluksi luultiin maitoproteiiniallergiaksi. Samaan syssyyn poika sairastikin myös RS-viruksen. Osastojakson aikaan pidettiin myös pienen miehen nimiäiset, jotka olivat suhteellisen hektiset, mutta silti kuitenkin poika nimettiin Aaroniksi.

Huhtikuu

Hyvin pian öiden rauhoittua ja imetysdieetin aloitettua vaihtui syntymästä asti ollut kipsi tankokenkiin ja alkoikin veteen totuttaminen kotona. Kolmen kuukauden iässä myös lastenlääkärin kehotuksesta aloitettiin soseiden maistelu hiljalleen huonosti nousevan painon vuoksi. Lääkärissa myös testattiin maitoproteiini negatiiviseksi, jolloin selvisi maaliskuun oireiden aiheuttajaksi kananmunan. Huhtikuussa myös Niko valmistui ammattikoulusta.

Toukokuu

Sitten alkoikin taas uusi sairaalarumba, kun huomasimme tankokenkien hankaavan jalan ihoa pahasti rikki. Ensimmäisen haavan parannuttua jalka oli kääntynyt liikaa virheasentoon ja oli aloitettava uusi kipsausjakso. Nyt jalka ei kuitenkaan kestänyt kipsaamista yhtä hyvin vaan iho alkoi hilseilemään. Samaan aikaan Aaron oppi kääntymisen selälleen ja siitä takaisin vatsalleen. 

Toukokuun aikana myös alkoi minun bloggaamiseni lähinnä ideasta kertoa päivistämme Nikolle, joka aloitti silloin työskentelyn. 

Kesäkuu

Kesällä oli aivan mahtavia säitä ja mökkeilimmekin paljon samaan aikaan, kun uuden asunnon etsiminen oli kiivaimmillaan. Kesäkuun aikana löytyikin asunto, minne halusimme muuttaa. Juhannusta seurasivat huonotkin uutiset, kun minun viimeinen mummoni menehtyi ja samana päivänä alkoi Aaronilla oirehtimaan ensimmäinen korvatulehdus. Myös porkkanan huomasimme aiheuttavan allergista oireilua ja se jäi myös Aaronin ruokavaliosta pois.

Heinäkuu

Heinäkuussa Nikon määräaikainen työsopimus loppuikin ja vietimme aika lailla aikaa mökillä sekä kavereiden seurassa. Kuun lopussa sitten tehtiin pikainen muuttopakkaaminen. Aaron täytti tähän aikaan tasan puoli vuotta ja sen kunniaksi ensimmäinen hammas puhkesi.

 Elokuu

Viimeiseen kesäkuukauteen kuuluikin muutamia ikean reissuja kuopioon ja uuden asunnon sisustamista. Nikolle muuton yhteydessä sattuneen tapaturman takia elimme hieman rauhallisemmin ja yritimme varoa käden tikkejä. Tankokenkien kanssa jatkui ongelmat entiseen tapaansa, että välillä pystyttiin pitämään kenkiä ja välillä paranneltiin ihon rikkoumia. Saman kuun aikaan vietettiin myös Nikon isovanhempien 60-vuotishääpäivää. Aaron aloitettiin istuttamaan syöttötuoliin syömään. Pikaisella uudella osastokäynnillä jouduttiin käymään refluksiepäilyjen takia, joihin saimme lääkettä helpottamaan.

Syyskuu

Syksy aloitettiin bebax-kengän kokeilulla (kuvassa jalassa), joka loppujen lopuksi ei tilanteeseemme auttanut ollenkaan. Kuitenkin tämän kengän ollessa jalassa alkoi Aaron ryömimään pikkuhiljaa ja alkoi ympäristö kiinnostamaan entistä enemmän.  

Lokakuu

Tämä aika on mennyt pahimmassa sumussa. Kirurgi käski totuttamaan unikoulun avulla Aaronille uudelleen tankokenkiä, jonka takia melkein kuukauden verran valvottiin öitä Nikon kanssa vuorotellen hyssytellen itkevää Aaronia. Lokakuulle sattui myös viikko, jolloin nousi Aaronille kaikki etuhampaat ylös. Loppukuusta sitten päästi toinen kirurgi meidät pälkähästä ollessamme yötä kolmannen kerran sairaalassa saman vuoden aikana ja ruvettiin kehittelemään jotain muuta keinoa jalan hoitoon. Lokakuun aikana myös ensimmäiset sanat kuultiin. Äitiä ja annaa huudeltiin pitkin päivää.

  Marraskuu

Taas rauhoittui meidänkin pienen perheen arki saatuamme uudenlaisen tankokengät tai itse asiassa vanhemmanlaiset. Kuitenkin kirurgit totesivat, että Aaronin hoitoon parhaiten sopisi kengät, joita käytettiin 90-luvulla. Kuitenkaan näitä kenkiä ei enää valmisteta vaan aivan sattumalta yhdet kappaleet olivat jääneet varastoon. Kengät saatuamme oppi Aaron samoin tein konttaamaan ja alkoikin pienen miehen seuraaminen tiivistyä, kun alkoivat kasvit ja sähköjohdot kiinnostamaan. Myös istumaan aloitettiin nousemaan itsekin.

Joulukuu

Joulun odotusaika menikin juhliessa syntymäpäiviä ja ylioppilasjuhlia. Jokaiselle viikonlopulle oli jotakin. Aaron oppi taputtamaan ja hampaita oli jo kertynyt kahdeksan kappaletta. Teimme itse joulukortit ja saimme postitettua toiseksi viimeisenä mahdollisena päivänä. Samaan syssyyn aloitimme pitämään unikoulua lähinnä yösyötöistä pois jättämiseksi ja samalla omaan sänkyyn siirtymisestä. Tämä lopulta johti kuitenkin imetyksen lopettamiseen ja meidän arki alkoi pikkuhiljaa rytmittyä joulua odotellessa.