Aaron on näin vuoden vaihtuessa innostunut menemään hankalempiin paikkoihin konttailemaan |
Palataanpas vielä hetkeksi viime vuoteen.
On muuten hassua ajatella, ettei nyt ole enää vuosi 2012 vaan ollaan taas kerran eletty eteenpäin. Viime vuonna aika tuntui liitävän eteenpäin nopeammin kuin koskaan ennen ja nyt tuntuukin, ettei ole oikein tehnyt mitään kokonaiseen vuoteen, vaikka sitä onkin tullut tehtyä, vaikka mitä.
Kuitenkin uuden vuoden suunnitelmasta olla vain rauhassa kotona (tämä siis oli minun suunnitelmani) ei tullut mitään vaan uuden vuoden aattona matkasimme taas kerran isäni luokse, koska kieltäydyttyäni hänen kutsustaan ajattelin asiaa uudemman kerran ja päädyinkin myöntävään päätökseen. Kovasti asiaan vaikutti tietenkin se, kuinka pettyneen kuuloinen hän oli, kun kieltäydyin ensimmäisen kerran hänen kutsustaan. Niko oli alun perin lähdössäkin isän puusaunaan heittämään viimeiset vuoden löylyt.
Emme kuitenkaan olleet isäni ja veljeni kanssa keskenämme vaan saimme vielä seuraksi Aaronin kummisedänkin. Kuuden jälkeen illalla ennen kylpyyn menoa päätimme yhdessä ampua muutaman pienen raketin ja katsoa, mitä Aaron asiasta tykkää. Loppujen lopuksi ei raketit herraa kiinnostaneet ja itkuhan sieltä viimeisien kohdalla tuli. Itse pauketta ei pelännyt ollenkaan, joka mahdollisti keskiyön raketin ampumiset.
Aaronin uuden vuoden tina |
Tinan sulatusta |
Ennen nukkumaanmenoa valettiin vielä uuden vuoden tinat saunan uunissa. Aaron oli omansa valanut jo ennen nukkumaanmenoa. Muutama tina hajosi kappaleiksi muun muassa omani, ennustaen kenties repaleista/rikkinäistä vuotta?
Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä lähdettiinkin aikaisin liikkeelle kohti kotia, tosin pysähtyen Nikon vanhempien luona, jossa jatkettiin Menolipun tiimellyksessä. Illaksi pääsimmekin takaisin kotiin rauhoittumaan vielä muutamaksi tunniksi ennen nukkumaanmenoa ja valmistautumaan arjen viettoon.
Eräs raketti, joka lähtikin vinoon ja räjähtikin vähän liian lähellä minua ja Nikoa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti