Ensimmäinen yhteinen joulumme

Joulu on nyt juhlittu ja aika aloittaa seuraavan vuoden vastaanottaminen.

Mutta mitäs me teimme joulun aikaan?

Olimme isäni luona viikon verran kokonaisuudessaan, josta sitten vierailimme muissakin paikoissa melkeinpä jokaisena päivänä. Lauantaina kävimme tekemässä joulun viimeiset ruokaostokset yhdessä isäni kanssa, kun Niko jäi Aaronin kanssa vielä nukkumaan. Aatonaatto menikin sitten vierailulla äitini luona ja odotellessa joulun kiireitä.

Aaron autteli ukkia joulusiivouksessa

Tänä jouluna meillä kävi vain pienoiskokoinen joulupukki, mutta sekin tuntui kiinnostavan pientä herraa kovasti

Aattona lähdimme puolilta päivin Nikon isänäidin luokse käymään riisipuurolle, jonne perinteen mukaan tulevat kaikki sisarukset perheineen. Aaron oli aivan innoissaan monesta tutusta naamasta ja väsähtikin nopeasti isomummon sängylle nukkumaan puheensorinasta huolimatta. Isomummon luota sitten lähdimme takaisin Nikon vanhempien luokse toiselle jouluaterialle ja nappasimme joululahjat mukaan, josta suuntasimme sitten illaksi rauhoittumaan takaisin isäni luokse. Perinteisen joulusaunan ja Aaronin kylvetyksen jälkeen oli luvassa lahjojen availua. Aaron oli jo siinä vaiheessa niin väsynyt päivän kiireistä, ettei lahjojen availusta tullut oikein muuta kuin äidin paidan kaivelua.

Vasemmassa kuvassa näkyykin joulun ensimmäisestä paketista löytynyt lelu, joka osoittautuikin joulun parhaaksi leluksi pienelle miehellä. Minun ja Nikon ostamat palikat (oikeassa kuvassa) eivät vielä ole nostaneet kiinnostusta kovinkaan korkealle paitsi valmiin palikkatornin kaataminen nostaan pienelle herralle naurun pintaan.

Joulupäiväksi luvassa oli minulla hammaslääkäripäivystykseen meno heti aamusta aattoyönä alkaneen yllättävän säryn seurauksena. Selvisi, että minulla on paha ientulehdus ja juurihoitoa kaipaileva hammas. Ensimmäinen juurihoitokerta tehtiin samoin tein ja virheiltä ei tavan mukaan vältytty. Hammaslääkäri puudutti aluksi vasemman posken, kun hammas, mitä piti hoitaa olikin oikealla. Niimpä sainkin syöntikiellon loppupäiväksi. Onneksi kuitenkin hammassäryt loppuivat siihen käyntiin. Hammaslääkäristä ajeltiin suoraan käymään Aaronin kummitätiä ja hänen poikaystäväänsä moikkaamassa, josta matkamme jatkui Nikon toiseen mummolaan, jossa nähtiin loputkin sukulaiset. 

Innostuihan se ukkeli lahjoista sitten myöhemmin..varsinkin syönti ja repimismielessä

Tapaninpäivä vietettiinkin kokonaisuudessaan isäni luona, jonne tuli käymäänkin serkkuja ja tätinikin. Aaronkin sai vähän tutustua serkun 3-vuotiaaseen poikaan. Paljon sai ihmisiä tavata ja mukava olikin ihmisiä nähdä pitkästä aikaa. Kaiken kaikkiaan joulun aika oli oikein mukavaa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Hyvin mahdollisesti Aaron on nyt äskettäin tullut allergiseksi kissalle, koska vierailujen jälkeen illalla oli pahat allergiaoireet ja joihin ei muuta yhdistävää tekijää löydetty. Asia on hyvin harmillinen, koska kuitenkin vierailemme paljon kissakodeissa. Kuitenkaan emme vierailuja aio lopettaa missään tapauksessa vaan annamme nyt aivan ensiksi Aaronin rauhoittua muutaman päivän. Muistini mukaan alkuvuodeksi olisi tarkoitus tulla allergialääkärille kutsu, jossa pitää asiasta mainita ja pyytää lääkettä oireiden lieventämiseksi, jonka jälkeen vierailujen suhteen ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

Väsynyt pieni mies

 
Nyt joulun jälkeen palatessamme kotiin torstaina päätimme viimein pistää pisteen imetykselle, monien lukuisten syiden takia, mutta suurimpana sen, että parina edellisenä viikkona Aaron ei syönyt muuta ruokaa kuin vain teelusikallisia per ateria. Nyt muutaman päivän lopetuksen jälkeen voidaan jo sanoa, että ruoka maistuu paljon paremmin. Itse asiassa paremmin kuin koskaan ennen.

Vielä viimeiseksi Aaronin joululahja-antia. 
(Kuvasta puuttuu lorupussi ja muutama vaatekappale)