Viikonloppu menikin taas kerran kiireiden seassa.
Lauantaina meillä oli vieraina Nikon koulukaveri kihlattuineen.
Leivoimme pitsaa ja pelasimme menolippua. Aaronkin oli innoissaan vieraista eikä nukkunutkaan tavanomaisia iltapäivän päiväunia vaan valvoi koko päivän iltaan saakka
eikä edes kiukunnut illemmalla!
Sunnuntaina tarkoituksena oli lähteä käymään uimassa,
mutta Aaronin nukahdettua ennen kolmea ajattelimme olla lähtemättä ja huomasimmekin myöhemmin,
että uimahalli menikin kiinni jo neljältä sunnuntaisin.
Sen sijaan päätimme kuitenkin lähteä käymään ostoksilla,
kerta auto oli jo lämmitettynä ollut pitkän aikaa ja päädyimmekin kukkatalolle.
Nikon on ollut jo pitkään tarkoituksena siirtää kahdesta eri ruukusta olevat muratit yhteen ja samaan ruukkuun ja kukkatalolta lähtikin mukaan uusi saviruukku ja uutena kasvina meille kotiutui liljapalmu (kuva alla).
Viime yö oli taas rankka pitkiin aikoihin. Jokin ruoka-aine teki allergiaoireina vatsakipua ja itkunpuuskia. Nukkumaanmenoaikaan Aaron ei suostunut makaamaan sängyllä muuten kuin vatsallaan ja jos selälleen käänsinkin niin alkoi itkemään.
Kovasti epäilemme aiheuttajaksi omenaa, jota pitkän ajan jälkeen eilen annettiinkin puuron seassa.
Annetaan muutaman päivän nyt Aaronin rauhoittua ja testaillaan omenaa uudelleen sitten myöhemmin.
Tänään sitten äitini kävi aamusta kylässä ja hän halusi meistä seuraa kaupungille ja eksyimme taas kerran kukkatalolle. Tällä kertaa hän vaati, että haluaa ostaa jonkin kasvin meillekin.
Päädyin sitten ottamaan mehikasvin, jota jo Nikon kanssa ihailimme,
että sellaisenkin voisi joku päivä ostaa,
mutta nytpä saatiinkin äidin kautta ilmaiseksi.
Yhtenä huonona puolena olen meidän pienen perheen arjessa huomannut sen,
että Aaron on alkanut säikkymään kaikkia kovempia ääniä.
Ennen itkun sai aikaan pelkästään Nikon aivastaminen, jolloin rauhassa sai vaikka imuroida tai tehdä pirtelön tehosekoittimella.
Nyt imuroimisesta on turha edes haaveilla, jos Aaron on samassa huoneessa.
Samoin kuin tänään huomasin sosetta tehdessäni,
että saman paniikki-itkun aiheuttaa nykyään tehosekoitinkin eikä asiaa tietenkään auttanut,
vaikka otin pienen miehen syliin rauhoittumaan,
sose oli kuitenkin saatava loppuun tehtyä.
Loppujen lopuksi pienen miehen paniikki-itku säälitti, mutta myös jollain asteella oli mielestäni haustaa, miten noin pieni mies voikaan pelätä laitteita, joista ei edes lähde niin kovaa ääntä,
mitä itse miehestä lähtee, kun hän päättää esim. kiljua tai karjua.
Lauantaina meillä oli vieraina Nikon koulukaveri kihlattuineen.
Leivoimme pitsaa ja pelasimme menolippua. Aaronkin oli innoissaan vieraista eikä nukkunutkaan tavanomaisia iltapäivän päiväunia vaan valvoi koko päivän iltaan saakka
eikä edes kiukunnut illemmalla!
Sunnuntaina tarkoituksena oli lähteä käymään uimassa,
mutta Aaronin nukahdettua ennen kolmea ajattelimme olla lähtemättä ja huomasimmekin myöhemmin,
että uimahalli menikin kiinni jo neljältä sunnuntaisin.
Sen sijaan päätimme kuitenkin lähteä käymään ostoksilla,
kerta auto oli jo lämmitettynä ollut pitkän aikaa ja päädyimmekin kukkatalolle.
Nikon on ollut jo pitkään tarkoituksena siirtää kahdesta eri ruukusta olevat muratit yhteen ja samaan ruukkuun ja kukkatalolta lähtikin mukaan uusi saviruukku ja uutena kasvina meille kotiutui liljapalmu (kuva alla).
 |
Kovasti epäilemme aiheuttajaksi omenaa, jota pitkän ajan jälkeen eilen annettiinkin puuron seassa.
Annetaan muutaman päivän nyt Aaronin rauhoittua ja testaillaan omenaa uudelleen sitten myöhemmin.
Tänään sitten äitini kävi aamusta kylässä ja hän halusi meistä seuraa kaupungille ja eksyimme taas kerran kukkatalolle. Tällä kertaa hän vaati, että haluaa ostaa jonkin kasvin meillekin.
Päädyin sitten ottamaan mehikasvin, jota jo Nikon kanssa ihailimme,
että sellaisenkin voisi joku päivä ostaa,
mutta nytpä saatiinkin äidin kautta ilmaiseksi.
Yhtenä huonona puolena olen meidän pienen perheen arjessa huomannut sen,
että Aaron on alkanut säikkymään kaikkia kovempia ääniä.
Ennen itkun sai aikaan pelkästään Nikon aivastaminen, jolloin rauhassa sai vaikka imuroida tai tehdä pirtelön tehosekoittimella.
Nyt imuroimisesta on turha edes haaveilla, jos Aaron on samassa huoneessa.
Samoin kuin tänään huomasin sosetta tehdessäni,
että saman paniikki-itkun aiheuttaa nykyään tehosekoitinkin eikä asiaa tietenkään auttanut,
vaikka otin pienen miehen syliin rauhoittumaan,
sose oli kuitenkin saatava loppuun tehtyä.
Loppujen lopuksi pienen miehen paniikki-itku säälitti, mutta myös jollain asteella oli mielestäni haustaa, miten noin pieni mies voikaan pelätä laitteita, joista ei edes lähde niin kovaa ääntä,
mitä itse miehestä lähtee, kun hän päättää esim. kiljua tai karjua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti