sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Pieni onnen hetki

Harmillisesti hymyä ei saanut kuvattua, mutta
tyytyväisenä heränneen pojan
 sain sentään ikuistettua

Hetki sitten tapahtui jotain sellaista, minkä voisi tällä hetkellä sanoa asiaksi, mikä nostattaa kyyneleet silmiin ja pakahduttaa sydämen onnesta. Hetki, jolloin voi kuvitella kaiken olevan hyvin ja ettei mitään pahaa tapahtuisi. Aaron nukahti Nikon kainaloon sohvalle katsellessamme yhdessä House:n kuudetta kautta. Jakson loputtua nousin ylös ja katselin nukkuvaa poikaa ja juttelin Nikolle jotain, mitä en enää muista.

Samalla hetkellä Aaronin suupielet nytkähtivät ja kasvoille ilmaantui pieni hymynpoikanen. Sanoin nukkuvalle Aaronille rakastavani häntä koko sydämestäni ja suu nytkähti taas, tällä kertaa täysin selvään hymyyn. Samaan aikaan pienen miehen silmät olivat raollaan ja katselivat ympärille. Juttelimme siinä sitten Nikon kanssa Aaronille, kehuttiin ja kerrottiin, kuinka paljon häntä rakastamme. Aaron hymyili meille useaan kertaan, kunnes sulki sitten silmänsä ja jatkoi uniaan.

Aiemminkin Aaron on hymyillyt unissaan ja olemmekin huomanneet meidän äänemme lisäävän hymyilyä ja nautimme oikein olan takaa niistä hetkistä, kun harvoin nähtäviä hymyjä esiintyy.
Onneksi saimme pienen hetken onnea, iloa ja rakkautta muuten synkkään talviseen päivään. Tällä jaksaakin taas hetken aikaa aivan tavan arkea.

4 kommenttia:

  1. Täälläkin nousi kyyneleet silmiin... Sitähän se elämä yksinkertaisuudessaan parhaimmillaan on: pienten ja kauniiden asioiden huomaamista ja esiinnostamista arkipuurtamisen keskellä :) Suloista uutta vuotta ja positiivista mieltä haastaviin tilanteisiin!

    VastaaPoista
  2. Kyyneleet silmissä luin tekstisi. Toivottavasti saatte kokea näitä pieniä (ja isompiakin) onnen hetkiä rutkasti vuonna 2014!

    VastaaPoista
  3. Ihana, ihana Aaron. :')

    VastaaPoista
  4. Teillä on ihana poika! Niin kuin sen itse tiedättekin! Jaksamista teille. Se tunne, kun saat tietää, että aiemmin terve lapsesi on yhtäkkiä pysyvästi sairas, on raskas ja lohduton tunne. Ja myös minulle tuttu tunne. Mutta jotenkin myös oman lapsen tarvitessa vahvaa tukea ja lohtua ja apua, löytyy vanhemmista jokin käsittämätön voiman ja jaksamisen varasto! Onneksi!
    Näitä kauniita onnen hetkiä teille myös alkavaan vuoteen!!

    VastaaPoista