Aaronin osastojakso päättyi sitten lyhyeen, kuten itse aavistinkin jo maanantaina. Hoitava kirurgi ei nähnyt mitään tarvetta unikoululle, vaikka meidät sinne lähettänyt kirurgi näki asian toisin. Aaron oli sen yhden yön nukkunut kuitenkin kohtuullisen hyvin. Ensiksi oltiin nukuttu parin tunnin unet 20-22 välillä ja sitten itketty puolisen tuntia, jonka jälkeen tyytyväisenä leikkinyt puoleen yöhön saakka, josta nukkuikin seuraavaan päivään puoli yhdeksään, jolloin me Nikon kanssa saavuttiin.
Selvästi oli pikku kaveri kaivannut maidon antamaa nukutuslääkettä, että ei viitsinyt aamu-unille nukahtaa, kun pelkäsi äidin lähtevän taas lätkimään. Kuitenkin nyt sitten ollaan paranneltu tuota jalan haavaa.
Aiemminkin olisin halunnut päivitystä kirjoittaa, mutta meillä sattui kotona keskiviikkona pienen pieni vahinko. Niko laittoi aamulla kanakeiton lämpiämään ja lähti käyttämään Onnia ulkona, mutta unohti levyn sitten kuitenkin päälle väsyneenä. Heräsin sitten puolentoista tunnin päästä palaneen ruoan käryyn. Sillä aikaa oli koko asunto lukuun ottamatta makuuhuonetta täyttynyt sankasta savusta. Sain onneksi tuuletettua savun pois ennen kuin Aaron heräsi syömään. Kuitenkin itse sain lievänpuoleisen savumyrkytyksen, mutta onneksi Aaron ja Onni vaikuttivat täysin normaaleilta, ettei heihin tainnut vaikuttaa.
Olen miettinytkin tässä, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua, jos en olisi herännyt tarpeeksi aikaiseen. Onni onnettomuudessa kuitenkin, koska tapahtuneen takia selvisi ettei meidän palohälytin edes toimi. Päästään se laittamaan kuntoon ennen kuin uusia vahinkoja sattuu. Olimme siis perjantaihin saakka evakossa Nikon vanhemmilla, koska käry oli hyvin voimakashajuinen. Kuitenkin hajunsyöjä ja ilmanraikastin ovat erittäin hyvin auttaneet. Enää ei olisikaan muuta, kuin saada ilmanraikastimen voimakas tuoksu pois asunnosta, kun ei ole minun migreenini ja Nikon astman takia kovin mukava.
Mutta lupailin kuvaa uusista kengistä ja siinä sitä nyt olisi. Kengäthän ovat samat kuin ennenkin, mutta ne liimattiin toisenlaiseen tankoon. Tanko liikkuu paljon enemmän ja mahdollistaa muun muassa konttaamisen ja ryömimisen sekä jalkojen vuorottaisen liikuttamisen. Huonona puolena tosiaan, että mm. syöttötuolissa istumiseen helpompi on purkaa syöttötuolia, joka kerta erikseen, kun ottaa ja laittaa kengät takaisin joka kerta.
Tänään aloittelemme pikku hiljaa kenkien käyttöä, ettei oikean jalan joustavuus pahenisi liikaa jumppailusta huolimatta. Emme halua jalan menevän takaisin kipsaus asteelle, koska Aaronin atooppinen iho ei sitä keväälläkään kestänyt oikein hyvin.
Aiemminkin olisin halunnut päivitystä kirjoittaa, mutta meillä sattui kotona keskiviikkona pienen pieni vahinko. Niko laittoi aamulla kanakeiton lämpiämään ja lähti käyttämään Onnia ulkona, mutta unohti levyn sitten kuitenkin päälle väsyneenä. Heräsin sitten puolentoista tunnin päästä palaneen ruoan käryyn. Sillä aikaa oli koko asunto lukuun ottamatta makuuhuonetta täyttynyt sankasta savusta. Sain onneksi tuuletettua savun pois ennen kuin Aaron heräsi syömään. Kuitenkin itse sain lievänpuoleisen savumyrkytyksen, mutta onneksi Aaron ja Onni vaikuttivat täysin normaaleilta, ettei heihin tainnut vaikuttaa.
Olen miettinytkin tässä, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua, jos en olisi herännyt tarpeeksi aikaiseen. Onni onnettomuudessa kuitenkin, koska tapahtuneen takia selvisi ettei meidän palohälytin edes toimi. Päästään se laittamaan kuntoon ennen kuin uusia vahinkoja sattuu. Olimme siis perjantaihin saakka evakossa Nikon vanhemmilla, koska käry oli hyvin voimakashajuinen. Kuitenkin hajunsyöjä ja ilmanraikastin ovat erittäin hyvin auttaneet. Enää ei olisikaan muuta, kuin saada ilmanraikastimen voimakas tuoksu pois asunnosta, kun ei ole minun migreenini ja Nikon astman takia kovin mukava.
Mutta lupailin kuvaa uusista kengistä ja siinä sitä nyt olisi. Kengäthän ovat samat kuin ennenkin, mutta ne liimattiin toisenlaiseen tankoon. Tanko liikkuu paljon enemmän ja mahdollistaa muun muassa konttaamisen ja ryömimisen sekä jalkojen vuorottaisen liikuttamisen. Huonona puolena tosiaan, että mm. syöttötuolissa istumiseen helpompi on purkaa syöttötuolia, joka kerta erikseen, kun ottaa ja laittaa kengät takaisin joka kerta.
Tänään aloittelemme pikku hiljaa kenkien käyttöä, ettei oikean jalan joustavuus pahenisi liikaa jumppailusta huolimatta. Emme halua jalan menevän takaisin kipsaus asteelle, koska Aaronin atooppinen iho ei sitä keväälläkään kestänyt oikein hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti