Kenkiin totuttelua

Äidin ja isin aurinkoinen

Aurinkoista huomenta! Joo ei tosissaan, kello on tällä hetkellä 3.42 ja olen taas valvomisvuorossa. Viikonloppuna ei kenkien suhteen saatu tulosta, kun iho tuntui olevan vielä liian herkkänä, mutta tänään päätin sitten totuttamisen taas uudempaan kertaan aloittaa. 

Maanantaina nukuttiinkin melkein puolille päivin jälleen kerran, mutta sitten koko päivänä ei muuten kuin torkahdettu kerran. Puolille öin tosin valvominen meni nyttenkin, mutta kengät tällä kertaa syypäänä.

Kengät jalassa

Nostellaan välillä kättä ilmaan

"Tuohon suuntaan voisi vaikka lähteäkin"

 No mitenkäs sitä tähän mennessä on mennyt.

Puolen yön jälkeen alkoi Aaronin väsymys olla jo liikaa ja sitten mikään ei tuntunut olevan hyvin. Ei kelvannut nukkua vaunuissa eikä sylissä. Lopulta avasin vuodesohvan ja nukutin pojan siinä..ainakin hetkeksi. Itkuhan sieltä tuli, mitä aavistelinkin päivän käyttäytymisen perusteella. Sain sitten kiikkutuolissa rauhoittumaan pienen herran muutaman tunnin sooloesityksen jälkeen syliini, mutta siinäkään ei ollut hyvä kuin sen muutaman kymmenen minuuttia. Taas yhden sooloesityksen jälkeen ajattelin katsoa jalan tilanteen, ettei mikään ole painanut tai hangannut ihoa. Aaron rauhoittui tyystin, kun kengän sai hetkeksi jalasta. Jalassa ei näkynyt sen tavallisesta poikkeavia jälkiä ja laittelin kengän takaisin ja nyt herra tuijotteli minua väsyneen tyytyväisenä. Muutaman minuutin silittelyn ja hellittelyn jälkeen ajattelin käyttää rauhaisan hetken hyväkseni ja juoda vähän vettä. Kuinkas ollakaan Aaron nukahti sohvasängylle nokkamuki ja itkuhälytin kainalossa ihan ilman itkuja ja heilutuksia.

Tämä siis tapahtui jo noin tunti sitten eikä inahdustakaan ole vielä kuulunut. Loppuyö näyttääkin sitten, miten tämä menee. Voisin käyttääkin tilanteen hyväksi ja mennä itsekin pojan viereen hetkeksi ummistamaan silmäni.

Nyt alkaa jo ujostuttamaan