Viikon tunnelmista

Tämä viikko alkoikin kovalla työnteolla ja hauskalla meiningillä. Koko työviikko on ollut antoisa ja paljon olenkin jo uutta oppinutkin. Pieniä virheitä toki sattunut, mutta ei onneksi mitään sen vakavampaa. Samaan aikaan kun minä olen ahertanut työmaalla, aloitti Aaron maanantaina päivähoidon. Ensimmäisen päivän Niko oli mukana neuvomassa henkilökohtaista avustajaa Aaronin hoitoon liittyen. Tiistaina Niko oli jo huomattavan paljon vähemmän aikaa paikalla ja keskiviikosta alkaen Aaron on ollut hoidossa itsekseen.

Ikäviltä tilanteiltakaan ei olla vältytty varsinkaan Aaronin ryhmän lasten vanhempien osalta. Tänään kävi niin, kun Niko oli hakemassa Aaronia pois ja väsyneenä poika oli kiukunnut kovaan ääneen ulkovaatteita puettaessa. Eräs lapsen vanhempi oli siihen lapselleen todennut, että "lähtee siitä kyllä hirveä ääni". Tälläisten asioiden kuuleminen ei erityisesti lämmitä omaa mieltäni ainakaan, vaikka eihän se lapsen itku koskaan ole kovin miellyttävää kuunneltavaa. Emme kuitenkaan ole syypäitä Nikon kanssa siihen, millainen ääni Aaronista lähtee tai miten hän käyttäytyy, emmekä millään lailla pysty siihen vaikuttamaankaan, kun kuitenkaan Aaron ei kykene oppimaan uutta ja kuitenkin se itku on se ainut tapa, millä Aaron vielä kykenee kommunikoimaan. Tämänkaltaisissa tilanteissa en voi muuta kuin olla onnellinen siitä, että Aaron ei sitä kykene täysin ymmärtämään, miten pahasti jotkin ihmiset voivat sanoa tai käyttäytyä. Tämänkaltaisia tilanteita tulee varmasti vielä eteen lukemattomia ja ei kai se auta muu kuin yrittää olla noteeraamatta niitä liikaa.

Aaron tyytyväisenä heilutteli käsiäään

Aaron jää kuitenkin mielellään hoitoon, jota emme epäilleetkään. Kiukuttelustakin huomattavan paljon jää kotitantereelle, että hoidossa yleensä onkin suhteellisen tyytyväinen poika. Ruokailut ovat luonnistuneet hyvin ja eilisestä alkaen Aaron on myös nukkunut pidempiä pätkiä. Alkuviikon Aaron torkahti aina vartiksi jonkun hoitajan syliin. Fysioterapia jatkuu tästä alkaen päiväkodin puolella, että meidän iltapäivä ja ilta rauhoitetaan niin vain perheen läsnäololle. Usein tullessaan päiväkodista Aaron nukahtaa iltapäiväunille ja nukkuu hyvinkin pitkän pätkän yleensä selvästikin väsyneenä päivästä, mutta illan sitten jaksaa seurustella ja oleskella Nikon ja minunkin kanssani. Kovasti nyt jännitetäänkin alammeko olemaan enemmän sairaina, kun tunnetusti päiväkodista tarttuu helposti kotiakin tauteja. Tällä hetkellä on kuulemma liikkeellä oksennustautia ja Aaroninkin ryhmässä sitä ollaan havaittu. Nyt sitten vain jännitetään viikonloppu, miten käy meidän kohdallamme.

Aaron saikin minulta ja Nikolta lahjaksi uuden fleece-
haalarin ja kuvasta puuttuvan Muumilauluja CD.n

Viime viikonloppuna tuli käytyä ystäväni kanssa ostoksilla. Kävin ostamassa Aaronin 2-vuotissyntymäpäivälahjan ja huomasin samalla, että pojan vaatekaapin housuosasto näytti kovin tyhjältä niin tuli ostettua lisää housujakin. Samalla tuli myös törmättyä tarjouksessa olleisiin bodyihin ja niitäkin tuli ostettua, kun saaduissa/hankituissa aiemmissa vaatteissa ei ollut lainkaan 98 kokoisia bodyjä, jotka Aaronilla ovat erittäin kätevä käyttöiset. Nyt lyhyeeseen aikaan on Aaron tuntunut ihan venähtävän pituutta. Ei ole lie kahta kuukauttakaan, kun kaivelin 86cm vaatteet kaapista ja nyt olenkin joutunut niitä pakkailemaan takaisin laatikoihin. Käytössä meneekin nyt 98cm vaatteet, jotka ovat vielä vähän reiluja, mutta muuten sopivan kokoisia.

Uudet rattaat

Tällä viikolla saapuivat myös uudet rattaat entisten tilalle. Tähän syynä tosiaan oli se, että edelliset rattaat eivät olleet Aaronille tarpeeksi tukevat. Nykyisissä onkin nyt niskatuki, vetoketjullinen liivi ja vielä erikseen eteen vedettävä kaarituki. Zitsi-tuoli asian kanssa emme ole vielä edistyneet suuntaan taikka toiseen. Yksi klipsi puuttuu vieläkin, jonka vuoksi emme voi käyttää kuin lannevyötä ja se ei Aaronin tapauksessa ole kaikista paras mahdollinen tuki istuessa vaan poika helposti kallistuu liikaa eteenpäin ja menee tuolissaan kaksinkerroin.