Kotiutuminen hoidosta

Aaron nukkumassa levollisesti sylissäni

Tänään kotiutui Aaron hoidosta tyytyväisen oloisena. Tällä kertaa Aaron sai taksikyydin hoitoon ja takaisin, kun kuskattavana oli myös panda-tuoli ja seisontateline. Mukana tietenkin kuljetuksessa oli Aaronin oma hoitaja. Olimmekin ulkona jo odottelemassa pientä miestä saapuvaksi, itse jo kovan ikävän kourissa. Olen huomannut, että vaikka hoitojaksot ovat tarkoitettu meille vanhemmille levoksi niin silti aina tulee aivan älyttömän kova ikävä, että saisi tuudittaa Aaronia sylissä ja nukkua hänen vieressään. Olo tuntuu jotenkin tyhjältä ilman sitä lapsen läsnäoloa, vaikka Aaronin hoitaminen on omalla tavallaan raskasta silti nautin siitä todella paljon, että voin antaa pojalleni paljon rakkautta ja olla tukena hankalilla hetkillä.

Tällä kertaa hoidossa oli mennyt hankalammin. Perjantaina Aaron ei ollut kunnolla syönyt, juonut eikä nukkunut. Onneksi lauantaina ja tänään sunnuntaina oli ruokailutkin luonnistuneet paremmin. Itkuinen Aaron oli ollut myös, mutta sitä hän oli jo kotoa lähtiessään. Jokin selvästi vaivasi perjantai päivän, mutta sitä ei tiedä mikä. Valvomista oli myös viikonlopun esiintynyt samaan tapaan kuin kotonakin, että Aaron torkkuu ilta kymmenen ja aamu neljän välisen ajan ja nukkuu sitten loppuyön noin kahdeksaan, jolloin hän herää syömään. Tämä valvomisasia on otettava uudelleen puheeksi neurologin kanssa heti alkuviikosta.

Saimme onneksi kuitenkin rentouduttua Nikonkin kanssa. Minä lähdin perjantaina junalla käymään ystäväni luona ja kiersimme kirpputoreja yhdessä. Samaan aikaan Niko sai pitkästä aikaa omaa aikaa tehdä sitä mitä huvittaa. Lauantai-iltapäivästä saavuin sitten takaisin ja vietimme Nikon kanssa lauantai-illan saunomalla ja pelaamalla lautapelejä Aaronin kummitädin ja hänen miehensä kanssa. Sunnuntain nukuimme aika pitkälti, koska edellisilta oli venähtänyt pitkäksi autoon tulleen vian vuoksi.

Nyt on Aaron kotiin tulon jälkeen nukkunut päiväunia omassa sängyssään tyytyväisen oloisena. Tuntui, että poika oli ihmeissään, kun hississä katseli kovasti tutun oloisia valoja ja pyrki kovasti syliin. On se aivan älyttömän ihanan tuntuista, kun on oma rakas poika takaisin kotioloissa. Ehkäpä nyt tämän vapaa viikonlopun jälkeen jaksaakin taas jonkin aikaa.