Hammaslääkäri ja uusia pehmusteita kenkiin

Äidin sylihoitoa

Uuden lääkkeen haittavaikutukset alkavat olla tiessään, vaikka muuten valvotaankin välillä. Edellisen kirjoituksen jälkeen ei onneksi enää tullut oksennuksia ja valvotun yön jälkeen yllättäen seuraava yö nukutti oikein hyvin. Paremmalta siis näyttää tällä hetkellä.

Perjantaina kävimme suunnitellusti tutustumassa päiväkotiin, missä Aaronin olisi tarkoitus aloittaa tämän viikon perjantaina, jos avustaja vain löytyy ja kykenee näin nopealla aikataululla aloittamaan. Päiväkoti vaikutti erittäin mukavalle paikalle ja hoitajat olivat erittäin ystävällisiä. Aaron kovasti tutkaili ja kuunteli päiväunilta herääviä muita lapsia ja oli selvästi kiinnostunut ympäristöstään, että mikäs paikka tämä nyt on. Itsekin voin sitten aloittaa perjantaina työharjoittelun hyvillä mielin ja saa Nikokin hieman levähtää Aaronin ollessa päivähoidossa.

Tänään käytiin Aaronin kampurajalan puolesta näyttämässä kenkiä apuvälineteknikolle, kun oikeaan jalkaan ilmestyi painauma viime viikolla. Päiväsandaalit ja yökengät saivat molemmat pehmusteet jalkapöydän kohdalle. Totesi vain, että Aaronin atooppisen ihon vuoksi jostain syystä on yhden remmin alta heikentynyt huomattavasti iho, jonka takia painaumakin syntyi.

Itse kävin tänään poistattamassa ensimmäisen kerran yhden viisaudenhampaani ja jos itsestäni olisi kiinni jäisi kerta viimeiseksi, mutta harmikseni asia ei ole näin. Poistossa menikin melkein puolitoista tuntia ja kipulääkkeitä sain reseptillä. Kovasti vitsailivat, että sitkeässä tytössä on sitkeät juuret ja koko toteamus nauratti vielä pitkäänkin. Lupasi vielä jälkikäteen, että vasen poski tulee turpoamaan ja mustelmakin syntyy varmasti ja sen vuoksi kylmähaudetta olisi hyvä pitää tunnin välein. Tämä johtuu siitä, että omaan niin pienen suun ja jäykät leukalihakset, että hammaslääkärin oli hankalaa työskennellä ilman posken venytystä. Onneksi tämän järkytyksen jälkeen hän totesi, että poistetaan toinen viisaudenhammas vasta loppukeväällä, kunhan olen paremmin toipunut ja toivotteli vielä perään, ettei vaan hammaslääkäripelkoa lisäisi enempää.

Tässä viime viikolla huomasimme muutosta Aaronin voinnissa hieman positiivisempaan suuntaan. Nimittäin Aaronin ollessa erityisen tyytyväinen hän rupesi ääntelemään ja kasvoille nousi tyytyväisyyden/hymynkareinen ilme, joka oli erittäin mukavaa vaihtelua totuttuun ilmeettömyyteen. Tämä on useampana päivänä jo sattunut ja aina niin, että selvästi on huomannut Aaronin olevan erityisen tyytyväinen tai innoissaan odottamassa maidon saapumista, että sattumaakaan koko homma ei voi enää olla. Toivottavasti tämä enteilisi sitä, että hymy palaisi vielä suloisen pojan poskille jossain vaihessa. Ennen siihen lupaukseen oli hankalaa uskoa, mutta nyt, kun muutosta näkee omin silmin uskon ja toivon todella kovasti, että joskus meilläkin vielä nähdään hymyilevä poika.