Kotiutuminen ja uusi apuväline

Sitä päästiinkin maanantaiaamuna takaisin kotiin sairaalasta ja kyllähän sitä kotiympäristöön oli jo kova ikävä. Kovasti meitä muistuttelivat, että jos ei jakseta tai saada nukuttua tai muuten tuntuu hankalalta on meillä mahdollisuus palata osastolle takaisin. Normaalia lähetettä ei edes tarvitse hakea vaan pelkkä ilmoitus kuulemma riittää. Mukava oli sieltä kuulla siitä, että ollaan jaksettu vanhempina todella hyvin hoitaa Aaronia ja muutenkin osoittivat tällä kertaa sen, että pulauttelut ovat todella rajuja ja reilun kokoisia. Aiemmin niihin ei kiinnitetty mitään huomiota, josta olenkin maininnut useita kertoja täällä bloginkin puolella. 

Viimeisenä iltana huomattiin todella hyvin, että tämä rauhoittava lääke auttaa todella hyvin. Aaron iltapalan jälkeen halusi konttailla lattialla yhteen putkeen puolen tunnin ajan! Aiemmin ei halunnut kontata ollenkaan. Minä vieressä kyynelehdin onnellisena sitä, että taantuma ei ole vielä ehtinyt täysin viemään konttaamisen taitoa unohduksiin. Untakin riitti koko yön, vaikka kerran heräsikin huoneen viileyteen, mutta jatkoi onneksi untaan, kun pääsi viereeni. Kuuden aikaan syötiin aamupuuro ja jatkettiin unia vielä yhdeksään asti. 

Aaron nyt osastolla olon aikana nukkui pitkälti pinnasängyssä, joskus otettiin viereen, jos esim. oli kylmä. Päätettiin sitten samaan syssyyn jatkaa omassa sängyssä nukuttamista kotonakin. Laitettiin matkasänkyyn paksumpi patja ja nostettiin pääpuolta ylöspäin pulauttelujen takia. Päiväunille nukahdettiinkin eilen ihan itsekseen, että riitti vain sänkyyn laittaminen. Yöunille käydessä kokeiltiin samaa tekniikkaa ja tassutteluakin, mutta poika ei tahtonutkaan sinne nukkumaan. Nikon nukuttaessa oli vain poitsu sanonut, että "äiii-tin vieee-leeen", niimpä sitten poitsu nukkui äitin kainalossa yön tyytyväisenä.

Aaron pandatuolissa

Sairaalassa tutustuttiinkin uudenlaiseen apuvälineeseen, jota kutsutaan panda-tuoliksi. Vinkattiin Nikon kanssa lääkärille, kuinka kätevä tuoli oli osastolla ollessamme, kun Aaronia ei tarvinnut kantaa joka paikkaan vaan päästiin työntelemään tuolissa ympäriinsä. Lääkäri ja hoitajatkin olivat sitä mieltä, että helpottaisi samanlainen tuoli myös meillä kotioloissa ja lääkäri suosittelikin sitä meille. Tuttu fysioterapeutti tuli käymään ennen kuin kotiuduttiin ja otti yhteyttä apuvälineyksikköön, josta saimmekin tuolin lainaan heti samana päivänä. Tuoli käykin nykyään myös syöttötuolina, kun Aaron ei jaksa istua enää tavallisessa syöttötuolissa suorassa vaan roikkuu aina reunojen ylitse, jolloin syöttäminenkin hankaloituu huomattavasti. 

Yksityinen fysioterapeutti, jonka neurologi meille määräsi kävi meitä eilen tervehtimässä ja tutustui muutenkin Aaroniin. Perjantaina tulee taas uudelleen ja käy apuvälineyksiköstä vielä lainaan terapiamaton/jumppamaton, jolla Aaronin olisi mukavempi konttailla, kuin tavallisen maton päällä. Mietitään myöskin muita apuvälineinä auttamaan arkeamme. Tällä hetkellä listalla olisi tuetumpi turvaistuin sekä rattaat ulkona liikkumiseen. Omissamme ei siis suostu olemaan/ei jaksa pitää niissä asentoa. Kylpemiseen harkitaan myös tukitelinettä, ettei meidän tarvitse aina kainaloista kannatella, kun sitä ei jaksa tehdä kuin korkeintaan kymmenen minuuttia. Nämä siis listalla ensimmäisinä ja riippuen, mihin suuntaan Aaronin sairaus etenee voidaan tarvita vielä enemmän apuvälineitä arkeemme. 

Nyt sitten kuitenkin ollaan lepäilty kotosalla ja nautittu rauhallisuudesta ja oman kodin lämmöstä ja yhdessäolosta. Aaronkin vaikuttaa erittäin tyytyväiseltä oloonsa.