Arjen asioita

Tässä nätisti isin sylissä istun

Kovasti olemme koettaneet arkeen sopeutua ja pikku hiljaa se tästä lähtee rullaamaan vielä paremmin. Aaronilla monesti on äitiä arkipäivinä ikävä, kun olen koulussa. Sen huomaa hyvin, kun saavun takaisin kotiin niin herra katsoo vain minua ihan epäuskoisesti ajatellen "onko se äiti tosiaan nyt siinä" ja sitten istutaan nätisti sylissä, annetaan pusuja ja halaillaan.

Onneksi koulupäivät eivät ole olleet järisyttävän pitkiä, vain 28 tuntia viikossa. Lisäksi opiskelen vapaa-ajalla ruotsin kurssia sekä teen pidempikestoisena opintona kirjanpitoa+muita toimistohommia eräälle yhdistykselle, josta olisi tarkoitus saada 10 opintoviikkoa täyteen. Nyt jos kaikki menee hyvin, enkä sairastele hirveästi pääsen valmistumaan jo nyt ensi keväänä.Virallisesti kirjanpitäjäksi, tuntuu tällä hetkellä vielä aika kaukaiselle unelmalle.

Koulussa käynti on alkanut siis hyvin ja en vielä ole ehtinyt olla ollenkaan poissa koulusta, joka on siis aika paljon minulta, varsinkin kun katsoo muutaman vuoden taakse menneisyyteen. Motivaatio on tosin ollut erilainen sekä tällä hetkellä asiat, mitä opiskelen kiinnostavat aivan eri tavalla. Aamulla on mukava herätä aikaisin ja tulla takaisin hirveällä kiirellä takaisin kotia. Lapsiarkeen koulunkäynti tuo tietyllä tavalla lisää jaksamista, vaikka kahdeksan tunnin päivän jälkeen tuntuu olevan ihan rättipoikki tuntuu sitä jaksamista löytyvän kuitenkin iltaan saakka.

Kiikkuminen on mukavaa

Neurologilta saatiin aikaa Aaronille ja menee reilusti loppu syyskuuhun ennen kuin mitään uutta tietoa saadaan siltä suunnalta. Muutaman viikon päästä tosin käydään tarkistuskäynnilla kirurgin luona kampurajalan varalta.

Viime aikoina Aaron on kiukutellut liiankin kanssa ja oma jaksaminen on vaihteeksi ollut todella koetuksella, mutta nyt onneksi muutama päivä on mennyt jo paljon paremmin. Lauantaina tosin jostain Aaron sai allergiaoireita ja syyksi epäillään joko kananmunaa tai kissaa. Poika raapi ihonsa ihan rikki ja asiaa ei helpottanut ulkona vallinnut kuuma sää, jonka vuoksi juurikaan vaatteita ei pienelle voinut päälle laittaa, ettei enempää kutiaisi hien takia. 

Nyt toivottavasti päivät menisivät helpommalla tahdilla niin jaksettaisi vielä kuukauden verran ennen kuin jonkinlaista selvyyttä asioihin saataisiin, mutta jatketaan arjen elämää siihen asti normaalein asioin.

Äidin sylissä nukuttaa