Kouluun onkin palailtu ja tämän päivän yllättävä kirjanpidon tuntien peruminen johtikin siihen, että pääsin kuin pääsinkin odotettuun Aaronin 1½-vuotisneuvolaan. Asioita olikin, joita piti puheeksi ottaa. Pulauttelun jatkuminen edelleen ja kävelemään oppimattomuus huolestuttivat kovasti.
Tuen kanssa tosin nykyään seisotaan jo erittäin hyvin, mutta Aaron ei itse nouse tukea vasten. Askeleita ei ole yritetty edes ottaa. Ruokailuunkin liittyi huolenaiheita muun muassa kiinnostamattomuus lusikalla itse syöntiin sekä se, että Aaron ei pureskele ruokaa, vaikka antaisi ison palan suuhun. Muutaman kerran ollaan pelästytty, kun poitsu nielaisee peukalon pään kokoisia kanapaloja ja kakoo niitä sitten punaisena. Pehmeää ruokaa syö mielellään ja mahdollisimman sosemaista. Aaronin käytös jokapäiväisessä arjessa oli myös muuttunut huomattavasti. Poika ei suostunut liikkumaan juurikaan lattialla itsekseen vaan haluaa vain syliin sekä lattialla joutuessaan ryhtyy välittömästi kiukkuamaan/itkemään.
Kuitenkin neuvolassa mitattiin tälläiset kasvumitat: (1v 3kk)
Pituus: 77.1 cm (74.6 cm)
Paino: 8 765 g (8 465 g)
Päänympärys: 45.5 cm (45.5 cm)
"Tyytyväinen hymyileväinen poika. Tutkimuksessa heräsi huoli kehityksestä. Jatkotutkimuksia lasten neurologialle."
Kuten neuvolatäti oli kirjoittanut, niin saatiin kiireellinen lähete lasten neurologialle. Tähän eniten vaikutti se, että Aaronin päänympäryskäyrä oli lähtenyt laskusuuntaan eli kasvu sen suhteen oli pysähtynyt. Täti totesikin, että tammikuun jälkeen ei juurikaan ole kasvua tapahtunut.
Tutkimuksissa kuulossa ei tuntunut olevan ongelmia, mutta Aaron ei ottanut helmistä kiinni tai ylipäätään tuntui, ettei huomannut niitä, vaikka lääkäri heilutteli niitä silmien edessä useamman kerran. Koetettiin houkutella rakentamaan palikkatornia, mutta palikka otettiin käteen ja pistettiin suuhun. Lääkäri koetteli sitä, antaisiko Aaron palikan takaisin pyynnöstä, mutta sitäkään ei Aaron ole missään vaiheessa osannut, mutta tiputti kuitenkin palikan lattialle.
Huoli pienestä rakkaasta pojasta nousi ja totesivatkin neuvolassa, että aiheesta saa olla huolissaan, mutta ei liikaa. Kehotti vain, että asiat tehtävä Aaronin voinnin mukaan eli ruoat laitettava täysin vauvasoseeksi, ettei kakomista esiintyisi. Tälle äidille nousi ihan kyyneleet silmiin, kun huomasin, kuinka paljon oikeasti neuvolantäti meistä välitti. Halasi vielä minua ja Nikoa käynnin lopuksi ja kutsui vielä ennen 2-vuotisneuvolaa käymään kasvutarkistuksissa.
Myöhemmin kirjoitan kouluun palaamisesta ja sen sujumisesta, kunhan saan karistettua ensin enimmän huolen tuosta pienestä pojasta ja saan käytyä tämän päivän iltapäivän tunneilla vielä ahkerasti opiskelemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti