Lupailinkin viime tekstissä, että kirjoittaisin hieman kouluun palaamisen tunnelmista. Koko asiaan liittyy niin suuri tunteiden kirjo, ettei sitä voi kuvata muuten kuin sekamelskana. Välillä on pelottanut, huolestuttanut, ahdistanut ja taas uudelleen pelottanut. Olen myös syyllistänyt itseäni, tuntenut iloa ja helpotusta. Tähänkään mennessä en ole päässyt selville siitä, miltä se kokonaisuudessaan tuntuu.
Olen ollut aiemminkin melkein vuoden poissa koulun penkiltä omista henkilökohtaisista syistäni. Vuosi ennen äitiyslomaa oli suurta taistelua koulun sekä oman terveyteni kanssa. Välillä oli helpompaa ja taas yhtäkkiä paljon hankalempaa. Aiempien tapahtumien vuoksi kouluun palaaminen pelottaa. Alkaako sama taistelukierre opiskelujen päätökseen saamisesta? Pettääkö oma terveyteni sen kaiken stressin ja odotusten alle?
Kuitenkin tämä puolitoista vuotta, minkä olen viettänyt poikani kanssa kotona on ollut hyvin voimaannuttavaa itselleni. Voin myöntää täysin tosissani, että tämä aika on tuntunut enemmän lomalta kuin mikään loma-aika ennen tätä. Huolimatta siitä, kuinka stressaavaa lapsen hoitaminen välillä on. Aaronin hoitaminen on huomattavasti lisännyt stressin sietokykyäni, positiivisuuttani elämään, rauhallista suhtautumista yllättäviin asioihin sekä on opettanut minulle arvostamaan itseäni. Viimeiseksi mainittuun Nikolla on ollut myös oma osansa siihen, koska hän on alusta saakka hyväksynyt minut juuri sellaisena, millaiseksi elämä on minua muokannut.
Tämän kaiken keskellä tunnen silti, että on mukavaa palata kouluun opettelemaan asioita, joita toivottavasti voin joskus tulevaisuudessa kutsua työkseni. Olen saanut kerättyä motivaatiota opiskella ahkerasti ja jopa haastaakin itseni. Toisaalta myös hoitovastuun Aaronista siirrän ilomielin Nikolle, joka on sitä odottanut poikamme syntymästä saakka, vaikka syyllistänkin välillä itseäni siitä, että en voi olla Aaronin luona aina. Toisaalta olen ajatellut, että Aaronille tekee hyvää olla päivät isänsä kanssa, jolloin he voivat luoda syvempää suhdetta toisiinsa.
Muutaman päivän päästä onkin aika aloittaa sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti