Uusi makuelämys ja lääkärin tarkistus

Täällä sitä ollaan vieläkin flunssa ystävänämme. Aaron vaikutti tulleen terveeksi, mutta ei mennyt pitkään, kun kuume kipusi yli 38 asteen, jonka jälkeen alkoikin vuotava nuha ja rohiseva yskä. Nikokin tuntuu saavan saman taudin hieman jälkijunassa, mutta parempi näin, että ei ole kumpikin vanhemmista sairaana. 

 Tänään kivuttiinkin jo Aaronin taudin kestossa yli kahden viikon ja kyselinkin terveysasemalta, että toimitanko lääkärin tarkistettavaksi. Hoitaja totesi samoin tein, että poitsu pitää viedä näytille ja aika saatiinkin soitosta tunnin päähän, joka sopi meidän aamupäivään oikein mainiosti. Lääkäri tarkistikin keuhkot, korvat ja tulehdusarvon. Mitään poikkeavaa ei siis löytynyt kuitenkaan, joka tosin yllätti meidät, kun öisin särkylääke on ollut kovassa käytössä eikä untakaan riitä enempää kuin lääkkeen vaikutusaika on. Syynä siis mahdolliset vasemman puolen poskihampaat. 

Kiitosta täytyy kyllä antaa sairaanhoitajalle, joka mittasi tulehdusarvot. Tämä mies hoiti hommansa niin hyvin, että poikaa ei itkettänyt (tai edes irvistyttänyt) ollenkaan, kun sormenpäähän pistettiin. Ensimmäinen lapsi minun tietooni, joka ei ole pistettäessä itkenyt. Kehuja reippaudesta sateli hoitajalta sekä myös muilta odotushuoneen potilailta. Hoitajasetä sai myös ennen lähtöään oikein leveän hymyn ja naurahduksen Aaronilta. Näitä tälläisiä hoitohenkilöitä saisi olla enemmän!

Puoliksi syöty avokado

Kaupassa poiketessa päätimme ostaa Aaronille viimein maisteltavaksi avokadoa välipalaksi ja kyllähän melkein kolmen tunnin päiväunien jälkeen pieni välipala maistuikin. Puolikas hedelmä meni, että humpsahti, vaikka minun ja Nikon mielestä maku ei ehkä ollut kaikista parhain, mutta tärkeintähän on tietenkin se, että Aaronille maistuu. Saatiinpahan taas yksi sallittu hedelmä listaan banaanin, sitrushedelmien ja päärynän seuraksi. 

Uusi makuelämys sai Aaronin pitkästä aikaa harjoittelemaan
omatoimista ruokailuakin lusikan kanssa

 Puhetta on Aaronin suusta sairastelusta huolimatta tullut kohtuullisesti, mutta tosiaan tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kaikkea sanotaan äidiksi. Onneksi ketään vieraita ihmisiä ei ole vielä menty äidiksi huutelemaan. Nyt varsinkin, kun Nikokin on ollut kotona niin olemme yrittäneet saada poikaa sanomaan välillä isiäkin. Päiväunilta herätellessä kyselin Aaronilta, että "Onko isi siinä?" ja suu alkoikin liikkumaan äänettömästi ja selvästi keskityttiin, mitä sanoittaisiin ja vastaukseksihan tulikin, että "äiti". Kyllä meitä Nikon kanssa nauratti ja tulihan sitä äidille onnen kyyneleet silmiin, kun toinen niin nätisti silmät kiiluen katseli minua.