Onnen hetket

Tunnetusti äidin elämä on täynnä murhetta ja huolta lasten vuoksi,

 mutta aina välillä sitä huomaa niitä tärkeitä onnen hetkiä elämässään. Niitä hetkiä mitkä tekevät onnelliseksi koko loppupäiväksi. Ne hetket, kun tuntuu siltä, että voisi itkeä onnesta. 

Hetket, jotka ainakin itselle tekee elämästä elettävän. Nämä hetket voivat olla mitä vain ja tietenkin niitä voi kokea kuka vain. Hetkiä, kun lapsi oppii jotain tai tekee itse omassa elämässään suuren saavuksen. Samanmoisia hetkiä olen itse kokenut koko elämäni ajan. Isoista, että pienistäkin asioista. Aaronin synnyttyä ne onnen hetket ovat pitkälti liittyneet hänen elämänsä aikana oppimiin asioihin ja hellyttäviin läheisyyshetkiin. Jokaisen kerran, kun kuulen Aaronin nauravan vatsansa pohjasta nousee itselle ihana onnen tulvahdus, 

jolloin tuntee itsensä täysin onnelliseksi ja sen hetken hyvin arvokkaaksi.

Eräs hetki, jolloin tunsin olevani täysin onnellinen oli tässä eräänä päivänä ollessamme koko perhe isäni mökillä. Kuvittele hetki, kun istut ilta-auringossa ihastellen aaltoilevaa vettä täysin rauhassa. Taustalta kuuluu leikin ääniä ja auki olevasta radiosta kaikuu juontajan puhetta. Isäni ja Aaron leikkivät oviverhon kanssa. Aaron tietenkin maistelemassa verhon nauhoja ja isä leikki piiloleikkiä nauhojen avulla. Kuuntelen, kun jokaisen kerran, kun Aaron huomaa ukin naaman tulevan verhon takaa esiin kaikuu ilmoille ihastuttava pienen ihmisen naurun ääni. Samaan aikaan radiosta kuuluu nämä laulun sanat: 

 " Yhtenä iltana vannoisi rakkauttaan. Yhtenä iltana maailma ois kohdallaan.

Yhtenä iltana aikuiset lapsia ois. Laulaa ja leikkiä maailma vieläkin vois.. "

Sillä hetkellä tunsin olevani onnellinen siitä, että istuin siinä ilta-auringossa kuuntelemassa leikin ja naurun ääniä. Olin onnellinen siitä, että ympärilläni oli aivan ihania ja rakkaita ihmisiä sekä maailmani keskipisteenä ihastuttava lapseni.