tiistai 16. heinäkuuta 2013

Täällä lomaillaan!




Uutta päivitystä ryhdyttinkin jo kyselemään ja enpä ollut tajunnutkaan aiemmin, että edellisestä kuulumisien kertomisesta onkin jo melkein kuukausi aikaa. Toki olen kirjoitellut erästä laajempaa postausta kampurajalkaan liittyen, kun aikaa on vain löytynyt, mutta se on vielä pahasti kesken.

Olemme tehneet Nikon kanssa sopimuksen siitä, että näin kesällä ollaan mahdollisimman vähän tietokoneen edessä varsinkin silloin, kun Aaron on hereillä. Aikaa on siis tullut vietettyä (varsinkin kotona ja mökillä  ollessa) suhteellisen paljon kirjojen parissa. Kuukauden sisään olen lukenut kaksi kirjaa ja kolmas on tällä hetkellä meneillään. Kuluneeseen kuukauteen on mahtunut vierailuja ystävien ja isovanhempien luona. Laajemmaltikin lähisukua on muutamaan kertaan tavattu. Uimassa ollaan koko porukalla käyty, piknikilläkin ja tietenkin melkein joka päivä aikaa menee myös leikkipuistossa kiikkuen. 

Kirjoitustaukoon on myös vaikuttanut se, että perheessämme ollaan oltu sairaina jo yhteensä yli kolme viikkoa. Ensiksi Aaron sai jostain tuntemattomasta syystä ripulin, joka hävisikin yhtä yllättäen kuin tulikin viikkoa myöhemmin. Nesteytyksestä jouduttiinkin pitämään tarkkaan huolta, kun tämä ripulijakso sattui juuri niihin hellepäiviin, kun sisälläkin oli yli 30 astetta lämmintä. Seuraavana yllättävänä takaiskuna Nikon polvesta tulehtui limapussi, joka on jo toista viikkoa kipeänä. Niko on siis antibioottikuurilla, joka nyt pahasti näyttää siltä, ettei tehoa vahvemmista antibiooteista huolimatta. Samaan syssyyn viime viikolla minä ja Aaron saimme normaalin nuhaflunssan. 

Nyt sairastelujen (toivottavasti) helpotuttua voi sanoa, että olen hieman väsyksissä ollut. Niko ei polvensa takia ole juuri kyennyt kantamaan Aaronia, joten Aaronin ja painavien kauppakassien sisälle rahtaus on jäänyt minun kontolleni. Kaikkeen tähän samaan syssyyn Aaron tekee vieläkin kahta poskihammastaan. Kiukkua ja väsymystä on siis riittänyt yllin kyllin joka päivälle.

Tällä viikolla olisi tarkoituksena tavata ystäviä pitkästä aikaa, käydä kela-tätien kanssa asioimassa kouluun lähtöön liittyvistä asioista. Elokuussa siis minun siirtyessä koulun pelkille jää Niko hoitovastuuseen jälkikasvustamme ja samalla odottelemaan työtarjouksia. Kuitenkin loma jatkuu vielä kolmisen viikkoa ja siitä on otettava kaikki irti ja yritettävä nauttia Aaronin seurasta sekä siitä, että voi olla kotona yhdessä perheenä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti