 |
| Täällä ollaan! |
Edelleen täällä perheessä opetellaan tankokenkien yökäyttöä.
Torstaiyönä aloitimme pitämään kenkiä yön yli jatkuvassa käytössä lääkärin ohjeiden mukaan huolimatta itkusta ja kiukusta, mitä siitä seurasi. Lääkärin mukaan totuttamisesssa pitäisi mennä kolmesta neljään päivään normaalisti, mutta myös pidempään voi kestää. Olemme pyrkineet jakamaan valvomisen puoliksi Nikon kanssa, ainakin viikonloppuisin. Viikolla minun on joustettava Nikon töiden takia, mutta silti olen saanut nukkua muutaman tunnin joka yö. Nyt viime yönä Niko yllätti ja valvoikin pitkälle aamuyöhön ja antoi minun nukkua, kun edellisyönä minä valvoin viiteen saakka aamulla.
Pikkuhiljaa koko ajan Aaron on tottunut siihen, että ne kengät on yön jalassa. Hän on nukkunut aika lailla yöt, mutta nukuksissaan herää noin puolen tunnin välein itkemään, mutta rauhoittuu viimeistään, kun pääsee syliin ja nukahtaa samoin tein. Kuitenkin noita heräämisiä on vielä liian usein, että itse voisi samaan aikaan nukkua.
Helppoa tälläinen pakottaminen johonkin ei ole ollut varsinkaan noin pienelle lapselle. Useaan kertaan olen jo meinannut lääkäriin soittaa, ettei tästä tule mitään. Jonka vuoksi välillä on ollut näitä "olen huono äiti" ajatuksiakin, kun en kestä pientä itkeskelyä ja valvomista, kun tosiaan viikkoakaan ei ole vielä mennyt. Myönnettäköön sorruin tänään siihen, että en laittanut tankoa jalkaan Aaronille aamu-unilla, koska itse olin niin väsynyt, etten enää jaksanut sitä itkua ja omat hermot olivat mennä. Tosin sitten herätessäni laitoin tangon takaisin, kun tiesin jaksavani kiukkuamista.
Äidinkin kanssa puhelimessa jutellessani tästä yövalvomisesta, hän totesi minulle, että "sinä se olet kumma äiti, kun et koskaan valita, vaikka mikä olisi". Itsestä tämä oli jotenkin hauskaa, kun en missään vaiheessa ole nähnyt asiaa, mistä valittaa. Huolimatta siitä, että Aaronin kanssa on välillä rankkaa näen asiat usein sellaisina, mistä voin itse oppia ja tietysti nauttia niistä pienistä hetkistä, kun elämä tuntuu olevan mallillaan.
Se hyvä puoli onneksi tässä totuttelemisessa on, kun ei tankoa tarvitse olla päivällä hereillä ollessa. Aaron käyttäytyy silloin hyvin normaalisti. Leikkii, syö ja seurustelee mielellään, eikä itsekään tarvitse pelätä jonnekin lähtemistä Aaronin kanssa. Itseä kovasti onkin mietityttänyt, että mikä siinä on, että se kiukku on aina vaan yön aikaan, kun päiväunet nukutaan täysin normaalisti ja välillä pitkiäkin pätkiä.
Torstaiyönä aloitimme pitämään kenkiä yön yli jatkuvassa käytössä lääkärin ohjeiden mukaan huolimatta itkusta ja kiukusta, mitä siitä seurasi. Lääkärin mukaan totuttamisesssa pitäisi mennä kolmesta neljään päivään normaalisti, mutta myös pidempään voi kestää. Olemme pyrkineet jakamaan valvomisen puoliksi Nikon kanssa, ainakin viikonloppuisin. Viikolla minun on joustettava Nikon töiden takia, mutta silti olen saanut nukkua muutaman tunnin joka yö. Nyt viime yönä Niko yllätti ja valvoikin pitkälle aamuyöhön ja antoi minun nukkua, kun edellisyönä minä valvoin viiteen saakka aamulla.
Pikkuhiljaa koko ajan Aaron on tottunut siihen, että ne kengät on yön jalassa. Hän on nukkunut aika lailla yöt, mutta nukuksissaan herää noin puolen tunnin välein itkemään, mutta rauhoittuu viimeistään, kun pääsee syliin ja nukahtaa samoin tein. Kuitenkin noita heräämisiä on vielä liian usein, että itse voisi samaan aikaan nukkua.
 |
| Pientä tutustumista Onnilla ja Aaronilla menossa |
 |
| Nikon sanoi kuvan nähdessään "Siinä on Napoleon ja hänen urhea ratsunsa!" |
Äidinkin kanssa puhelimessa jutellessani tästä yövalvomisesta, hän totesi minulle, että "sinä se olet kumma äiti, kun et koskaan valita, vaikka mikä olisi". Itsestä tämä oli jotenkin hauskaa, kun en missään vaiheessa ole nähnyt asiaa, mistä valittaa. Huolimatta siitä, että Aaronin kanssa on välillä rankkaa näen asiat usein sellaisina, mistä voin itse oppia ja tietysti nauttia niistä pienistä hetkistä, kun elämä tuntuu olevan mallillaan.
Se hyvä puoli onneksi tässä totuttelemisessa on, kun ei tankoa tarvitse olla päivällä hereillä ollessa. Aaron käyttäytyy silloin hyvin normaalisti. Leikkii, syö ja seurustelee mielellään, eikä itsekään tarvitse pelätä jonnekin lähtemistä Aaronin kanssa. Itseä kovasti onkin mietityttänyt, että mikä siinä on, että se kiukku on aina vaan yön aikaan, kun päiväunet nukutaan täysin normaalisti ja välillä pitkiäkin pätkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti