Sormiruokailua

Näin pikaisena kirjoituksena halusin päivittää vähän, miten täällä menee taas vaihteeksi.

Tiistaina puhuin sormiruokailun kokeilusta ja kokeilinkin antaa Aaronille perunaa. Sehän meni suhteellisen nätisti alas asti, mutta ei sen paremmin kuin lusikalla syötetty ruoka. Seuraavaksi ajattelin, että jos itse tekisin sosetta niin maistuisiko se sitten paremmin?

Kuinkas kävikään. Samalla kun tein meille Nikon kanssa illaksi ruokaa niin paistoin kalkkunaa, otin bataatit pakkasesta, jossa ne olivat odottaneet käyttötarkoitustaan ja pistin sekaan vielä makaronia, mitä keitin meillekin syötäväksi. Blenderillä soseeksi ja siinä se oli ensimmäinen tekemäni vauvanruokasose. Kuitenkin Aaronin mielestä se ei kuitenkaan sen parempaa ollut ja sitäkin saatiin alas vain muutama lusikallinen.

Maistellaanpas, mitä tämä on...

...mutta minua kiinnostaisi enemmän tuo lautasen ihana sininen väri...

....kyllä, tämä on minun!

Joskus on kyllä tullut mietittyä, että yritetäänkö syöttää sitten liikaa ruokaa. Siksi haluaisinkin tietää muiden mielipidettä asiasta, että kuinka paljon 8kk lapselle yleensä syötetään. Meillä, kun ei tosiaankaan mene kuin parhaimmillaan 10 teelusikkalista ruokaa per ruokakerta joita on viitisen kappaletta päivässä.

Minä syön paljon mielummin äidin pöytätabletteja

Toisena kampurajalkaan liittyen meillä on kovaa yritystä saada pidettyä tankokenkiä jalassa, mutta huonolla menestyksellä. Useampana iltana olen itkettänyt lasta laittamalla ne jalkaan ja yleensä Aaron nukahtaa kiltisti unille, mutta tunnin kahden päästä alkaa aivan raivoisa huuto, joka ei lakkaa ennen kuin otan kengät pois kokonaan jalasta. Takaisin laitto onnistuu joskus, mutta sama alkaa alusta taas tunnin parin päästä, mutta näin käy vain harvoin. Yleensä käy niin, että poitsu havahtuu sen verran paljon, että uni ei tulekaan helposti.

Juttelinkin asiasta tänään apuvälineteknikon kanssa puhelimessa ja hän oli kovasti sitä mieltä, että Aaron on tottunut jo vahvasti siihen vapauden tunteeseen, kun jalat ei ole koko aikaa kiinni toisissaan. Itse en ihan samaa mieltä ole. Tähän syynä se, että itkua on vain yöllä ja silloin itketään myös, vaikka pelkkä kenkä olisi toisessa jalassa. Päivällä mitään ongelmaa kenkien pitämisessä ei ole. Pahin dilemma asiassa onkin se, että ensi viikosta alkaen täytyisi alkaa pitämään kenkiä pelkästään yöllä. Kuten asiasta jo tänään Nikolle ilmaisin, että välillä tulee turhautumisen multihuipentumia asian suhteen.

Nyt kuitenkin kokeillaan viikonlopun yli väkisin kenkien pitoa yöllä sen kustannuksella, että yöunia ei tule paljoa. Tälläkin hetkellä odottelen vielä, että herätäänkö noihin kenkiin vielä puolen tunnin sisällä. Sitten voinkin ehkä lähteä turvallisin mielin itsekin sänkyyn, mutta tämän viiden tunnin aikana ei ole kovin hyvältä vaikuttanut pienen miehen unet.