Hetki on taas vierähtänyt viime kirjoituksesta, mutta yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni, jotta saisin edes viikon välein pientä kuulumista kerrottua. Varsinkin nyt, kun Nikolla alkaa huomenna kuuden viikon mittainen koulutus työkkärin järjestämänä ja me Aaronin kanssa jäädään sitten kotiin päiväksi.
Tavallisen arjen rumban keskellä kerettin pienen kanssa tiistaina käydä kaupungillakin aamupäivästä. Tavattiin pitkästä aikaa ystävääni tyttärensä kanssa. On se ihme, että kehitys näillä pienillä menee niin eri tahtia. Hämmästyttäviä pieniä ihmeitä. Sain tytöltä monta nättiä hymyä, vaikka viime kerrasta onkin jo muutama kuukausi, kun tavattiin. Saatiin ystäväni kanssa jutella tästä vauva-arjesta, sen mukavuuksista ja niistä ikävyyksistä.
Näin hyvin Aaron jo itseään kannattelee lattialla |
Kotona on ollut hurjasti tekemistä ja sain onneksi leivottuakin viikolla hyytelökakkua pitkästä aikaa, jota kävi maistelemassa Aaronin kummitätikin ja hyvissä ajoin. Kakkua kun ei riittänyt edes 24 tuntia. Oli sen verran herkullista, nam.
Keskiviikkona kävi Nikon avustettava lapsi meillä kylässä, joka käykin joka toinen viikko meillä tästä lähtien. Niko siis tekee henkilökohtaisen avustajan työtä. Päätettiin pitää lettukestit siinä keskenämme ja litran taikinasta ei jäänyt kyllä hirveästi ylimääräistä. Aaronikin sai maistella pienen palan lettua ensimmäisen kerran. Ei kylläkään maittanut vielä pienelle sellainen, maissinaksut maistuu paremmin.
Torstaina käytiin taas apuvälineteknikon luona lisäämässä kulmaa bebax-kenkään ja vaihtamassa tankokengästä toinen kenkä pienemmäksi, mutta se ei tuonut helpotusta elämään. Aluksi ensimmäiset tunnit tankokengän kanssa olivat lupaavia, mutta nukkumaan mennessä toisen huutaessa kurkku suorana luovutimme taas kerran ja vaihdoimme kengät bebaxiin. Perjantaina, kun en saanut teknikkoa kiinni, niin on huomenna uuden yrítyksen vuoro ja mahdollinen käynti taas kaupungilla.
Perjantaina tuli kierreltyä isovanhempien luona koko päivä syömässä kaalikeittoa ja omenapaistoksia. Saatiin napattua mukaamme isäni luota muutamat omenamehupullotkin samoin kun muuta kotitekoista syötävää. Viikonloppu muuten olemme keskittyneet taas vaihteeksi kotitöihin, pyykkimaratoniin ja siivoukseen.
Nyt vihdoinkin saatiin autokin takaisin käyttöön ja asiasta tarkemmin selittelemättä voimme nyt lähteä kauemmaksikin kyläilemään. Tämä varsinkin vinkiksi eräälle savonlinnalaiselle. Pitkästä aikaa voitaisi nähdä.
Onni on löytänyt jo talon parhaan paikan katsella ulos |
Eräs ilta oli aivan upea sää ja upeat värit! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti