Täällä ollaan taas!

Vihdoinkin hieman parempi hetki alkaa kirjoittelemaan vähän meidän perheen kuulumisia.

Tosiaan nyt on ollut muutamat viime viikot rankempia. Aaronin pulautteluun tarkoitettu lääkekuuri on ohitse ja huomenna onkin jo soittoaika keskussairaalaan. Lääkkeestä oli apua hieman, ei enää ollut huutoa pulautusten aikaan. Nyt kuitenkin lääkkeen jätön jälkeen huomattiin asioita, jotka aiemmin olivat jääneet huomaamatta. Sen lisäksi, että itkuisuus lisääntyi pulautusten jälkeen myös ihon raapiminen on keskittynyt rintaan. Raapii siis suurinpiirtein ruokatorven kohdilta hyvin paljon. Sen jälkeen tuli ymmärrettyä, että Aaroniin selvästi koskee ruoan syöminen, kun soseiden aloituksen jälkeen lusikkaa ei haluta suuhun ja syöttäminen on jatkuvaa temppuilua. Nyt olisikin sitten tarkoituksena pyytää tutkimaan, onko Aaronilla mahdollisesti refluksitauti, jota ensimmäisen kerran epäiltiin jo kahden kuukauden iässä, mutta asia jäi silloin tutkimatta. 

Kiukkuinen pikkumies syömässä

Toisena hankaloittavana asiana ovat olleet yllättäen tankokengät. Kenkiä ollaan jouduttu muokkailemaan oikeastaan kahdesta neljään kertaan viikossa. Muokkausta tehtiin aina, kun kenkä tuntui hankaavan ja useampi viikonloppu jouduttiin olemaan pitämättä kenkiä. Siitä taas seurasi se, ettei ukko tahtonut enää nukkua kenkien kanssa. 

Viimeiset pari viikkoa ollaan opeteltu nukkumaan kenkien kanssa uudestaan, kunnes nyt muutama päivä sitten jalan iho hiertyi täysin rikki. Nyt sitten ollaan taas kerran ilman mitään ja annetaan mahdollisimman paljon ilmakylpyjä. 

Nautitaan kengättömyydestä!

Kuitenkin hyviäkin asioita on ehtinyt sattua. Aaron opettelee kovasti konttamaan ja ryömimään, mutta poika ei liiku muuten kuin taaksepäin. Muutama sanakin tuli pari viikkoa sitten, mutta taito taisi jäädä unholaan itkuisten viikkojen myötä. Sanoina siis tuli "anna" ja "äitä". Onneksi kuitenkin Aaron kerkesi neuvolassa jo annaa huutelemaan niin todistetta asialle sai. 

Äidin pikku hymypoika 

Muiden kuulumisien joukkoon kuuluukin huomiset syntymäpäiväni ja vieraita kävi jo maistelemassa kakkua, jonka kerkesin tässä muutamaan päivään tehdä. Kakun suhteen oli pieniä ongelmia, koska sen piti olla maidoton, munaton ja gluteeniton kaiken lisäksi, mutta onneksi Sini Visan Kinuskikissa leipoo-kirjassa oli juuri sopiva täytekakkuohje ja suhteellisen yksinkertainen tehdä. Huomioiden sen, että en ole eläissäni tehnyt kuin kaksi täytekakkua. 

Muutenkin aikaa on tuhlautunut Nikon ja minun katsellessa Castlen tuotantokausia, johon me kummatkin koukkuunnuttiin noin kuukausi sitten. Suosittelen sarjaa kovasti, jos pitää vähäänkään poliisisarjoista.