Viikon tapahtumia

Hiljaiseloa ollaan pidetty nyt viikon ajan, lähinnä siksi,

kun en ole yksinkertaisesti kerennyt istumaan tietokoneen ääreen kirjoittamaan tapahtumista,

mutta tässä tiivistetty paketti ainakin, mitä ollaan puuhailtu.

Banaanin syönnissä

Kokeilimme tässä taannoin eräänä päivänä Aaronin kanssa banaanin syömistä, 

kun niin kovasti minua katseli, kun söin sitä. Ylemmästä kuvasta päätellen banaani kyllä maistui, mitä vaan pieni herra pystyi ikenillä nakertamaan ja kovastihan tuo piti mausta, vaikka saikin tällä kertaa oikeaa tavaraa eikä soseutettuna.

Perjantaina kävimme kävelemässä kaupungilla helteistä huolimatta ja tapasimme lukiokaverini, jolla on noin kolme viikkoa nuorempi ihastuttava tytär. Kahvitteluhetken jälkeen kävimme Nikon kanssa etsimässä paperia kummitodistuksiin (tiedän, olemme pahasti myöhässä asian suhteen), 

emmekä saaneetkaan ostettua sitä kuitenkaan ja huomenna mahdollisesti olisi uusintakierroksen aika.

Ylemmän kuvan tarinana haluan jakaa sen, kun tämä pieni herra päätti kiinnittää tankokengät pinnojen väliin, 

etteivät ne putoessaan alas herätä häntä. Kovasti kun tuntuu rauhoittuvan parhaiten jalat ilmassa.

Viikonlopuksi lähdettiinkin Nikon vanhempien luokse, jossa emme oikein kerenneet aikaa viettämään muuten kuin aamut ja yöt. Lauantaiaamuna meillä oli hautajaisten viettoa. 

Mummoni nukkui juhannus aaton aattona pois. 

Nyt on sitten viimeinen isovanhempani saatettu haudan lepoon.

Hautajaiset menivät oikeastaan niin kuten hautajaisten kuuluukin mennä, 

yhdessä sukulaisten ja mummon lähimpien ihmisten seurassa. Kuten tätini sanoi kävellessämme hautuumaalle, että hautajaispäiväksi sattui täysin samanlainen päivä, kun ukkini hautajaisten aikaan 20 vuotta sitten.

Sunnuntaina me sukulaiset keräännyimme vielä yhteen isäni luokse, lähinnä katsomaan,

mitä muistoja (= tavaroita) haluaisimme kotiimme säilytettäväksi. Itse ajattelin mennä jokin viikonloppu rauhassa katsomaan, mitä haluan meille ottaa ja mistä varsinkin muistaisin mummon ihanuuden myöhemminkin. 

Isän luota sitten matkattiin onnittelemaan Nikon isoisää syntymäpäivien johdosta, jonne sitten saapuivat anoppi miehineen ja tuli vierailtua monessa muussakin paikassa pikaisesti, kun samalla suunnalla asuu ihmisiä, ketkä eivät vielä olleet nähneet pientä miestämme.

Nikon mummolan lähistöltä

Tämän traktorin ajaessa pihaan tuli aivan oma lapsuus mieleen, kun naapurissamme oli aivan samanlainen, mutta punainen väriltään.

Nyt ollaankin sitten rauhallisesti palattu kotimaisemiin muihin arkikiireisiin,

joista sitten lisää myöhemmin. Aaron herra tuntuu olevan kiukuspäissään, kun äiti ei olekaan enää vieressä lepäämässä.