torstai 8. tammikuuta 2015

Lomalta paluuta


Vuosi on vaihtunut ja uuden vuoden kujeet on otettu vastaan. Pitkästä aikaa vuosi vaihtui niin, että itse hädin tuskin jaksoin olla hereillä keskiyöhön saakka. Kuitenkin mennessäni nukkumaan kello oli vähän vaille kaksitoista, en viitsinyt vielä sulkea silmiäni, kun kello kahdentoista raketit herättäisivät minut siltikin. Olimme Oliverin kanssa ystäväni äidin luona yökylässä, jossa juhlistimme uuden vuoden vaihtumista leffamaratonilla. Neljän elokuvan ja kahden jakson verran erästä tv-sarjaa, olin täysin valmis menemään peiton alle. Pikku poitsu sammahti syliini kymmenen jälkeen illalla, havahtuen toki välillä tankkaamaan ja keskiyön tienoilla unta vedettiin kainalossani kädet levällään. Meillä kotona Niko ja Aaron viettivät yhdessä uuden vuoden saapumista ja olivat myös valvoneet lähemmäs keskiyölle saakka. Poika oli saapunut hoitojaksolta iltapäivällä, kun itse olin jo siirtynyt ystäväni seuraan. Ymmärtääkseni miehien keskenään viettämä ilta ja yö oli mennyt aivan normaalisti, vaikkakin Aaron oli ikävöinyt äitiäkin paikalle.

Vuosi 2015 on aloitettu tässä perheessä hyvin rennon ja rauhallisen oloisesti. Nikolla ja Aaronilla oli keskiviikkoon asti lomaa ja sen vuoksi pyrittiin olemaan lomalla ihan kunnolla koko porukan voimin ennen arkeen palaamista. Aaron tosin oli hyvin paljon sitä mieltä, että lomallakaan ei nukuta järin pitkään vaan ennen kuutta aamulla kuului jo ääntelyä, että joku voisi saapua paikalle ja antaa lääkkeitä sekä tietenkin aamupuuroa. Puuron syönnin jälkeen poika nukahtikin pandatuoliinsa viimeistään aamu kahdeksaan mennessä. Pienempi poikamme loma-aikaan päätti nukkua reippaasti yli kymmeneen aamulla ennen kuin venytellen ja virutellen aamuun herättiin leveiden virnistysten sekä ilmavaivojen kera. Ainakin Aaronin kanssa herännyt isä taikka äiti sai hivenen omaa aikaa aamuun, kun kaikki muut olivat unten mailla.

Toki aina lomatunnelmissa ei voi pysyä, vaikka niin olisi halunnut. Kelaan täytin yhden valituksen liitteineen ja jäänkin odottamaan vastausta heidän suunnaltaan seuraavaksi. Aaronin oireilu pitkästä aikaa meni huonompaan suuntaan ja viime perjantaina soittelin lääkärille, että tilanne on nyt niin, että poika jäykistää todella paljon. Onneksi myös fysioterapeutti kävi samana päivänä ja totesi, että jotain helpotusta olotilaan Aaron tarvitsee, kun jäykistyksen (fysioterapeutti puhui kiskottelusta) tullessa muun muuassa reisilihas pingottui ihan kivikovaksi ennen kuin taas jonkun ajan päästä kiskottelu loppui, mutta vain hetkeksi. Nostettiin yhtä lääkettä ja jäätiin odottelemaan, että vaikuttaako nosto mitenkään tilanteeseen. Maanantaina herättiin sitten normaaliin tapaan, mutta tällä kertaa puuro ja lääkkeet eivät millään pysyneet sisällä. Aamu-unille nukahtaessa Aaron torkahti, kunnes tuli nykäisy ja poika alkoi itkemään lohduttomasti. Nappasin pojan sohvalle syliini, jos siinä olo helpottaisi ja Niko soitti lääkärille uudelleen. Vajaan puolen tunnin ajan nykinää oli jatkuvasti ja Aaron oli erittäin kosketusaran oloinen. Pienikin käsien liikahdus niin alkoi uusiksi aivan lohduton valitus. Onneksi sitten tilanne hieman helpottui ja Aaron nukahti levollisen oloisena syliin ja jatkoi vielä uniaan sohvalla useamman tunnin ajan. Lääkäri konsultoi neurologiamme ja saimme pelivaraa erään lääkkeen kanssa, jotta tilanne lähtisi helpottamaan.

Tiistaina tilanne oli jo paljon parempi, vaikka ruoka ei siltikään tuntunut oikein pysyvän sisällä jäykistelyn takia. Aaronilla siis jäykistäminen tuntuu alkavan vatsan/selän seudulta, joka vetää päätä kohti jalkoja ja esimerkiksi lattialla poika vetää itsensä helposti aivan kaksin kerroin samoin kuin omassa sängyssään. Tämä sitten helposti tekee sen, että ruoka tai neste ei pysy kunnolla sisällä. Kuitenkin nyt vähän näyttää siltä, että lääkitys ehkä puree tähän tilanteeseen. Tosin pienenä haittavaikutuksena on se, että Aaron nukkuu pitkälti koko päivän eikä tunnu jaksavan syödä kuin aamulla ja illalla. Yöt ovat myös menneet muutamana päivänä huonommin ja olen itsekin ollut pitkästä aikaa kunnolla väsynyt. Aaron on parina yönä herännyt täsmälleen kahden jälkeen huutaen valittamaan, jostakin. Olemme kokeilleet vieressä pitämistä, omaan sänkyyn siirtämistä, juomisen antamista ja suun kostutusta, mutta keinot ovat auttaneet vain hetkeksi. Juuri, kun on itse nukahtamaisillaan uudelleen alkaa valitus uudelleen. Tämä ääntely on sellaista, että siihen kyllä herää koko porukka Oliveria myöten, jolloin ei voi oikein antaa toisenkaan vain nukkua, kun on kaksi poikaa nukutettavana uudelleen. Kuitenkin olemme pyrkineet, että Niko saa näin arkisin nukkua mahdollisimman paljon, kun kuitenkin minulla on mahdollisuudet nukkua aamulla pidempään, tietenkin täysin Oliverista riippuvat mahdollisuudet sekä onneksi on olemassa aina viikonloput.

4 kommenttia:

  1. Rankka vaihe Aaronilla, toivotaan että lääkitys helpottaa. Kaikkea hyvää ja erityisesti niitä lepohetkiä alkaneelle vuodelle!
    Marsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, pikkuhiljaa paremmalta näyttää. Ainakin tämän päivän perusteella.

      Poista
  2. Tuo on niin ikävää, että pieni joutuu kärsimään kivuista ja jäykistelyistä. Voi kun joku konsti lopettaisi ne kokonaan.
    Toivon teille levollisia öitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä monet samojen ongelmien kanssa painivat varmasti toivovatkin että olisi jotain mikä lopettaisi jäykistelyn. Onneksi lääkkeet kuitenkin auttavat hyvin pitkälti.

      Poista