maanantai 3. marraskuuta 2014

Veljekset


Tosiaan kaksi viikkoa sitten kotiuduimme vauvan kanssa kotiin ja parin tunnin kuluttua kotiutui myös tuore isoveli hoitopaikastaan. Aaron oli erittäin innostuneen oloinen ja kun kerroin, että hän pääsisi viimein näkemään kauan odotetun pikkuveljen niin selvästi Aaron kuunteli kiinnostuneena. Heti asuntoomme päästyään Aaronin silmät alkoivat seilaamaan ja hän äänteli innostuneena. Riisuttuani Aaronin Niko vei vauvan hänen luokseen ja laittoi Aaronin viereen, niin että Aaron pääsi hänet näkemään kunnolla. Aaron kovasti katseli vauvaa ihmeissään. Jonkin aikaa tarkasteltuaan Aaronin käsi alkoi liikkumaan ja se ajautui vauvan kyljen päälle ja niin isoveli silitti uutta pikkuveljeään ja kommentoikin hänelle jotain, mistä emme ottaneet selvää. Selvästi saimme sen käsityksen, että tämä pikkukaveri oli Aaronin mielestä tervetullut perheeseen.

Ensimmäinen kohtaaminen

Ensimmäisen kerran, kun vauva rupesi itkemään. Hätkähti Aaron unesta hereille kovasti ihmetellen. Poika jatkoi kuitenkin untaan, kun kerroimme, että pikkuveljellä on vain nälkä ja hän ilmoitti meillä siitä itkullaan. Tämän tapauksen jälkeen Aaron ei ole enää herännyt vauvan itkuihin ja hereillä ollessaan itku aiheuttaa Aaronissa hirmuisen naurun puuskan, Olimme olleet raskausaikana hieman huolissaan siitä, kuinka vauvan itku vaikuttaisi Aaronin olotilaan, mutta onneksi nämä nälkäitkut eivät ainakaan tunnu isoveljeä häiritsevän. Päiväkodista tulikin jo palautetta kotiin, että Aaronilla on tapana ruveta nykyään nauramaan jonkun ruvetessa itkemään päiväkodissa. Aiemmin kun itku oli saanut Aaronin hieman levottomammaksi.

Aaron on tuntunut pitävän kovasti siitä, kun asetamme vauvan hänen kainaloonsa. Pojat ovatkin kovasti tunnustelleet toisiaan ja vauva on maistellut Aaronin käsiäkin, joka toi Aaronin kasvoille leveän hymyn. Olen tehnyt sellaisen huomion, että vauvan ollessa Aaronin vieressä hänen liikkeensä eivät ole niin äkkinäisiä kuin yleensä. Jalkojen potkiminen rauhoittuu välittömästi vauvan tullessa viereen ja Aaronin kädet liikkuvat hyvin varovaisesti pikkuveljen suuntaan. Monesti Aaron liikuttaakin toista kättään veljen kyljellä edestakaisin tai hänen vatsansa päällä.

Yleensä jonkin ajan kuluttua poikien ollessa vierekkäin alkaa Aaronin silmät menemään kiinni ja hän yleensä nukahtaa loppujen lopuksi syvään huokaisten ja nukkuu erittäin levollisen näköisesti. Aaron tuntuu rauhoittuvan veljensä läsnäolosta erittäin paljon. Sitä en osaa sanoa, mistä se johtuu, mutta olen ollut erittäin onnellinen siitä, kuinka pieni vauva on selvästi tuonut Aaronin arkeen paljon uutta ihasteltavaa ja kuunneltavaa.

Suloiset veljekset

Pohdimme myös, kuinka Aaroniin vaikuttaa se, etten minä kykene tekemään aina samoja asioita hänen kanssaan kuin ennen vauvan syntymää. Ennen vauvan tuloa Aaronille tuntui olevan todella tärkeää, että minä olin läsnä niinäkin hetkinä, kun Niko touhusi Aaronin kanssa. Ajattelimme, että se muodostuisi nyt myöhemmin ongelmaksi, mutta näin ei käynytkään. Aaron on ollut Nikon kanssa erittäin tyytyväinen ja sitten kun minulla sattuu sopiva hetki on Aaron naureskellut kuullessaan pääsevänsä touhuamaan kanssani, kun Niko sitten pitää seuraa vauvalle vuorostaan. Asiat on siis lutviutunut uomiinsa huolenaiheista huolimatta ainakin poikien hoitamisen osalta. 

16 kommenttia:

  1. Ihanaa, että veljekset ovat selvästi tärkeitä toisilleen! Rakkauden täyteistä tuokin, että Aaron rauhoittuu veikan lähellä! Ihanaa, herkkää ♡♡♡♡
    Melkein omakin rinta pakahtuu onnen tunteesta teidän ja poikien puolesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi! Itsestäkin on ihana, että pojat voivat luoda yhteyden toisiinsa vauvan alkutaipaleelta saakka.

      Poista
  2. Hei

    Olen taustalta seuraillut kirjoituksiasi, nyt rohkaistuin kommentoimaan.
    Jäin miettimään tuota "alkaa nauraa kun vauva itkee" -asiaa. Kuulosti niin tutulta. Olen lukenut samasta asiasta jostain muusta blogista, jossa henkilö itse kertoi, ettei pysty kontrolloimaan sitä, itkeekö vai nauraako, vaan tekee usein päinvastaisen kuin oli tarkoitus. Tämän nyt toin julki vain ihan siksi, että voitte itse vanhempina miettiä onko esikoisestanne oikeasti nuo tilanteet "hauskoja" - vai kaipaisiko hänkin todellisuudessa tuolloin lohtua? Itku ja nauru kun ovat kovin niin lähellä toisiaan, mutta ympäristön reaktio usein aivan päinvastainen.

    maanantaimiettein Aya

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. Tuota pitää pitää silmällä, koska se voi olla täysin mahdollista.

      Ihminen, joka tuntee useampia samaa sairautta sairastavia lapsia totesi meille, että näille lapsille on hyvin tyypillistä reagoida "poikkeaviin" elämänääniin nauraen. Esimerkkinä juuri vauvan itku tai kitinä.

      Poista
    2. Meidän A kuulemma myös usein nauroi hoitopaikassa jos jotain toista lasta itketti. Häntä naurattivat myös erilaiset rapisevat äänet, ja joskus kulkusten kilinä, ja mikä milloinkin. Tässä tapauksessa en oikein usko tuohon teoriaan että kyseessä olisi nauru vaikka tarkoittaisi itkeä. Tietyt äänet vain kuulostavat jollain tapaa hassulta. Toiset ei naurata yhtään. Eikä sama ääni aina aiheuta yhtä suurta huvitusta. Jos lapsella itsellään on paha olla niin ei naurata mikään.

      Poista
    3. En osaa ottaa kantaan Ayan kommenttiin, mutta kokemuksenne on myös minulle tuttu. Jostain syystä erästä toistakin INCL-lasta on kovasti nauruttanut toisten lasten itkut tai kovaääniset kinat tms. :)

      Poista
  3. Voi että tuota kuvaa veljeksistä, ihan kyynelehdin, miten ihana kuva!

    VastaaPoista
  4. Ihanat pienet veljekset siellä! Liikuttava kuva. :´)

    VastaaPoista
  5. Varsinkin tuossa alakuvassa kuva tosiaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Aivan ihana. Muutenkin oli tosi mukava lukea veljesten tutustumisesta toisiinsa. Aaron jää joistain asioista paitsi, mutta saa toisista ehkä paljon enemmän kuin osaamme kuvitellakaan. Onneksi asiat sujuvat paremmin kuin pelkäsit, nyt niistä osaa olla kiitollinen ja iloinen. -elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi Elina. Olen itsekin sitä mieltä, että Aaron tuntuu saavan toisista asioista paljon enemmän irti varsinkin niistä kaikista arkipäiväisemmistä asioista.

      Poista
  6. Onnea perheenlisästä, hän varmasti tuo paljon valoa elämäänne! Ihanaa että Aaron on vielä siinä kunnossa että pystyy luomaan omanlaisensa suhteen vauvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kovasti! Tämä oli tarkoituksenakin, että Aaron saisi mahdollisuuden tutustua pieneen veljeen tai siskoon lyhyen elämänsä aikana.

      Poista
  7. Todella liikuttava postaus veljeksistä. Onnea koko teidän perheelle!

    VastaaPoista
  8. Olipa mukava lukea, että arki uuden perheenjäsenen kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin. En ole aiemmin kommentoinut, mutta tämä kirjoitus sai todellakin hymyn huulilleni! Kuvista näkee, että veljesten välillä on jokin erityinen suhde. Pikkuveli tuo varmasti paljon iloa Aaronin päiviin. Oikein paljon onnea koko perheelle! Komeita poikia molemmat. :) T: ipa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti onnitteluista! Pojilla tosiaan on täysin omanlaisensa suhde, jota en voi itsekään täysin ymmärtää. Toivon todella, että Aaron saa vielä nauttia isoveljeydestä.

      Poista