tiistai 18. marraskuuta 2014

Enterorokko


Uusi niskatuki käytössä

Viime viikko olikin pitkästä aikaa erilainen ja samaan aikaan hankalampi pitkiin aikoihin. Maanantaina hain Aaronin ensimmäistä kertaa päiväkodista kotiin vauvan kanssa. Olin tätä vaihetta hieman jo miettinyt, kuinka kulkeminen kahden lapsen kanssa onnistuu nyt kun Niko palasi kouluun tekemään lukujärjestyksen mukaisia päiviä lyhennettyjen sijaan. Ensimmäisellä kerralla kantoliinan kanssa oli pieniä ongelmia, mutta tiistaina siirryin kuitenkin kantoreppuun, jolloin liikkuminen sujuikin paljon paremmin. Kantoliina, kun tuntui kävellessä löystyvän koko ajan, mutta epäilen, että olin solminut sen väärällä tapaa. Muutaman päivän hakureissun jälkeen voin todeta, että kantaminen tuntuu käyvän hartioihin aivan toisella tapaa, mihin on tottunut ja tähän toki vaikuttaa myös vauvan kantaminen sisätiloissakin.

Kuitenkin maanantaina Aaronille oli päiväkodissa ilmaantunut punaisia pilkkuja kasvoihin, käsiin, vatsaan ja jalkoihin. Toteamus oli, että Aaronille oli luultavasti tarttunut päiväkodissa jo pitkään liikkunut enterorokko. Tässä tapauksessa ei onneksi noussut kuumetta ja näppylät eivät vaikuttaneet Aaronin yleisolotilaan ja sen vuoksi päiväkodista ei tarvinnut olla poissa. Perjantaina ja lauantaina Aaronin yleisvointi oli selvästi huonoimmillaan, mutta nyt voi onneksi sanoa, että enterorokko alkaa jo olla parantumaan päin.

Pieni toipilas

Edellisen viikon aikana Aaron ei ollut kunnolla syönyt eikä juonut johtuen mahdollisesti enterorokon aiheuttamista pateista suussa. Onneksi olimme saaneet viime viikolla letkuruokintaa varten infuusiopumpun, jonka avulla ruoan antaminen on helpompaa kuin antaa ruokaa vatsaan ruiskujen avulla. Pumpusta kirjoittelen myöhemmin lisää, kunhan Niko opettaa minullekin sopivan hetken tullen sen käyttöä. Torstaina ja perjantaina oli kieltämättä ikävimmät päivät, kun syöminen suun kautta oli Aaronille kivuliasta sekä myös vatsaan laitettu ruoka teki kipeää, kun peg-napin ympäristöön ilmaantui myös kivuliaita näppylöitä. Aaron oli ollut myös huomattavasti väsyneempi loppuviikosta. Perjantaina Aaron meni suunnitellulle hoitojaksolle laitokseen, kun lääkärin mukaan Aaronin kipeänä olo ei ollut ongelma siellä olon kannalta. Lähinnä Aaronin hoito tapahtuisi vain omassa huoneessa, kun tavanomaisesti Aaronia on hoidettu yhteistilassa muiden lasten kanssa.

Eilen Aaronin olotila oli selvästi paljon parempi. Päiväkodissa ja kotonakin ruokaa meni normaalin annosten verran suun kautta samoin kuin nestettäkin. Poikaa tuntui myös virkistävän paluu kotiin viikonloppuhoidon jälkeen. Ainakin kotimatka taitettiin naureskellen ja kotona hetken naureskeltuaan nukahti levollisesti pandatuoliin päiväunille.

8 kommenttia:

  1. Voi pientä!
    Meillä tuo kamala tauti vieraili kolmena syksynä peräkkäin, harmi ettei siihen tule immuuniksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on erittäin harmillista. Nyt odotellaan vielä tarttuiko rokko meihin muihin.

      Poista
  2. Onko teillä Flocare Infinity-pumppu? Semmoinen violetti? Se on kyllä helppo käyttää. Joskus se kyllä vähän temppuili, ei suostunut toimimaan jonkun letkun kanssa ollenkaan vaikka mmissään ei mitään vikaa näkynyt, tai ei tunnistanut letkun tyhjentymistä ruoan loppuessa ja jatkoi pelkän ilman pumppaamista mahaan... Mutta onneksi aika harvoin sitä sattui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä juuri Flocare.n pumppu saatiin. Se on helppokäyttöinen mutta myös kätevä, kun kulkee mukana. Oliko teillä käytössä ne infinity-letkut, kun pumppu temppuili?

      Poista
    2. Oli joo Infinity-letkut, eihän siihen muut letkut kai käykään. Hämäräksi jäi, miksi se pumppu joskus oikutteli niiden letkujen kanssa: muistan, että jostain laatikollisesta letkuja meni melkein puolet suoraan roskiin kun pumppu ei vain suostunut niiden kanssa toimimaan. Joskus auttoi pumpun peseminen, vaikkei niissä antureissa mitään likaa silmin näkynyt. Vuosia sitten akkujen kestävyys oli aika huono, ja sitten kun akku alkoi olla sellainen että ei pitänyt varausta kovin pitkään niin pumppukin reistaili enemmän. Viime vuosina akut olivat jo parempia. Ai niin, ja kerran kesähelteillä ulkona ruokaillessa se pumppu ylikuumeni ja piti laittaa jääkaappiin jähtymään että sen sai taas käyntiin, muuten tuli pelkkää virheilmoitusta :-)

      Jonkun kerran kävi niinkin että pumpun letkun pää irtosi PEGin väliletkusta kesken ruokailun, eikä tietysti huomattu mitään ennen kuin A:lla oli kaikki vaatteet märkänä Nutrinista - ja sehän tiesi ylimääräistä suihkureissua sitten, pilalle menneen ruokailun lisäksi. Kannattaa olla tarkkana.

      Kiva että Aaronin enterorokko ei äitynyt tuon pahemmaksi. Kaikkinainen ärsytys ja varsinkin kuume ja kipu kun lisää sitä kohtailuakin. Pikaista paranemista, ja toivotaan ettei rokko ole tarttunut teihin muihin!

      Poista
    3. Hyvä tietää, että saa olla tarkkana pumpun käytön kanssa. Olisiko sitten ollut mahdollista, että letkuissa olisi ollut jokin valmistusvirhe, eikä sen vuoksi laite niitä tunnistanut. Kuitenkin pumppu on todella hyvä sen suhteen, että ei tarvitse pelätä meneekö ruokaa liian nopeasti vatsaan, kun ruiskujen kanssa sitä sai aina pelätä.

      Onneksi tosiaan rokko jäi kuumeettomaksi. Olisi ollut harmillista, jos kohtailu olisi lisääntynyt nyt, kun vasta saatiin se aisoihin.

      Poista
  3. Hei, löysin blogiisi sattumalta kun googlailin kampuroista. Meillä on pian 10kk täyttävä tyttö, jolla molemminpuoleiset kampurat. Sinulla on mahtava asenne vaikka pienen kanssa tullut paljon iskuja, voimia sinne koko perheelle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Kaikista iskuista huolimatta kampurajalkahoito jatkuu, vaikka se onkin jäänyt kaiken muun taustalle ja hoidon tarkoitus on matkan varrella muuttunut.

      Mukavia hetkiä tyttärenne kanssa!

      Poista