Äitienpäivä

Flunssa jatkaa meillä tuhojansa tarttuen pikkuhiljaa minuun ja Nikoonkin. Itse sain 38 asteen kuumeen lauantai-illaksi, mutta onneksi ennen sitä saatiin käytyä Nikon vanhempien luona viemässä äitienpäiväkortti mummollekin. Isomummojakin yritettiin yhyttää, mutta heille viedään kortit sitten jälkeenpäin. Onneksi kuitenkin kunnon levon jälkeen kuume ei enää noussut takaisin ja sain viettää äitienpäivän joten kuten rauhaisissa olosuhteissa. Näinhän ei tietenkään tosiaankaan ollut.

Askarrellut äitienpäiväkortit mummoille

Äitienpäivä aamuna sain nukkua pitkälle aamuun ja tosin Niko antoi koko viikonlopun minun nukkua, kun hän heräili aina Aaronin kanssa uuteen päivään siinä seitsemän maissa. Käskyhän tietenkin oli sunnuntaina, että sängystä ei saa nousta ennen kuin saan siihen luvan. Sieltähän se sitten yhdeksän jälkeen saapui aamiainen sänkyyn, tosin en sitä suostunut siinä syömään. Niko oli tehnyt paahtoleipiä, paistettuja munia ja pekonia. Kahviakin oli tarjolla. Ainut harmittava asia oli se, etten kurkkukivun takia maistanut kunnolla ruokaa eikä ruokahalukaan ole ollut kovin kummoinen, mutta teimme kompromissin ja söimme aamiaisen puoliksi. Sovimme jo etukäteen, että mitään turhia lahjoja en halua vaan pelkästään hieman spesiaalimpi päivä  riittää ja sitähän minä sainkin.

"Ai hei äiti, en minä mitään ollut tekemässä"

Aamu meni oikein mukavissa merkeissä. Aaronin ruoka-ajan lähestyessä tajusin, etten ollut seuraavaa ruokaa vielä ryhtynyt miettimään edellisen annoksen loppuessa jo lauantai-iltana. Onneksi mannapuuron tekee suhteellisen nopeasti nälkäiseen suuhun ja illaksi otinkin kalaa sulamaan pakastimesta, ettei pienen koko päivää tarvitse puuroa syödä. Päiväunille mentäessä pistin merkille, että Aaron haroo korviaan ja ei oikein viihdy pitkällään. Hetken päästä pieni vaipuikin uneen, mutta heräsi kesken unien erittäin kiukkuisena ja hikisenä. Atooppinen iho ei hirveästi pidä siitä, kun iho hikeentyy ja selkä olikin mennyt ihan punaisille pienille pateille. Eihän se muuta auttanut, kun antaa zyrteciä kutinan lieventämiseen, kun ei toinen meinaa saada nukuttua. Vähän ajan kuluttua noustaan sängystä välipalalle, jos uni tulisikin masu täynnä. Uni tulikin vasta parin tunnin päästä välipalasta ja herättiin juuri sopivasti iltaruoalle.

Nälkä alkaisi olla jo

Siinä vaiheessa korvien harominen jatkui vieläkin ja päätettiin soittaa päivystykseen kannattaako tulla näytille vai odotellaanko maanantaihin ja kyllähän sitä mieltä oli hoitaja, että näytillä pitää käydä, kun oireet ovat hyvinkin selkeät. Niko lähtikin sitten Aaronin kanssa päivystykseen, kun itse en kuumeen nousun pelossa uskaltanut lähteä mukaan. Kuitenkin korvatulehdusta ei löytynyt vaan lääkäri oli jopa todennut, että on epätavallisen puhtaat korvat tämän ikäiseksi. Lääkäri totesi, että flunssa on mahdollisesti virusperäinen, kun on jatkunut jo viikon verran. Särkylääkettä sanoi, että voi antaa kolme kertaa päivässä, jotta Aaron saa nukuttua kunnolla. Ruokaa ja juomaakin pitää tarjota jatkuvalla tahdilla.

Takahammasta odotellaan vieläkin,
kuolan määrästä näkyen toivotaan kovasti,
että puhkeaisi piakkoin

Illalla nukkumaan mennessä annettiinkin buranaa ja uusi satsi zyrteciä. Nukahtaminen venähtikin pidemmälle, kun yleensä, mutta herra onkin nukkunut koko yön hyvin rauhallisesti. Muutamaa kertaa lukuunottamatta, kun havahtui varmistamaan, ettei kukaan ole häntä varmastikaan siirtänyt omaan sänkyyn välillä. Huomatessaan olevansa edelleen minun ja Nikon välissä jatkoi uniaan tyytyväisen oloisena.
Omakin kello on alkanut tosiaan tottumaan aikaisiin herätyksiin, kun heräsin puoli kuuden aikaan ilman mitään herätyskelloa ja Aaronkin vielä koisasi oikein makoisasti. Saipahan äiti juoda kerrankin rauhassa aamukahvin.