tiistai 19. maaliskuuta 2013

Rasvaaminen on epämiellyttävää


Viikonloppua vietimme pitkästä aikaa Nikon vanhempien luona. Aaron alkaa taas pikkuhiljaa kiinnostua seisomisen harjoittelusta, mutta yhden kerran jälkeen seisomaan ei olla itse noustu. Kuvaakaan ei ensimmäisestä kerrasta saatu harmillisesti, mutta kyllä se siitä vielä nousee. Välillä joutuu aina muistuttamaan itselleen, että ei kukaan lapsi jää konttausvaiheeseen.

Puhettakin on alkanut pikkuhiljaa tulla. Aina ei niin selkeästi ja merkitys muuttuu sitä myöten, kuka sanat kuulee. "Äiti/Äitä" tulee todella selkeästi. Eilen myös "Iti" tuli todella nätisti, kun poika katseli nukkuvaa isäänsä.

 Hauskin hetki epäilemättä oli se, kun eilisen kylvyn jälkeen ryhdyin rasvaamaan ihoa ja Aaron tokaisee "En halluu". Kysyinkin perään eikö rasvatakkaan ihoa, johon selvä vastaus kuului, että "Ei!" Tilanteessa oli hankala pitää kasvonsa peruslukemilla, kun toinen niin vaativasti tuijotti, että sana varmasti tulisi selväksi.

On se vaan niin ihanaa nähdä lapsensa kehittyvän ja oppivan koko ajan uutta.
Tänään ostimme vihdoin ja viimein potankin ja ensimmäisellä kokeilukerralla saatiin pissit pottaan. Hätä numero kakkonenkin tuli muutamaa tuntia myöhemmin pottaa hyvän ajoituksen turvin. Kuvia meidän pikku pottasankarista laitan johonkin toiseen postaukseen.

Tänään kävimme myös moikkaamassa ystävääni kahvilla. Aaron oli kovasti sitä mieltä, että wrappi ei oikein maistunut hyvälle, mutta omana eväänä ollut kuningatarsose oli oikein syötävää. Jotenkin sitä aina jaksaa vain piristyä, kun pääsee ihmisten ilmoille ja tapaamaan ystäviään, vaikka välillä tuntuukin, ettei aina oikein jaksaisi vaivautua kotoa lähtemään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti