Kiire ja muuttolaatikoiden purkaminen alkaa pian olla ohitse ja onkin hetki aikaa vähän kirjoitella taas kuulumisia. Lompakkoni olen kerennyt jo löytää poliisin löytötavaratoimistosta ja uudet kortitkin olen saanut haettua.
Kuitenkin älytöntä kiirettä on vaihteeksi aiheuttanut meidän pikkumies, jota käytimme viime viikolla sairaalassa osastohoidossakin, vaikkakin vain puolen päivän seurannassa. Pulautteluun on pikku hiljaa jo hermot menneet, kun Aaronin vaatteita alkoi olla koneellinen päivässä. Onneksi saatiin siihen vaivaan lääkettä, mutta vastoinkäymiset eivät siihen loppuneet.
Lääkke, joka saatiin, sattui tekemään vakavat allergiaoireet. Ensimmäisellä ottokerralla pulautusta oli entistä enemmän ja yöllä itkettiin vatsavaivoja. Seuraavan kerran aamulla lääkkeen oton jälkeen itkuisuus jatkui, ihottuma meni täysin nokkosrokolle ja oli aivan tulipunainen. Vajaan tunnin sisään alkoivat silmät vuotaa ja lima valua suusta ja nenästä. Odotimme jo pelolla anopin kanssa, ettei vain menisi hengitystiet tukkoon. Kuitenkin tilanne selvisi, kun annoin histamiinia ja lääkäri suostui vaihtamaan lääkkeen toiseen vastaavaan, joka on nyt erittäin hyvin toiminut.
Se pelko kuitenkin pysäytti, että pahemminkin olisi voinut käydä. Se huoli mikä iski omaa lasta kohtaan, oli sykähdyttävä, silloin tajusi tosissaan kuinka rakas Aaron minulle onkaan.
Nyt uuden lääkkeen avulla onkin paljon paremmin osannut katsoa, mitkä ruoka-aineet aiheuttavat allergisia reaktioita. Nyt kiellettyjen listalla onkin kananmuna, porkkana ja persikka. Päärynä on vielä epävarmojen listalla.
Vasemmalla yläkuvassa on Aaron "nukkumassa" allergiaoireiden lomassa, jolloin nukkuminen oli oikeastaan mahdollista ainoastaan heijaamalla vaunuja tai pitämällä poikaa olkapäällä nukkumassa. Nyt uutena innostuksena poikaan on iskenyt hyppykiikku, jossa seisoskellaan ja steppaillaan, joka päivä hetken aikaa. Sen verran olemme uskaltaneet tangon kengistä irroittaa, kun kuitenkin jalan suhteen mennään erittäin hyvällä mallilla niidenkin vastoinkäymisistä huolimatta.
Kotiimme liittyen tosiaan enää ei olisi kuin kolme pientä laatikkoa laittamatta paikalleen ja sitten pääsisikin miettimään ostoslistaa, mitä kaikkea tarvitaan lisää. Viime yönä uskalsin jo olohuoneeseen laitella mattoa lattialle. Nyt lapsen kanssa on ollut huomattavan paljon vähemmän jaksamista purkaa muuttolaatikoita. Lähinnä niiden vuoro tulee sitten, kun poika nukahtaa yöunille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti