Lauantaina tuli käytyä ostamassa uusi juhlamekko. Tällä viikolla olisikin kahdet lakkiaiset. Samaan aikaan komeampi puoliskoni kävi ostamassa itselleen uuden pyörän pienen herramme kanssa, ja näin äiti sai muutaman tunnin omaa aikaa.
Pieni herra olikin kotiin päästyään kaikesta siitä turvakaukalossa istumisesta niin naatti, että päätti ottaa poissaollessani pienet päiväunet, joten ei ollut rankkaa isälläkään hoitaa pientä yksinään.
Päiväunien jälkeen olikin aika maistella päärynäsosetta, joka tuntuu hyvin menevän alas. Tähän mennessä ei olekaan ollut kertaakaan tilannetta, että olisimme joutuneet väkisin pientä syöttämään.
Osaa se pieni olla suloinen syödessään. <3 Muutenkin perjantaina saapui postissa kameraamme uusi objektiivi, jota Niko pitkään vihjaili ostamaan ja toisaalta olen kyllä ostokseen ollut erittäin tyytyväinen. Viikonlopun ajalta olikin otettu melkein 700 kuvaa.
Sitten matka jatkuikin Salokylälle Aaronin mummolaan yöksi koko perheen voimin, koska Nikolla olikin töitä sunnuntaina niin ei minun tarvinnut viikonloppunakin yksin hoitaa pientä. Onhan se erittäin mukavaa, että on näitä hetkiä, milloin minäkin saan syödä ruoan rauhassa tai lukea lehden kokonaan häiritsemättä, mutta silti kuitenkaan ei niitä hetkiä saa olla liikaa.
Pieni herra Aaron istuskelikin iltapäivän kuistilla sitterissä komentaen aina jotakuta luokseen tai sitten höpöttämällä rievulleen. Samaan aikaan, kun muut istuskelivat auringossa ja juttelivat viikon kuulumisia. Yhtenä opituista uusista asioista Aaron oppi itse keinuttamaan sitteriään, mutta ei se taida kuitenkaan onnistua muuten kuin parketilla.
Koirat olivatkin lauantaipäivän ulkona lieassa ja häkissä. Pääsivät nekin nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta sekä aurinkoisesta päivästä. Ylemmässä kuvassa Onni-koira puumanaisensa Sheelan kanssa.
Alemmassa kuvassa takana Sheelan poika Jehu, jotka näyttävätkin hyvin samanlaisilta.
Äitienpäivälahjaksi mummolle ostettu hortesiamme tuntuu vähän kuihtuvan runsaasta kastelusta huolimatta, mutta jospa se säilyisi hengissä. Pidän siitä kukasta kovasti itsekin. Tapasimme myös ystävämme sisiliskon, joka sattui olemaan tämän kesän ensimmäinen, mikä ollaan nähty.
Toisena opittuna asiana, joka taisi sattua aivan vahingossa. Näkyen kuvassakin herra innostui ottamaan lusikasta kiinni, emmekä tietenkään olleet juuri syöttämässä mustikkasosetta. Muutaman kerran lusikka taisi omassa kädessä osua suuhun asti, mutta mustikan jälkiä löytyy sitteristäkin ja vaatteistakin. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli suhteellisen mukava ja kyllähän se hyvä sää piristää mieltäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti