keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Sairastelua

Vaihteeksi meidän perheessä on viimeiset pari viikkoa vietetty sairastellessa. Toissa viikonloppuna Aaronia juhlittiin hänen täyttäessään kolme vuotta. Erityisemmin emme ketään kutsuneet käymään, mutta vieraat otettiin mielellään vastaan. Isovanhemmat, isoisovanhemmat sekä kummit kävivät sunnuntaina päivänsankaria tervehtimässä ja lahjat antamassa sekä tietenkin kahvia ja kakkua syömässä. Päivänsankarin päivä ei ollut kieltämättä maailman mukavin, kun koko päivän ja iltapäivän epilepsiakohtauksia tuli noin parinkymmenen minuutin välein. Aaron vaikeroi, jäykisteli ja silmät sahasi tuttua liikettään. Mummon syli, silittely ja hytkyttely rauhoitti pojan, mutta sen muutaman kymmenen minuutin päästä sama toistui uudestaan ja uudestaan. Tätä samaa rataa mentiin iltapäivään, jolloin päätettiin antaa kohtauslääke, kun Aaron oli jo selvästi aivan näännyksissä eikä saanut nukahdettua. Iltapäivä nukuttiin ja me pääsimme keskittymään Oliveriin, joka sai ensimmäisen nuhakuumeensa samaan syssyyn. Kuumeen nousiessa pikku kaveri oli mieluiten pystyasennossa sylissä tai vatsallaan. Kaikissa muissa asennoissa olo tuntui olevan tukalaa tukkoisen olon takia. Illalla kuulostelimme jo, että joudutaanko kuumeen takia lähteä käymään päivystyksessä näytillä. Jonottaessamme puhelinneuvontaan kutsuimme jo mummon hätiin Aaronin luokse. Kuitenkaan tarvetta ei tullut, mutta Aaronin olo oli jo illalla niin hyvä, että hän jaksoi selvästi seurustella. Poika oli erityisen iloinen sekä tyytyväisen oloinen availlessaan lahjoja mummon kanssa. Ilta yhdeksän tienoilla, kun mummo oli jo lähtöä tekemässä, Aaron totesi, että "eee-eee" ja valitti kovaan ääneen. Epäselväksi ei siis jäänyt, että päivänsankarin paras lahja oli mummon kanssa vietetty aika. 

Sylihoitohetki

Viime viikolla Aaron palasikin sitten päiväkotiin hyvissä tunnelmissa kuntoutusjakson jälkeen, tosin epilepsian jatkuessa samaan tapaan kuin viikonloppunakin. Samana päivänä saatiin kuitenkin lupa nostaa lääkkeitä reilummin, jotta kohtailu loppuisi. Tämä tepsi ja pojan olotila lähipäivinä rauhoittui huomattavasti. Enää ei silmät seilailleet, mutta Aaron oli huomattavasti väsyneempi. Tiistaina saimme ikävähkön herätyksen, kun huomasimme puoli kuuden aikaan, että Aaronin vatsa oli toiminut ja poika oli niskaa myöten kakassa. Eihän siinä auttanut kuin viedä lapsi suihkun alle ja laittaa vaatteet sekä lakanat pesukoneeseen. Vatsa toimi koko aamun oikein urakalla ja tuli selväksi, että kaikki ei ole täysin kohdillaan vatsan toiminnan suhteen. Lähdin kuitenkin viemään poikaa sovitulle käynnille neuvolaan ottamaan tehosterokotteen vesirokkoa vastaan ja siitä suoraan päiväkotiin. Samana iltana Aaron hymyili muikeaa hymyä ja selvästi herra voi hyvin sekä nautti sylissä istumisesta. Keskiviikkona hain Aaronin sitten päiväkodista aikaisemmin saadessani soiton siitä, että toinen oli oksentanut sekä vatsa oli sekaisin. Vatsatauti epäilyn myötä lähdettiin siis kotiin seurailemaan tilannetta. Kuitenkaan mitään epäilyttävää ei tullut torstaina eikä perjantainakaan, lukuunottamatta, että poika tuntui nukkuvan koko ajan.

Isin kainalossa oli hyvä olla

Torstaina kuitenkin huomattiin, että Oliverin nuhakuume oli tarttunut Nikoon, joka valitteli korva -ja nielukipua. Sen puolesta, kun Niko jäi kotiin sairastelemaan, pidimme myös Aaronin kotona kunnolla seurannassa. Varsinkin, kun Aaron oli selvästi myös nuhainen sekä yski limaa oikein urakalla. Muutaman kerran ei saanut yskittyä nousevaa limaa pois niin päästiin kokeilemaan kunnolla imulaitetta, joka helpotti selvästi oloa. Sunnuntai-iltana Aaronin herätessä illalla huomattiin, että pojalle oli noussut kuumetta jo reilusti yli 38 astetta ja annettiin jo kuumetta alentavaa lääkettä. Hengitys oli huomattavasti hankalamman oloista ja jotenkin kuulosti vaivalloiselta. Kävimme maanantaipäivänä kuitenkin lääkärin luona tarkistamassa varmuuden vuoksi Aaronin vointia. Keuhkoäänet olivat erittäin puhtaan kuuloiset, toinen korva ja nielu punoittivat eli mahdollisesti Aaron oli jo paranemaan päin. Lääkäri pisti myös merkille, että Aaronilla oli käsissä ja rinnassa punaisia näppylöitä viitaten mahdolliseen rokkotautiin. 

Iloisempaa olotilaa

Kuitenkaan mitään oireita ei ole tullut eikä näppylät ole pahentunut mihinkään. Tiistaina Aaron palasi jo takaisin päiväkotiin, kun kuumetta ei ollut ollut vuorokauteen. Vieläkin poika on limaisen oloinen ja tukkoinen, mutta selvästi parempivointisempi. Tiistain Aaron nukkui melkein koko päivän hoidossa ollessaan, mutta keskiviikkona oli nukuttanut vain puolen tunnin verran. Kuulin, että lapset olivat olleet hyvin innoissaan, kun Aaron oli ollut hereillä ja päässyt olemaan muiden lasten seurassa. Selvästi Aaronista huomaa, että jos jokin on vialla, hän nukkuu paljon eikä oikein jaksa ottaa millään lailla kontaktia. Nukkuessaan saattaa hymyillä välillä, kun hänelle juttelee tai silittää poskista, mutta tämäkin saattaa vain olla refleksi eikä tarkoittaa mitään. Kuitenkin tiistaina ja keskiviikkona Aaron on kovasti jutellut meille, kun olemme hänelle päivän asioista puhuneet. Saunassa käynnistä on nautittu taas entiseen tapaan ja muikeaa hymyilyä on esiintynyt huomattavasti enemmän. Olen saanut sellaisen kuvan Aaronin käyttäytymisestä, että hän nauttii oikein olan takaa tällä hetkellä, kun mikään suurempi ei kiusaa. Elämä tuntuu hymyilevän.

9 kommenttia:

  1. Olen näihin pariin incl lapsen vanhemman blogiin tutustunut ja nostan hattua teille! Arki on varmasti raskasta. Mutta tuo hymykyva on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa!!!!
    Tsemppiä ja jaksamista arkeen!

    T.äiti77

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä näin sanon, että arki on toki raskasta, mutta raskasta se on varmasti kenellä tahansa. Kaikilla meillä on kuitenkin omat stressitekijämme ja ongelmamme eikä niitä voi verrata millään lailla toisiinsa.

      Kiitos kommentistasi ja hyvää lopputalven jatkoa!

      Poista
  2. Mukava kuulla, että Aaron selvisi sairasteluista vähällä! Meillä täällä Valolla ihan kamala sairastelukierre menossa, tulehduksia tulee joka päivä lisää. Nyt jo diagnosoitu tulehdus molemmissa silmissä, alapäässä ja korvissa plus angiina. Aika veto veks on sekä poika että vanhemmat.
    Toivottavasti teidän juniorikin selvisi vähällä ja isi ja äitikin ovat terveinä. Onnea vielä kolmevuotiaalle! Jokainen syntymäpäivä on todellakin pienten kekkeireiden arvoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaron kiittää onnitteluista! Terveinä ollaan jo kaikki, Aaronin flunssa meni onneksi ohitse, mutta suolen kanssa ongelmat jatkuu. Seuraillaan vielä tuota muuttunutta suolen toimintaa jonkin aikaa ja sitten on kyllä pakko tutkia, mistä mahdollisesti johtuu, kun muuttui kuitenkin niin poikkeuksellisen paljon ilman vatsan pehmikkeiden lisäämistä.

      Voi Valoa, toivottavasti tulehdukset saataisiin hoidettua ja pääsisitte koko perhe lepäämään! Kyllä sitä itsekin huomasi parin viikon sairastelun jälkeen olevansa aika poikki, niin voin vain kuvitella kuinka poikki te olette siellä.

      Kovasti jaksamisia ja tsemppiä! Pikaisia paranemisia Valolle!

      Poista
  3. Moikka! Tuo alin kuva on kyllä ihana. Ja mikä omaan silmää miellytti, Aaronin lisäksi tietenkin ;), on tuo tuoli missä Aaron istuu. Se näyttää antavan tarvittavan tuen pehmeästi ja siitä on varmasti mukava seurailla maailmaa. On niin suuri onni että hyviä apuvälineitä on saatavilla.

    VastaaPoista
  4. Ihana tuo hymy kuva :)

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti kaikki on hyvin.
    Kun on ollut niin pitkään hiljaista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki hyvin kyllä, ehdinkin jo uutta kirjoitusta kirjoittamaan :)

      Poista
    2. Kaikki hyvin kyllä, ehdinkin jo uutta kirjoitusta kirjoittamaan :)

      Poista