keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Synnytyksestä


Viime viikko oli tosiaan toiminnan täyteinen ja ihmeellinen monella tapaa. Kävimme kääntymässä synnytysosaston puolella jo ennen itse synnytystä, kun minulla tuli säännöllisiä supistuksia keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Supistukset kuitenkin harvenivat torstaina puolen päivän jälkeen ja lähdimme sitten kotia kohti odottelemaan, josko jotain tapahtuisi. Supistukset olivat selvästi synnytystä käynnistäviä ja olinkin sairaalasta kotiutuessa jo 2-3cm auki. Minua oli neuvolasta jo varoiteltu, että synnytys saattaa olla mahdollisesti kohdallani hyvinkin nopea tapahtuma ja esitinkin tämän huolenaiheeni torstaina kotiuttavalle kätilölle ja hänen mielestään nopeaa synnytystä ei tuskin kohdallani sattuisi. Huoli nopeasta synnytyksestä perustui siihen, että Aaron syntyi aikanaan yhdeksässä tunnissa. Silloin synnytys eteni hitaan puoleisesti, mutta saatuani epiduraalin ja oksitosiinia synnytys eteni huimaa vauhtia. Kotiuttava kätilö perusti mielipiteensä tähän, että oksitosiini olisi aiheuttanut lopulta sen vauhdin Aaronin kohdalla ja siksi ei tarvitsisi pitää kiirettä sairaalaan tullessa, vaikka supistukset uudelleen alkaisivatkin kunnolla.

Todettiin kuitenkin, että synnytys saattaisi alkaa milloin tahansa ja päätimmekin sitten yhdessä Aaronin hoitopaikan kanssa, että poika on hoidossa siellä viikonlopun, että jos mitään kummempaa ei siinä ajassa tapahdu niin Aaron saapuu kotiin sunnuntaina. Kävimmekin sitten Aaronin luona joka päivä häntä tervehtimässä. Lauantaina vietimme melkein koko aamupäivän Aaronin seurana ja lähdimmekin puoli neljän aikaan illalla kotia kohti. Huomasin autossa istuessani, että supistukset alkoivat voimistumaan ja kipujen puolesta aloinkin kotona niiden väliä ylös merkkaamaan. Vajaan tunnin verran ehdin kirjata aikoja ylös, kun tuli tunne, että nyt on muuten soitettava sairaalaan, että josko voisi tulla paikalle. Tässä vaiheessa kipeitä supistuksia tuli viiden minuutin välein. Kätilö oli sitä mieltä, että kotona voisi odotella vielä, mutta jos kipuja ei kestä niin sairaalaan saa toki tulla. Olinkin jo menossa suihkuun helpottamaan kipuja ja otin pari särkylääkettä kätilön ohjeen mukaan, kun supistuksilla oli enää väliä kolme minuuttia ja totesinkin Nikolle, että nyt on oikeasti sellainen olo, että nyt on lähdettävä, jos vielä haluan kävellen päästä perille saakka. Sairaalaan ei onneksi ole meillä kovin kummoinen matka, mutta käveleminen alkoi olla jo erittäin hankalaa ja supistuksen tullessa oli aina pysähdyttävä haukkaamaan happea.

Kätilö totesikin minut nähdessään, että supistukset taitavat olla kipeitä ja laskeskeli siinä vaihtaessani hitaasti vaatteita, että tulevat kyllä tiuhaan ja säännöllisesti. Tilanne oli muuten sama kuin torstaina sairaalasta kotiutuessani ja todettiin, että minulle voisi tilata epiduraalin ja sillä aikaa saisin ilokaasua käyttää pahimpaan kipuun. Epiduraalia varten tarvittiin vauvan sydänkäyrää ja maatessani sitten siinä sängyllä minulle tuli muutama erittäin kipeä supistus ja ponnistamisen tarvetta. Todettiin, että vauva ei voi olla vielä laskeutunut niin pitkälle, kun kymmentä minuuttia aiemmin oli minut vasta tutkittu. Ponnistamisen tarvetta tuli taas seuraavallakin supistuksella ja kätilöt päättivät sittenkin tutkia minut, koska vauvan sydänäänikäyrä näytti hieman huonohkolle. Tilanne olikin muuttunut niin radikaalisti, että vauva oli jo syntymässä ja siinä samassa siirryttiinkin suoraan ponnistamaan. Vartin päästä siitä olikin uusi perheenjäsenemme syntynyt. Aluksi vauva ei itkenytkään ja ehdin sitä jo kätilöiltä kysyä, mutta poika oli vähän hämillään kaikesta toiminnasta ja rääkäisi hyvin kuuluvasti hetken kuluttua. Kuitenkin vauva todettiin terveeksi reilut kolme kiloa painavaksi siroksi pojaksi.

Ehdimme siis loppujen lopuksi olla sairaalassa vain vajaan puolitoista tuntia ennen vauvan syntymää ja kätilö totesikin jälkikäteen, että olimme lähteneet juuri sopivaan aikaan kotoa. Tilanteen nopeus yllätti meidät vanhemmat kuin myös sairaalan kätilötkin. Kukaan kun ei odottanut sitä nopeatempoista synnytystä. Kätilömme olivat ihania ja pidimmekin vielä seuraavana päivänä keskustelun synnytyksestä ja sen etenemisestä. Juttelimme askarruttavat asiat ja totesimmekin, että kaikesta huolimatta koko kokemuksesta jäi positiivinen mielentila. Nyt kätilökin totesi, että jos joskus vielä haluaa seuraavan kerran lapsia niin kannattaa varautua samanlaiseen tilanteeseen ja miettiä tarkkaan missä vaiheessa lähtee liikenteeseen ja kivunlievityksenä kannattaa kokonaan unohtaa selkäydinpuudutteet, koska niitä ei minulle ehditä millään antamaan tilanteen kehittyessä niin nopeaan tahtiin.

Suuren kiitoksen sekä minulta, että kätilöiltä ansaitsi Niko omalla osallistumisella synnytykseen. Hän kannusti minua ihanasti, auttoi kiireellisessä tilanteessa kätilöitä ja helpotti samaan aikaan myös omaa oloani. En ikimaailmassa olisi selvinnyt tästä enkä edellisestä synnytyksestä ilman Nikon läsnäoloa ja hänen tukeaan siinä tilanteessa.

7 kommenttia:

  1. Onnea vielä kerran!

    Sinullahan olikin mukava synnytys. Vähän samanoloinen oli omani, helppoa ja nopeaa toimintaa. Onneksi minulle ei kukaan tullut sanomaan mistään puudutuksista mitään, etenkään tulevaisuuden osalta. Jos kerran pärjää noin hienosti ilman puudutuksia, miksi niitä pitäisi väkisin antaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista!

      Ei väkisin toki anneta mitään, lähinnä jos haluaa kipuun lievitystä saada niin keskusteltiin vaihtoehdoista yleisesti ottaen. Varsinkin mietittiin sitä, että minulla supistukset tulivat niin tiheästi, että ehdin juuri juuri hengittämään happea keuhkoihin niin huonolla levolla voi hankaloittaa synnyttämistä.

      Poista
  2. Olipa mielenkiintoista lukea kertomusta. Kyllä hyvä, että lähdit ajoissa sairaalaan.
    Meidän keskimmäinen syntyi 1h 42min ekasta supistuksesta ja meiltä on sairaalaan matkaa reilut 30km ja esikoinen piti vielä viedä hoitoon. Oli muutamasta minuutista kii, ettei meidän neiti syntynyt autoon.
    Vielä kerran onnea, ihanaa kun saitte suloisen pikkuprinssin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on tullut kiire kyllä sairaalaan, mutta onneksi olette ehtineet kuitenkin! Kiitos kovasti onnitteluista!

      Poista
  3. Hirmuisesti onnea uudesta prinssistä, niin vanhemmille kuin tuoreelle isoveljelle!♡ mahtaa Aaron ihmetellä pikkuveljeä, ja varmasti antaa Aaronille paljon kun sai pikkusisaruksen ja paljon uutta seurattavaa ja uusia kokemuksia ♡ oikein ihanaa vauva-arkea koko perheellenne!

    VastaaPoista
  4. Olet niin reipas, ihailen sinua:))

    VastaaPoista
  5. Onnea koko perheelle! Hienosti synnytetty!

    VastaaPoista