Uudistus rattaissa

Viime viikko menikin pitkälti normaalissa arjen asioissa. Töitä, päivähoitoa, Aaronin kanssa oleskelua ja kaiken muun päälle asunnon hakua. Yhtä asuntoa kävimme katsomassa tiistaina, yksi asunto meni sivu suun. Päädyimme kuitenkin tähän asuntoon, mitä kävimme tällä viikolla katsomassa, että hyväksymme sen, jos vain siihen saamme vaihtaa. Päätös asiasta tuleekin vasta reilun viikon päästä. Turhempia tavaroita on kuitenkin se ja sama pakkailla vähän kerrassaan jo laatikoihin, kun tiedossa on kuitenkin muutto jonnekin. Asunnon päätöksessä oli paljon hyviä ja huonoja puolia, mutta positiivisia asioita oli kuitenkin vaakakupissa enemmän. Hyvinä asioina uudessa asunnossa olisi isot pesutilat, lisäneliöt ja sauna. Miinuksena tähän asuntoon verrattuna oli se, että se oli huomattavasti pimeämpi sekä montaa kerrosta alaspäin emme päässeet, joten hissiä on käytettävä kuitenkin jonkin verran.

Viime viikonloppuna Aaron olikin intervallihoidossa niin saimme Nikon kanssa hieman levähtää. Lauantaina itsellä oli jo aivan karmea ikävä poikaa takaisin kotiin, vaikka hyvät yöunet ja oma aika tekikin pitkästä aikaa ihan hyvää. Sunnuntaina onneksi saimme nauttia hymyistä ja kovasta läheisyydentarpeen täyttämisestä koko loppupäivän Aaronin saavuttua takaisin kotiin. Illasta oli ihanaa kuulla pojan tyytyväinen hykertely ennen kuin hän nukahti kainalooni yöunille ja nukkuikin koko yön erittäin levollisesti. Viikonlopun hoitajien terveiset olivatkin hyvin positiivisia, kun Aaron ei ollut itkenyt koko viikonloppuna lainkaan lukuunottamatta normaalia nälkäkitinää tai tyytymättömyyttä, kun juominen keskeytetään. Tähän syynä siis lisääntynyt pulauttelu niin hieman juomistahtia on rajoitettava. Yöt Aaron oli ensimmäistä kertaa nukkunut molemmat erittäin hyvin eikä valvoskelua ollut juuri ollenkaan. Hoitaja totesikin Aaronin olleen ihan eri oloinen kuin aiemmin ja epäilimmekin lääketason olevan juuri nyt erittäin hyvällä tasolla ja sen vuoksi Aaron on jaksanut olla perustyytyväinen itsensä.

Tämän kuun Aaron onkin ollut päivystyshoidossa oman päiväkodin ollessa tämän kuun kesälomalla. Järjestelimmekin hoidon niin, että Niko ja Aaron vievät minut samalla töihin ja hakevat pois, kun päiväkoti on vain muutaman kilometrin päässä työpaikastani. Ajattelinkin jo kesäkuussa, että miten vielä jaksan pyöräillä töihin edestakaisen yli kymmenen kilometrin matkan, kun supisteluja alkoi jo esiintymään lisääntyvissä määrin. Olotilani muutenkin on ollut heikohko raskauden vuoksi, ettei pitkien matkojen pyöräilyä enää hirveästi suositella. Hemoglobiini, verenpaine ja sokeriarvot, kun ovat kaikki liian alhaisella tasolla jo ilman liikuntaakin. Onneksi viimeiset kolme viikkoa töissä jaksaa säännöllisillä ruoka-ajoilla, että syö vähintään parin tunnin välein jotain pientä.

Rattaat käännettyinä versioina

INCL-vertaisperhepäiviltä jäikin kummittelemaan ajatus rattaista, joissa lapsi olisi kasvot rattaiden työntäjään päin kun eräällä lapsella sellaiset näimme. Otimmekin apuvälinelainaamon yhteyshenkilöömme yhteyttä, että onko meidän mahdollista saada rattaat, jotka olisivat toisin päin kuin omamme tai onko omiamme mahdollista kääntää toisinpäin. Jälkimmäinen ratkaisu onnistui ja he käänsivät lainaamossa rattaat toisinpäin ja saimmekin rattaat takaisin käyttöömme perjantaina. Nyt ainakin minä olen ollut erityisen tyytyväinen näihin rattaisiin ja Aaronkin on tuntunut pitävän siitä, että hän näkee tutun ihmisen edessään ja tämähän myös helpottaa Aaronin kanssa jutustelua kävellessämme. Aiemmin ei edes tullut mieleen kysyä, että onko tälläinen "ylellisyys" mahdollista saada, mutta onneksi kaikki sujui vaivattomasti asiaa tiedustelemalla.