Viime viikosta

Viime viikolla onkin touhua riittänyt. Keskiviikkona meillä oli ensimmäisen kerran peg-napin balongin tarkistus, joka käytiin ihan kirurgin paikeilla testaamassa. Tästä eteenpäin se tehdäänkin sitten ihan kotosalla viikoittain. Samalla tietysti kirurgi pystyi katsomaan napin ympäristön ihoa ja aiemmin mainitsemaani tulehdusta. Salvaa on käytetty ja iho on paremman näköisenä, mutta patti ei ole kadonnut juuri minnekään, mutta ajan kanssa pitäisi hävitä. Mietimme pitkään, että pegin juureen oli tullut jotain ihmeellistä, joka ei näyttänyt normaalilta ja selvisi, että vatsan kalvoa oli kasvanut ihon pintaan ja se poltettiin samalla reissulla pois. Tämä tuntui olevan täysin normaalia peg:in kanssa.

Samana päivänä illasta meille saapui perhetyöntekijä kyselemään kuulumisia ja hän totesikin nyt, että oletuksiemme mukaisesti Aaronin hymyt ja naurut olivat nyt selvästikin aitoja. Kuka ei nyt samanlaista päätelmää tekisi, kun puheenaiheena oli eräs spede pasasen sketsi 80-luvulta ja Aaron rupesi nauramaan juuri parhaimmassa kohdassa muiden mukana. Naurut ja hymyt ovat aina vain lisääntyneet, olen saanut nauttia hymystä tullessani kotiin ja hykertelystä, kun Aaron on tullut kainalooni nukkumaan. Ilon ja onnen tunteita on siis saatu kokea paljon ja ne ovat auttaneet jaksamaan.

Perjantaina töiden jälkeen meille saapui sosiaalityöntekijä omaishoidon tukea varten kotikäynnille. Tässä siis jossain vaiheessa minusta tulee omaishoitaja Aaronille. Samana iltana vietimme ystävämme syntymäpäiviä kaupungilla kahvittelun merkeissä, kun Aaron oli kotona mummonsa hellässä hoivassa. Perjantai kaikessa kiireessä ja jännityksessään oli itselleni onnellisin ja ihanin päivä pitkästä aikaa. Viikonloppu muuten vietettiin kotosalla vuorotellen niin, että päästiin tapaamaan molemmat Nikon kanssa ystäviämme.

Arjestamme ei pahemmin ole sanottavaa, kun olen töissä ja Aaron päiväkodissa. Olemme nauttineet lämpimistä, aurinkoisista päivistä. Keskiviikkona poikkeuksellisesti oli minulla sekä Aaronilla viimeinen arkipäivä tällä viikolla ja olemmekin vapun viettäneet pitkälti yhdessä perheenä. Kävimme Vappuna Nikon vanhempien luona nauttimassa simaa ja itsetehtyjä munkkeja. Aaron tuntui nauttivan mummon sylistä, ettei muuta nautittavaa tuntunut enää kaipaavankaan. Automatkat ovat myös tuntuneet sujuvan paremmin. Olemmekin ryhtyneet käyttämään korsettia turvaistuimessa, jotta selän asento on parempi. Mietin myös mahdollisuutta siihen, että onko Aaronin olo nyt ollut parempi myös sen vuoksi, ettei tarvitse ahtaa korsetin päälle enää toppavaatteita, joissa helposti tietysti tulee liian kuuma. 

Huomenna onkin tarkoituksena vapaapäivän kunniaksi lähteä käymään kaupungilla etsimässä Aaronille lähilaseja, vihdoinkin. Maksusitoumus niihin onkin odottanut jo reilun kuukauden pöydällä. Toivottavasti vain sopivat löytyvät helposti. Samalla olisi tarkoitus käydä otattamassa passikuvia, jotta voimme lähteä hakemaan Aaronille invapysäköinti-lappua autoreissuja varten.