Rokotteita ja loman alku

Itse herra suloisuus

Joulu sen kun vain lähestyy ihan huomaamatta tässä meidän arjessa. Koristeluita ei olla tehty lainkaan, lukuunottamatta syksyllä laitettua valoverhoa parvekkeen oven eteen. Kynttilöitä ollaan joitain poltettu, joululahjoja ostettu ja torttuja leivottu. Jouluksi me menemmekin isäni luokse viettämään pyhäpäiviä, josta on helpompi käydä sukulaistenkin luona kyläilemässä. Omaa kotia ei siis senkään puolesta tarvitse koristella joulukoristein tai hirveällä stressillä tehdä jouluruokia. Sitä luulen ehtiväni vielä tehdä tulevinakin jouluina. Sitten kun normaali arki ei sisällä mietteitä lääkeannoksista, ruokailuista, vaippojen kulumisesta ynnä muiden perustarpeiden huolehtimisesta.

Arjesta Aaronin sairauden kanssa ei saa lomaa vaan se seuraa niinäkin päivinä, kun vaikka lääkäreillä on lomaa. Sen vuoksi onkin varauduttuva siihen, että lääkkeitä olisi nostettava silloinkin, kun lääkäriin ei saa yhteyttä. Sovittava etukäteen, mitä voimme tehdä tarvittaessa. Ajattelin, ettei sitä puhelua välttämättä tarvitsisi tehdä, mutta tällä hetkellä Aaronin vointi näyttää siltä, että toivon koko sydämestäni, että lääkäri on vielä töissä maanantaina. Olin toki lääkäriä tavoitellut keskiviikkona, mutta hän taisi unohtaa soittaa minulle takaisinpäin. Jäykistely ja levottomuus on lisääntynyt tällä viikolla aivan mahdottomasti. Pahasti näyttää siltä, että kolme lääkkeiden anto kertaa päivässä ei enää riittäisi vaan niitä pitäisi lisätä. Muutamana yönä olemme heränneet tasan kello kolmen aikaa Aaronin valitukseen ja hirmuiseen käsien, jalkojen ja selän jäykistämiseen, jolloin olemme antaneet puolet jäykistelyyn määrätystä aamulääkkeestä ja toisen puolen sitten normaaliin lääkkeiden antoaikaan aamulla, jolla olemme voineet jatkaa vielä yöunia koko porukalla.

Yhdessä makoillaan lattialla

Viime viikolla Aaron sai ensimmäisen annoksen vesirokkorokotteesta, jonka terveydenhoitaja pisti heti aamulla aamupäiväunien aikaan. Unessa oleva poika ei ehtinyt, kuin hieman havahtua kevyempään uneen piston saadessaan ja hetken rauhoittelun jälkeen nukahti takaisin syvempään uneen. Tällä kertaa selvittiin siis ilman itkuja varsinkin, kun Aaron ei ole viime aikoina tykännyt neuloista lisääntyneiden verikokeiden takia. Kävimme myös pienellä reissulla keskussairaalalla hakemassa Aaronille matkaimun. Muutaman kerran jälkeen, kun Aaron on meinannut tukehtua nousevaan limaan, olivat monet sitä mieltä, että nyt olisi tarvetta imulaitteelle. Kuntoutusohjaaja halusi laitteen meille mahdollisimman nopeasti ennen joulua, jos lomapäivinä, vaikka Aaron sairastuisi pahemmin varsinkin, kun tuota ruokaa on suun kautta mennyt nykyään niin paljon henkeen ja sen puolesta limaisuus on välillä pahempana.

Pikkuveli Oliverkin sai ensimmäisen rokotteensa samalla käynnillä, tosin suun kautta, mutta hänenkin kohdallaan rokotteen anto oli helpommasta päästä. Oliverin kohdalla kaikki on tuntunut menevän niin seesteisesti kuin olla ja vaan voi. Poika on kunnon päiväsäde aamulla herättyään, syö hyvin ja kaikki ylipäätään tuntuu olevan vallan mainiosti. Aiemmasta kokemuksesta Aaronin kanssa on oppinut tai voisiko paremmin sanoa, että on varautunut jo siihen, että kaikki voi kertaheitolla muuttua ihan päinvastaiseksi milloin tahansa. Sitä ei oikein osaa luottaa siihen, että kaikki menisi tällä kertaa hyvin, mutta silti olen yrittänyt nauttia yllin kyllin tästä elämänvaiheesta Oliverin kanssa. Nauttia niistä aidoista hymyistä aamuvarhaisella, kun toinen herää hyvin nukutun yön jälkeen tai siitä yllättyneestä ilmeestä, kun Oliver hoksaa jotain uutta ja ihmeellistä. Nauttia aamupäivistä, kun Aaron on päiväkodissa, jolloin voi jo melkein kuvitella olevansa kuin kuka tahansa muu normaali äiti terveen lapsensa kanssa.

Poikkeuksellinen päivä

"Mitähän kiintoisaa tuolla on?"

Edellinen yö oli taas vaihteeksi rankemmasta päästä. Koko eilisillan oli poika väsyneen näköinen, mutta söi kuitenkin hyvin iltapuuron. Nukkumaanmenon tullessa ajankohtaisemmaksi ei enää pientä miestä väsyttänytkään vaan sänkyyn laittaessani hän vain pyrki kääntymään ympäri ja ei malttanut rauhoittua. Vatsan toiminnan jälkeen ja pulautusten tultua kuuntelimme sitten hieman unilauluja ja vein pojan taas uudelleen sänkyyn, kun silmät alkoivat lupsahtelemaan. Tälläkään kertaa poika ei rauhoittunut sänkyyn vaan katseli oikein virkeän näköisenä. Samaa rumbaa jatkuikin kolmeen saakka aamuyöllä, jolloin olin jo ihan väsynyt. Tiedä sitten valvottiko Aaronia se, että kurkussa olevan liman vuoksi on hankalaa hengittää vai oliko kyse taas myoklonioista. Viikon sisään muutenkin INCL-taudin oireistoon kuuluen limaisuus on lisääntynyt ja flunssa alkaa olla poissuljettuna, kun rohisevan hengityksen ja kuivan yskän lisäksi mitään muita oireita ei ole ilmaantunut.

Tämän päivän osalta minulla oli töiden osalta poikkeuksellinen päivä ja siksi annoinkin Nikon välistä nukkua ja hoidin myös Aaronin viennin päiväkotiin ja sieltä hakemisen, joka toisaalta toi hyvän kuvan siitä, mitä Niko tekee päivittäin ollessani töissä. Aaronhan ei nimittäin mielellään liiku rattaissa varsinkaan näin talvisaikaan ja aamuinen märkä lumisade tuntui asiaa vain vielä pahentavan. Onneksi matkaa rattaiden kanssa päiväkotiin on vain muutama sata metriä niin ei tarvitse Aaronia kiusata sen enempää. Kuitenkin päiväkodin ulko-ovelle saavuttaessa Aaron laantuikin ja alkoi tietyllä tavalla hihkumaan innosta, kun päästiin taas tuttuun paikkaan. Sisällä riisuttuamme Aaronin avustajan kanssa yhdessä jäi poika hänen syliinsä peukaloa imien erittäin tyytyväisen näköisenä. Oli siinä tilanteessa itsellä hankala lähteä takaisin kävelemään kotia kohti. Muutaman kyyneleen virratessa poskelleni matkalla tajusin, kuinka haikeaa Aaronin jättäminen hoitoon on. Kuitenkin sitä omaa lasta rakastaa niin mahdottomasti kaikesta huolimatta.

Pienen ongelman olen huomannut itsestäni, varsinkin liikkuessani Aaronin kanssa rattailla. Niinä hetkinä, kun poika itkee tai kiukkuaa muuten kävellessäni, minua rupeaa hyvin usein hävettämään koko asia. Kuitenkaan kun Aaronin itkuisuuteen en voi kovinkaan monella tapaa vaikuttamaan. Jos läsnäolon ilmaiseminen kosketuksella ei auta niin ryhdyn usein juttelemaan Aaronille niitä näitä, mutta aina sekään ei auta. Niinä hetkinä tuntuu todella paljon siltä, että teen äitinä jotain pahasti väärin, vaikka tiedänkin sen, että yritän kyllä parhaani. Tänään onneksi kuitenkin niitä näitä jutteleminen rauhoitti pojan täysin ja kohta alkoikin kuulumaan selvää selittelyä varmaankin kuluneesta päivästä ja tuttuun hissiin saapuminen hiljensi pojan täysin ja katselimme toisiamme koko matkan ylös peilin kautta.

Eilen meillä oli myös 2-vuotisneuvolatarkastus, jossa otettiin pitkästä aikaa mitat Aaronista. Kuten jo aiemmin mainitsin Aaronin vaatekoon muuttuneen oli käyrätkin sen mukaisia. Muuten jo pitkään tasaiseen tahtiin nousseisiin kasvukäyriin tulikin nyt suurempi piikki. Päänympäryskin oli lähtenyt jälleen kasvuun vuoden mittaisen pysähdyksissä olemisen jälkeen. Alla tarkemmat mitat ja suluissa vertailuksi mittaukset elokuulta.

Pituus: 85cm (77,1 cm)

Paino: 10,8 kg (8,76 kg)

Päänympärys: 46,4 cm (45,5 cm)

"Suloinen poika. Monipuolinen ruokavalio. Kananmuna ja porkkana aiheuttavat oireita. Hieman pienempänä ja sirompana kasvaa."

Neuvolassa

Kouluun onkin palailtu ja tämän päivän yllättävä kirjanpidon tuntien peruminen johtikin siihen, että pääsin kuin pääsinkin odotettuun Aaronin 1½-vuotisneuvolaan. Asioita olikin, joita piti puheeksi ottaa. Pulauttelun jatkuminen edelleen ja kävelemään oppimattomuus huolestuttivat kovasti. 

Tuen kanssa tosin nykyään seisotaan jo erittäin hyvin, mutta Aaron ei itse nouse tukea vasten. Askeleita ei ole yritetty edes ottaa. Ruokailuunkin liittyi huolenaiheita muun muassa kiinnostamattomuus lusikalla itse syöntiin sekä se, että Aaron ei pureskele ruokaa, vaikka antaisi ison palan suuhun. Muutaman kerran ollaan pelästytty, kun poitsu nielaisee peukalon pään kokoisia kanapaloja ja kakoo niitä sitten punaisena. Pehmeää ruokaa syö mielellään ja mahdollisimman sosemaista. Aaronin käytös jokapäiväisessä arjessa oli myös muuttunut huomattavasti. Poika ei suostunut liikkumaan juurikaan lattialla itsekseen vaan haluaa vain syliin sekä lattialla joutuessaan ryhtyy välittömästi kiukkuamaan/itkemään. 

Kuitenkin neuvolassa mitattiin tälläiset kasvumitat: (1v 3kk)

Pituus: 77.1 cm (74.6 cm)

Paino: 8 765 g (8 465 g) 

Päänympärys: 45.5 cm (45.5 cm)

"Tyytyväinen hymyileväinen poika. Tutkimuksessa heräsi huoli kehityksestä. Jatkotutkimuksia lasten neurologialle."

Kuten neuvolatäti oli kirjoittanut, niin saatiin kiireellinen lähete lasten neurologialle. Tähän eniten vaikutti se, että Aaronin päänympäryskäyrä oli lähtenyt laskusuuntaan eli kasvu sen suhteen oli pysähtynyt. Täti totesikin, että tammikuun jälkeen ei juurikaan ole kasvua tapahtunut. 

Tutkimuksissa kuulossa ei tuntunut olevan ongelmia, mutta Aaron ei ottanut helmistä kiinni tai ylipäätään tuntui, ettei huomannut niitä, vaikka lääkäri heilutteli niitä silmien edessä useamman kerran. Koetettiin houkutella rakentamaan palikkatornia, mutta palikka otettiin käteen ja pistettiin suuhun. Lääkäri koetteli sitä, antaisiko Aaron palikan takaisin pyynnöstä, mutta sitäkään ei Aaron ole missään vaiheessa osannut, mutta tiputti kuitenkin palikan lattialle. 

Huoli pienestä rakkaasta pojasta nousi ja totesivatkin neuvolassa, että aiheesta saa olla huolissaan, mutta ei liikaa. Kehotti vain, että asiat tehtävä Aaronin voinnin mukaan eli ruoat laitettava täysin vauvasoseeksi, ettei kakomista esiintyisi. Tälle äidille nousi ihan kyyneleet silmiin, kun huomasin, kuinka paljon oikeasti neuvolantäti meistä välitti. Halasi vielä minua ja Nikoa käynnin lopuksi ja kutsui vielä ennen 2-vuotisneuvolaa käymään kasvutarkistuksissa.

Myöhemmin kirjoitan kouluun palaamisesta ja sen sujumisesta, kunhan saan karistettua ensin enimmän huolen tuosta pienestä pojasta ja saan käytyä tämän päivän iltapäivän tunneilla vielä ahkerasti opiskelemassa. 

Neuvola

Meillä oli tänä päivänä neuvolakäyntiä pitkästä aikaa ja seuraava aikakin saatiin jo 1½ v lääkärin tarkastukseen. Me joudumme käymään normaalisti poiketen hieman useammin tarkastamassa Aaronin kasvukäyriä. Tämä johtuu siitä, kun herra kasvaa alimpien käyrien alapuolella ja tiuhemmalla käyntitahdilla tarkkaillaan kasvun kehittymistä ettei kasvu pääse pysähtymään. Myöskin vieläkin jatkuva pulauttelu voi vaikuttaa kasvukäyriin hidastavasti, mutta huolestuttavaa se ei kuulemma vielä ole ennen kuin kasvu pysähtyy.

1v 3kk mitat olivatkin ( suluissa 1v mitat ) :

Pituus: 74,6 cm ( 72,3 cm )

Paino: 8 465 g ( 8 013 g )

Pään ympärys: 45,5 cm ( 45,2 cm )

"Kasvukontrolli: Tasaisesti kasvaa. Kiva poika, asiat hyvin."

Sitten olisikin aika lähteä nukuttamaan pientä miestä päiväunille.

Eräänä aamuna nukuttiin tyytyväisenä pinnasängyssä,
kun ensiksi oltiin nukahdettu minun syliini kiikussa.

Ykkös vuoden rokotteet

Pitkästä aikaa taas voin kirjoitella hieman kuulumisia. Kirjoitusten puute on nyt johtunut täysin muusta kuin omasta halusta. Minulla on/oli rasitusvamma oikeassa ranteessa ja se oli oikeastaan koko viime viikon niin kipeänä, että hädin tuskin sain Aaronin hoidettua. Varsinkin kanteleminen paikasta paikkaan ja yöllä pojan kääntäminen oikein päin oli työn ja tuskan takana. Yhtenä yönä jouduin turvautumaan ihan särkylääkkeisiin, kun tuntui, että särky enemmänkin häiritsee omaa untani. Nyt kuitenkin mennään parempaan päin enkä sitten tiedä, auttoiko jatkuvat kylmähauteet vai vitamiinien syönti lopputulokseen.

Iloinen pieni "taapero"

Kuitenkin noin pähkinänkuoressa viime viikon tärkeimmistä tapahtumista:

Tiistaina lähdimme käymään keskussairaalassa lastenpolilla allergologin luona kontrollissa. Kovasti kehuivat sitä, kuinka hyvin olemme saaneet laajennettua Aaronin ruokavaliota ja saatu lehmänmaitokin juomamaidoksi. Täysmaidon käyttöön ei kommentoitu mitään, vaan lääkäri katsoi kasvukäyrät ja kysyi kuinka paljon sitä juodaan päivässä ja tuntui asian hyväksyvän. Allergioiksi nyt ovat jääneet porkkana ja omena. Kananmuna on vielä isolla kysymysmerkillä. Mahdollisesti tällä viikolla testautetaan sitä uudelleen.

Lääkäri määräsi myös histamiinia kissa-allergian ja tulevan kesän varalle. Siitepölyistä kuitenkaan ei vielä ole tietoa ja ne näkyvätkin kuulemma vasta toisena tai kolmantena kesänä.

Lääkäri lopettikin käynnit allergiapuolelle, hädän tullen asian saa kyllä ilmoitettua samalla, kun kampurajalan hoidoissa käydään.

Normaaliviikosta poiketen Niko sai keskiviikosta perjantaihin tehdä työt kotona työnantajan sairastumisen vuoksi, jolloin minäkin sain huomattavasti enemmän lepuuttaa kättäni. Hyvien yöunin puolesta etäpäivät tulivat tarpeeseen, kun Aaron oli oikeastaan koko viikon hyvin levoton nukkuja. Välillä tuntui kengät hankaavan ja välillä tuli aivan mahdottomia liikkeelle pääsy haluja. Yhden yön jouduimme ottamaan tankokengät pois vasempaan jalkaan tulleen rakon vuoksi ja sitäkään yötä ei juurikaan nukuttu. Aaron heräili pitkin yötä ja yritti kovasti päästä seisomaan minua tai sängynpäätyä vasten. Nyt vasta viime yön saimme nukkua pidemmän yhtenäisen pätkän, sekin minun ja Nikon nukkuessa aivan sängyn reunoilla ja Aaron poikittain meidän välissä. Itse mielelläni jätän Aaroniin pienen välimatkan varsinkin, jos saan viereeni jalat, ettei uutta kertaa sattuisi Aaron kasvoille potkaisemaan.

Lempi maatilan isäntä suussa

Sitten tämän viikon puuhiin. 

Eilen Aaron vietti aikaansa kummitädin luona hoidossa iltapäivästä iltaan, jolloin me saatiin Nikon kanssa käydä rauhassa asioilla ja hetki saatiin yhteistäkin aikaa, joka teki kyllä hyvää meille molemmille. Illan viihdyin sitten yksin kotosalla imuroiden ja leväten rauhassa. Onnikin oli maanantain tapaan hoidossa. 

Tänään kävimme heti aamusta neuvolassa ottamassa vuoden ikäisen rokotteet ja perusmittaus. Kasvukäyrät ovat pikkuhiljaa tasaantuneet ja pituuskin on jo nousukäyrällä. Rokotteet saivat pienen miehen kyyneliin, mutta lupaus kotona odottavista leluista ja Nikon hypyyttämisen jälkeen nauru jo raikui. Neuvolatäti totesikin, että seuraavat rokotteet tulevat vasta neljän vuoden iässä, johon Aaron vastasi kovaan ääneen, että "Jee!"

Tämän kertaiset mitat olivatkin: (suluissa 11kk mitat)

Pituus: 72.3 cm (71,2 cm)

Paino: 8 015 g (7 820 g)

Pään ympärys: 45.2 cm (45 cm)

Erikoisintahan asiassa oli, että sairaas tarkastettiin mitat myöskin. Siellä tosin pitutta oli ollut 73.4 cm, että jostain olivat saaneet sentin liikaa. Painoakin saivat sairaalassa enemmän, johon tosin voi vaikuttaa päällä ollut vaippa.

Neuvolakorttiin tulikin kirjoituksena:

" Aukile kiinni. Tasaiset kasvut. Kivasti örisee ja sanoja tapailee. Rumpalin alku. Asiat hyvin :) "

Tiistain neuvola

Tiistaina meillä oli Aaronin kanssa 11 kuukauden neuvola lähinnä painon tarkastusta varten. 

Aaronin kasvamisen suhteen ei ole ollut enää huolta pitkiin aikoihin, mutta kyllä se äidin sydäntä helpottaa nähdä oman pojan kasvavan täysin omalla käyrällään. Kuten neuvolatäti totesikin, että Aaron kasvaa oikein mallikkaasti ikäisiään tietenkin reilusti pienempänä, mutta kuitenkin kasvaa!

Neuvolakorttin kirjattiinkin tälläiset tulokset: (suluissa arvot 10kk ikäisenä)

Paino: 7 820g (7 630g)

Pituus: 71.2cm (71.3cm)

Pään ympärys: 45cm (44.5cm)

"Ihanasti "pelleilee" ja veikistelee. Taputtaa, suullansa napsuttaa. Tasaisesti omilla käyrillään kasvaa."

Pituuden kohdalla on käynyt mittausvirhe, koska kummallakin kerralla on ollut eri mittaaja. Pituutta tarkistettiin useamman kerran, mutta samaa tulosta ei saatu millään siksi siis tulos heittää millin verran. Lupa saatiin myös alkaa antamaan ihan normaalia lehmänmaitoa korvikkeen sijaan.

Tiistaina kävi niinkin, että luulin koko päivän tietokoneen näppäimistön menneen rikki, kun Aaron kaatoi Nikon pöydälle unohtamat teet sen päälle. Illalla kuitenkin Niko oli saanut näppäimistön korjattua eikä nyt sitten tarvitsekaan lähteä ostamaan uutta tilalle.

 Ensimmäistä kertaa Aaron katsoi kirjaa kuin lukevinaan, 

mutta ei mennyt aikaakaan, 

kun kirjaa taas mielummin maisteltiin.

Unikoulua kotona

"He-hei, minä näen sinut!"

Maanantaina oli meillä 10 kk neuvola-aika, jonne olin jo listannutkin päähäni useamman kysymyksen eri asioista. Kynnys neuvolaan soittamiseen on itselläni suhteellisen suuri ja lähinnä soitan silloin, kun oikeasti on hätätilanne tai tarvitsen pikaisen ratkaisun asiaan.

Aaronin strategiset mitat olivatkin (suluissa 8kk):

Pituus 71,3cm  (69,4cm)

Paino 7630g  (7190g)

Päänympärys 44,5cm  (43,8cm)

Päällimmäisenä kysymyksenä mielessäni oli, että kuinka saisimme yösyöttöjä vähennettyä tai lopetettua kokonaankin. Aaronilla oli siis tapana herätä syömään jopa viisi tai kuusikin kertaa yössä. Puhetta tulikin sitten, että imetys jätettaisiin vain yöksi pois ja samaan syssyyn olisi helppo Aaron siirtää omaan sänkyynkin nukkumaan. Aluksi olin ajatellut, että tulevana perjantaina, kun minulla oli suunnitelmissa lähteä viettämään tyttöjen iltaa koko yöksi pois kotoa, että siirtäminen omaan sänkyyn onnistuisi Nikolta helpoiten, mutta ajattelin kuitenkin viime yönä yrittää itsekin eikä olisi niin haitannut, vaikka asia ei onnistuisikaan.

Olen jo näin iso poika

Aluksi sain ohjeeksi sen, että tehdä illalla tutut iltarutiinit rauhassa. Antaa läheisyyttä ja imettää viimeisen kerran sylissä, josta siirtää Aaron suoraan omaan sänkyynsä, johon hänet sai peitellä ja antaa haleja ja suukkoja ja sitten lähteä huoneesta kaikessa rauhassa. Muutaman minuutin odotus ja takaisin huoneeseen itki Aaron tai ei, mutta tällä kertaa ei saanut katsoa silmiin tai sanoa mitään. Silitelly ja rauhoittelu oli sallittua, syliin ottaminen, kun selvästi lapsi on hätääntynyt. Huoneesta pitäisi muutaman minuutin jälkeen lähteä itki lapsi tai ei. Tätä ohjetta seurattaisiin niin pitkään kun lapsi nukahtaa.

Näin, että juostaan muutaman minuutin välein huoneesta pois ja takaisin olisi tarkoituksena, ettei lapselle tulisi hylkäämisen tunnetta vaan enemmänkin se, että äiti ja isä ovat paikalla, vaikka nukkuisikin yksin omassa sängyssään. Kuitenkin äskeinen oli, miten asian pitäisi mennä teoriassa...

näin se meni käytännössä.

klo 20.30 -- Aaron nukahti syliin imettäessäni, josta siirsin hänet omaan sänkyynsä, jossa hän jatkoi uniaan.

klo 21.00 -- Mekastukseni herätti pienen miehen ja Nikokin saapui kotiin samalla.

klo 21.50 -- Aaron nukahtaa lopulta itkettyään ensin puoli tuntia ja sen jälkeen pyörittyään rauhassa omassa sängyssään.

 klo 22.50 -- Minä menen itsekin sänkyyn nukkumaan tajuttuani, että kyllä se poika tosissaan nukkuu omassa sängyssään.

-----

klo 01.05 -- Aaron herää itkemään, mutta on koko ajan silmät kiinni unessa.
klo 01.30 -- Istuttuani Aaronin sängyn vieressä rauhoittelemassa tajuan jatkaa tätä neuvolan ohjetta
klo 02.15 -- Aaron havahtuu täysin hereille ja alkaa vaatimaan rintaa huomattuaan, etten ole häntä ottamassa sängystä viereeni. Luovutan asian suhteen ja annan Aaronille maitoa.
klo 02.30 -- Aaron nukahtaa uudelleen syliini ja lasken hänet takaisin sänkyynsä
klo 02.45 -- Minä alan myös nukkumana.

-----

klo 06.05 -- Aaron herää uudemman kerran. Toivotan hänelle hyvät huomenet ja otan vielä viereeni hetkeksi, mutta nukahdankin uudelleen.
klo 08.30 -- Herään Nikon herätyskelloon ja nousen ylös aamukahville ja Aaron nouseekin heti kahvin juotuani aamupuurolle.

Yö menikin kuin menikin yllätyksellisesti, en ollenkaan ajatellut, että Aaron oikeasti nukkuisi omassa sängyssään. Nyt kun itsetuntoani on saatu kohotettua voinkin ensi yönä yrittää, että rintaa en antaisi ollenkaan ennen kuin vasta aamulla. Viime yön jäljiltä olen huomannut, että ruoka on maistunut Aaronille paremmin tänään kuin koskaan ennen aiempina päivinä. Nyt voisimmekin hyvillä mielin lähteä Aaronin kanssa vaunuilemaan.

 Loppuun vielä muutama kuva, kun eräänä päivänä Aaronin kanssa sormimaalattiin.

Aluksi näytimme tältä....

...kunnes kylpyaikaan mennessä olimme tämän näköisiä :)

Äidin rakkaus

Maanantaipäivä meni pitkästä viikonlopusta palautumisessa ja kävimme myöskin Aaronin viiden kuukauden neuvolassa. Painoa oli tullut 350g ja (vihdoinkin) 1,5cm pituutta lisää. Huomenna kuitenkin saan tietää lisää, että otetaanko varalta perusverikokeita, että jos sieltä selviäisi syytä sille, että miksi Aaronin kasvu on hitaan puoleista.

Tänään olemmekin kierrelleet tässä lähikunnissa vierailemassa spontaanisti taas oikein urakalla, tuli käytyä isäni, äitini, Nikon vanhempien ja tätini luona tällä kertaa. Lähdimme matkaan puolen päivän maita, kun Aaron heräsi yöunilta ja tulimme kotia takaisin tuossa puoli 11 maita illalla. Nyt väsyttää ja kohta onkin aika mennä sänkyyn odottelemaan nukkumattia.

Ennen sitä haluan kuitenkin kirjoittaa aiheesta, johon törmäsin eräässä seuraamassani blogissa. Puutalobaby kirjoittikin siitä, kuinka äkkiä sitä huomaakaan ympärillään olevan oma perhe, eikä olekaan enää yksin jossain yksiössä. Erityisesti varsinkin siitä, kuinka niin pieni ihminen voikin yhdistää ihmisiä perheeksi, eikä sitten yhtäkkiä tunnekaan olevansa niin yksin. Tämä on myös tapahtunut omalla kohdallani.

Aikaa ennen Aaronia, kun vielä asuin yksin, ajattelin, että en kestä sitä hiljaisuutta ja kokoaikaista yksinoloa. Silloin päätin hankkia Onni-koiran elämääni. Vuosi sen jälkeen maaliskuussa (vuosi 2011) yllättäen saapui Niko elämääni ja ihan täysin sattumalta. Sen vuoden tammikuussa oli elämässäni pieni alakuloisuuden jakso, jolloin en voinut uskoa, että koskaan saisin ihmisen vierelleni, joka rakastaisi minua omana itsenäni. Juttelin asiasta erään tärkeän ja rakkaan henkilön kanssa ja hän sanoi minulle, että vuoden päästä lopputalvesta olisin todella vakavassa suhteessa. Henkilön sanojen mukaan Aaron syntyikin elämääni.

Nyt meillä onkin "meidän oma koti, jossa on meidän omat säännöt"

Aaronin ensimmäisiä hymyjä äidille

On aivan mahtava tunne, kun Aaron näyttää minulle sen ihanan leveimmän hymynsä silmät kiiluen ja ojentaa käsiään äitiä kohden tai kun hän painaa päänsä rinnalleni. Niinä hetkinä tuntuu, että vihdoinkin elämälläni on jokin tarkoitus ja että olen jollekin niin mahdottoman tärkeä, että erossa ei voida olla tuntiakaan, jos olen samassa huoneessa. Sitä ei vain voi sanoilla kuvatakaan, kuinka tärkeä Aaron minulle onkaan ja kuinka kovasti haluan hänen voivan hyvin. Siltikin vaikka välillä tuntuu raskaalta, niin en mistään hinnasta vaihtaisi yhtäkään kokemusta äitinä pois. Minä olen aina halunnut olla äiti ja nyt minä vihdoinkin olen saanut kokea sitä melkein puolen vuoden ajan ja en voi muuta sanoa, kun että rakastan olla äitinä lapselleni.

Neuvolatorstai

Aaron lempilelunsa kimpussa

Tänään meillä olikin neuvolapäivä heti aamusta. Tällä kertaa varauduin asiaan ennemmin ja syötinkin Aaronille sosetta jo heti aamutuimaan, ettei neuvolassa oltaisi niin kiukkuisia. Kiukku itsessäänhän ei haittaa, mutta sillä on vain ikävät sivuvaikutukset, kun itse keskittyy pienen herran rauhoitteluun, menee hoitohenkilöiden sanomiset täysin ohi korvien ja unohdan itsekin sanoa kuulumisia. 

Kuitenkin kyllä sitä kiukkua tuntui silti jostain löytyvän.

Nyt neuvolassa huomattiin, että pituuskäyrä on jo monen kerran jälkeen ollut laskusuuntainen. Huomenna saan tietää lisää, onko aihetta lähteä lisätutkimuksiin sairaalaan. Kuitenkin suurena epäilynä olisi jokin allergia, jota ei olisi huomattu. Asiaan liittyen kävimme jo huhtikuun alussa ihan osastohoidossa, jolloin kyllä löydettiin kananmuna-allergia, mutta asia ei kuitenkaan sillä parantunut, helpottui kylläkin. Nyt sitten mahdollisesti olisi mentävä uudelleen samojen lääkäreiden luo ja todeta, että "minähän sanoin, että jotain siinä on"

Kyllä se on kuitenkin ihanaa huomata, kuinka poika kasvaa. Nyt painoa jo löytyy noin 5600g ja pituutta 62cm. Kohta se on jo iso poika.