Uintia ja kenkien odottelua

Puuron syönnissä

Unikoulun suhteen asiat ovat menneet vähän niin ja näin. 

Perjantaina minulla oli vapaayö ja vietinkin sen ystävien kanssa pyjamabileissä katsellen Bridget Jonesia ja juttelemalla aamuyötä myöten elämästämme. Ilta oli aivan mahdottaman rentouttava ja toi hyvän mielen pidemmäksi aikaa, vaikka en nukkunutkaan kolmea tuntia enempää.

Tämän illan Aaron oli Nikon kanssa kaksistaan. Loppujen lopuksi ilta oli mennyt suhteellisen hyvin ja täysin odotusten vastaisesti. Aaron oli nukahtanut jo klo 21.30. Yöllä oli sitten Niko ottanut ensimmäisen kerran Aaronin herätessä hänet kainaloonsa nukkumaan ja siihen olikin nopeasti nukahtanut, kun oli antanut oman sormensa Aaronin suuhun imeskeltäväksi rinnan asemasta. Aamulla sitten pojat tulivatkin minut hakemaan yhdeksän aikoihin.

Siitä seuraava yö menikin levottomammin, kun Aaron heräili tarkistamaan, että onhan se äiti vielä paikalla. Niko valvoi sinäkin yönä enemmän, kun minä nukuin univelkoja pois. 

Pikku kujeilija, jolla oli ammeen kaatamisen jälkeen paita ja housut ihan litimärät

Sunnuntaina kierreltiinkin mummolat ja ukkilat kaikki kerralla yhden päivän aikana. Jouluna olisi luvassa samanlainen reissu isomummoja myöten. Sunnutai-iltana pieni mies oli aivan puhki ja simahtikin ennen yhdeksää. Jouduimme kuitenkin siirtämään Aaronin meidän sänkyyn, kun sinä yönä sattui tuulemaan niin kovasti, että betoniseinät hohkasivat kylmää ja Aaronia paleli. Aamulla koko huoneiston lämpötila oli laskenut kolmella asteella normaalista 22 asteesta.

Kenkä asiaan kuitenkin näin lopuksi. Kävimme eilen apuvälineyksikössä ja teknikko katsoikin seisoma-asentoa ja varsinkin oikean jalan asentoa. Totesimme kaikki, että ensiaskel-kengän käyttö ei tue tarpeeksi oikeaa asentoa vaan jalka kääntyisi vääränlaiseen asentoon. Kuitenkin asia ei nyt estä seisomaannousua vaan teknikko tekee meille Aaronin jalkaa kipsilastan, jota olisi tarkoituksena käyttää, kunhan jalan asento kestää sen verran hyvin, että voimme ensiaskel-kengät ottaa käyttöön. Lastan saamme vasta ensi vuoden puolella, koska loma-aika sattuu juuri tähän saumaan ja teknikon on vielä konsultoitava kirurgia asiasta.

Seisomaan Aaron kuitenkin jo itsensä jaksaa nostaa varsinkin, jos joku pitää käsistä kiinni. Kova yritys on myös kylpyammeessa seisomaan nousta, jolloin onkin tarkkailtava silmä kovana mitä tapahtuu.

Äsken kävimme kokeilemassa uimista ihan uimahallin puolella. Jokseenkin meni hyvin, mutta vesi oli turhan kylmää vielä näin pienelle ja Aaron tärisikin pitkän aikaa ennen kuin tottui veteen. Kyllä silti ilo irtosi loiskutellessa ja uintiliikettäkin syvemmällä altaassa tuli todella hienosti.

Piiloleikkiä vaatehuoneessa

Unikoulua kotona osa 2

Noniin, unikoulua jatkettu jo kahtena muunakin yönä. Edelleenkin Aaron on nukkunut omassa sängyssään aamuyöhön saakka, jolloin yleensä otamme hänet vielä viereemme. Jokaisena yönä aikataulu on pitänyt melkeinpä samana eli siis osaan jo ennakoida, mihin aikaa tapahtuu mitäkin.

Illalla klo 22 (voi heittää muutamilla minuuteilla) aikaan Aaron nukahtaa unille. 

-Yritin kyllä laittaa miestä toissa yönä jo puoli yhdeksän aikaan nukkumaan, mutta huutaa ja leikkii sitten sängyssä tuonne kymmeneen ja simahtaa sitten.

Yöllä klo 01 aika lailla tarkalleen alkaa itku ja hätä ja Aaron valvookin siinä hetken ja nukahtaa viimeistään klo 03. Tuona aikana ensin on itku siitä, että syliin olisi päästävä ja tunnin sitä pyydettyään ja huomattuaan, ettei syliin pääse alkaakin itku, että tissiä olisi saatava.

- Tuona aikavälillä ei rauhoittelut auta ja huomattuani eräänä yönä, että syliin nostaminen ei auta vaan silloin halutaan päästä aina vain uudestaan. Tissin antamisessa voi olla plussana se, että tyyppi nukahtaa syliin, mutta takuuvarmaa se ei ole.

Aamuyöstä klo 05.30 - 06.30 herätään ja vaaditaan sitä tissiä, jos sitä ei ole yöllä saanut. Tässä vaiheessa unikouluohjeiden mukaan on sallittua antaa rintaa, koska ei voida enää laskea yöksi. 

- Herätessään tuohon aikaan voisimme hyvin nousta ylös jo aamupalalle, mutta Aaron on niin uninen, että saisin tuskin lusikallistakaan suuhun. Tämäkin on todistettu asia eräinä aikaisina aamuina.

Kuitenkin nukutan Aaronin meidän sänkyyn ja nousen itse ylös kahville ellen vahingossa nukahda. Näin tosin harvemmin käy. Sitten Aaron ja Niko jatkavat uniaan pitkälle kahdeksaan, kunnes Nikon herätyskello soi. Toisaalta ihana, että Aaron nukkuu aamulla pidempään, jotta äitikin saa sen oman aikansa, mitä ei illalla pysty ottamaan ellei sitten valvo kello kymmenen jälkeen vielä.

-- -- --

Tänään meillä oli käyntiä keskussairaalassa, koska Aaron on innostunut tukea vasten nousemisesta ja se ei onnistu nykyisten kenkien kanssa. Tiistaina asiasta soitin ja ajan sain yllättävänkin nopeasti joulukiireistä huolimatta. Kirurgi oli sitä mieltä, että nykyiset kengät voidaan jättää unikäyttöön ja hereillä ollessaan niitä ei sitten tarvitse käyttää. Ensi maanantaina saamme ensiaskel-kengät, joita pidetään sitten sisällä estämässä jalan kääntymistä ennalleen. Niistä sitten lisää, kunhan ne ensin saamme ja pääsemme oikein kunnolla testaamaan.

Unikoulua kotona

"He-hei, minä näen sinut!"

Maanantaina oli meillä 10 kk neuvola-aika, jonne olin jo listannutkin päähäni useamman kysymyksen eri asioista. Kynnys neuvolaan soittamiseen on itselläni suhteellisen suuri ja lähinnä soitan silloin, kun oikeasti on hätätilanne tai tarvitsen pikaisen ratkaisun asiaan.

Aaronin strategiset mitat olivatkin (suluissa 8kk):

Pituus 71,3cm  (69,4cm)

Paino 7630g  (7190g)

Päänympärys 44,5cm  (43,8cm)

Päällimmäisenä kysymyksenä mielessäni oli, että kuinka saisimme yösyöttöjä vähennettyä tai lopetettua kokonaankin. Aaronilla oli siis tapana herätä syömään jopa viisi tai kuusikin kertaa yössä. Puhetta tulikin sitten, että imetys jätettaisiin vain yöksi pois ja samaan syssyyn olisi helppo Aaron siirtää omaan sänkyynkin nukkumaan. Aluksi olin ajatellut, että tulevana perjantaina, kun minulla oli suunnitelmissa lähteä viettämään tyttöjen iltaa koko yöksi pois kotoa, että siirtäminen omaan sänkyyn onnistuisi Nikolta helpoiten, mutta ajattelin kuitenkin viime yönä yrittää itsekin eikä olisi niin haitannut, vaikka asia ei onnistuisikaan.

Olen jo näin iso poika

Aluksi sain ohjeeksi sen, että tehdä illalla tutut iltarutiinit rauhassa. Antaa läheisyyttä ja imettää viimeisen kerran sylissä, josta siirtää Aaron suoraan omaan sänkyynsä, johon hänet sai peitellä ja antaa haleja ja suukkoja ja sitten lähteä huoneesta kaikessa rauhassa. Muutaman minuutin odotus ja takaisin huoneeseen itki Aaron tai ei, mutta tällä kertaa ei saanut katsoa silmiin tai sanoa mitään. Silitelly ja rauhoittelu oli sallittua, syliin ottaminen, kun selvästi lapsi on hätääntynyt. Huoneesta pitäisi muutaman minuutin jälkeen lähteä itki lapsi tai ei. Tätä ohjetta seurattaisiin niin pitkään kun lapsi nukahtaa.

Näin, että juostaan muutaman minuutin välein huoneesta pois ja takaisin olisi tarkoituksena, ettei lapselle tulisi hylkäämisen tunnetta vaan enemmänkin se, että äiti ja isä ovat paikalla, vaikka nukkuisikin yksin omassa sängyssään. Kuitenkin äskeinen oli, miten asian pitäisi mennä teoriassa...

näin se meni käytännössä.

klo 20.30 -- Aaron nukahti syliin imettäessäni, josta siirsin hänet omaan sänkyynsä, jossa hän jatkoi uniaan.

klo 21.00 -- Mekastukseni herätti pienen miehen ja Nikokin saapui kotiin samalla.

klo 21.50 -- Aaron nukahtaa lopulta itkettyään ensin puoli tuntia ja sen jälkeen pyörittyään rauhassa omassa sängyssään.

 klo 22.50 -- Minä menen itsekin sänkyyn nukkumaan tajuttuani, että kyllä se poika tosissaan nukkuu omassa sängyssään.

-----

klo 01.05 -- Aaron herää itkemään, mutta on koko ajan silmät kiinni unessa.
klo 01.30 -- Istuttuani Aaronin sängyn vieressä rauhoittelemassa tajuan jatkaa tätä neuvolan ohjetta
klo 02.15 -- Aaron havahtuu täysin hereille ja alkaa vaatimaan rintaa huomattuaan, etten ole häntä ottamassa sängystä viereeni. Luovutan asian suhteen ja annan Aaronille maitoa.
klo 02.30 -- Aaron nukahtaa uudelleen syliini ja lasken hänet takaisin sänkyynsä
klo 02.45 -- Minä alan myös nukkumana.

-----

klo 06.05 -- Aaron herää uudemman kerran. Toivotan hänelle hyvät huomenet ja otan vielä viereeni hetkeksi, mutta nukahdankin uudelleen.
klo 08.30 -- Herään Nikon herätyskelloon ja nousen ylös aamukahville ja Aaron nouseekin heti kahvin juotuani aamupuurolle.

Yö menikin kuin menikin yllätyksellisesti, en ollenkaan ajatellut, että Aaron oikeasti nukkuisi omassa sängyssään. Nyt kun itsetuntoani on saatu kohotettua voinkin ensi yönä yrittää, että rintaa en antaisi ollenkaan ennen kuin vasta aamulla. Viime yön jäljiltä olen huomannut, että ruoka on maistunut Aaronille paremmin tänään kuin koskaan ennen aiempina päivinä. Nyt voisimmekin hyvillä mielin lähteä Aaronin kanssa vaunuilemaan.

 Loppuun vielä muutama kuva, kun eräänä päivänä Aaronin kanssa sormimaalattiin.

Aluksi näytimme tältä....

...kunnes kylpyaikaan mennessä olimme tämän näköisiä :)