Juhlimisen aihetta

Nyt onkin nimiäisjuhlat juhlittu ja juhlista palauduttu pikku hiljaa. Kaiken arjen lomassa viime viikon loppupuoli meni kuin menikin juhlien leivonnaisia leipoessa sekä asuntoa siistiessä. Perjantaina leivoin gluteenitonta juustokakkua ja siivosimme viimein viimeisetkin muuttolaatikot varastoon. Eikä siihen mennytkään kuin melkein puoli vuotta. Muuton jäljiltä vielä on muun muassa kuitenkin tauluja seinille ripustamatta, mutta onneksi meillä ei ole minnekään mikään kiire tästä. Lauantaina Niko teki voileipäkakun, imuroitiin ja lattiat luututtiin sekä askarreltiin juustokakun päälle laitettavat sokerimassakirjaimet. Sunnuntaina sijoiteltiin huonekaluja uusiksi ja järjestettiin istumatilaa vieraille, joka tuntui silti jäävän liian vähäiseksi. Lisäksi leivottiin näin joulun lähestyessä lautasellinen joulutorttuja, jos vaikka kakut loppuisivatkin kesken. Puolen päivän jälkeen kolmiossamme oli yli parikymmentä ihmistä ahtautuneena tupakeittiöön.

Juhlapöytä

Juhlat menivät erittäin hyvin, tarjoilumme lisäksi Aaronin kummitäti toi "tilatut" kinkkunyytit meille sekä Nikon mummo oli leiponut yllätykseksi kermakakun sekä karjalanpiirakoita. Tarjottavaa oli siis loppujen lopuksi yllin kyllin ja sitä jäi vieraille mukaan annettavaksikin. Aaron nukkui koko sunnuntaiaamupäivän kuitenkin havahtuen hereille isovanhempien saapuessa. Tiedä sitten havahduttiko pojan mummon ääni vai mikä, mutta Aaron oli erityisen tyytyväisen kuuloinen naurahdellessaan. Sama tyytyväisyys jatkui, kun mummo nappasi Aaronin syliinsä, johon poika sitten hetken kuluttua nukahti rauhallisesti. Kummitodistusten jaon jälkeen sekä Oliverin nimen paljastuksen jälkeen olikin kahvittelun vuoro. Tässä vaiheessa Aaron siirtyikin omaan tuoliinsa nukkumaan, johon virittelin letkuravintopussista ruokaa tippumaan. Tästä muutaman tunnin päästä Aaron onneksi heräili välipala-aikaan syömään jogurttia.

Meidän Oliver

Oliver nautti selvästi juhlistaan, kunhan sai aina syötävää välillä ja käväisi äidinkin sylissä. Poika matkusteli siis sylistä syliin ja itse käytin tilaisuuden hyväksi jutella vieraiden kanssa ja keskittää huomiota Aaronille. Vieraat alkoivatkin pikkuhiljaa lähteä reilusti iltapäivän puolella ja viimeisetkin vietiin junalle illalla. Juhlista jäi siis todella positiivinen mieli ainakin meille Nikon kanssa varsinkin, kun Aaronin nimiäisjuhlat olivat aivan erilaiset. Aaronin kohdalla juhlat järjestettiin sellaisessa tilanteessa, että olimme olleet lastenosastolla vatsavaivojen takia, jotka paljastuivat lopulta kananmuna-allergiaksi ja juhlapäivänä tulimme osastolta juhlimaan ja juhlien jälkeen palattiin takaisin sairaalaan. Aaron oli omien juhliensa aikaan erittäin itkuinen ja vieraatkin pääsivät itkevää poikaa hytkyttämään aivan olan takaa. Kuitenkin erittäin lämpimiä muistoja jäi niistäkin juhlista, vaikkakin olivat hektisemmät.

Nyt tämän viikkoa ollaan jatkettu arkea normaaliin tapaan. Aaronin yskä alkaa olla parantumaan päin ja poika on saanut nauttia päiväkodissa jouluruoista varsinkin lanttulaatikosta, mistä Aaron tuntui jo viime jouluna pitävän kovasti. Me olemme Oliverin kanssa tehneet jouluostoksia ja Niko on viettänyt aikaansa koulussa opiskellen. Itsestä oli ihanaa vaihtelua tavata viikolla eräs uusi tuttavuus työharjoitteluajoiltani kahvittelun merkeissä, jolloin sai unohtaa täysin oman arkensa hetkeksi ja nauttia ihanan ihmisen seurasta kahvin kera Oliverin nukkuessa päiväunia ainakin puolikkaan kahvikupin verran. Nyt viikonloppuna Aaron pääsee viikonlopuksi hoitojaksolle ja me olemme suunnitelleet tekevämme loput jouluostokset valmiiksi sekä mahdollisesti lähdetään käymään oman kummiperheeni luona pitkästä aikaa.

Kelan päätöksistä saapuivat viimeisetkin vastaukset, mihin laitoin hakemukset lokakuun puolella. Aaron sai ensi vuodeksikin fysioterapian Kelan puolesta sekä sen lisäksi aloitetaan allasterapia kerran kuukaudessa. Vammaistuestakin saimme uuden päätöksen, jota nyt tarkistettiin. Tämän vuoden puolelta toivottavasti byrokratia-asiat voisivat olla minun puolestani tässä, mutta harmillisesti unohdin ajoissa postittaa omaishoitajalista kaupungille, josta mahdollisesti seuraa vielä tämän vuoden puolelle selviteltävää. Posti toi myös tullessaan yllättäen Hyvä joulumieli-keräyksen lahjakortin. Lämpimät kiitokset meidän perheen puolesta kaikille keräykseen osallistuneille!

Ihastuttava Aaron

Ykkös vuoden rokotteet

Pitkästä aikaa taas voin kirjoitella hieman kuulumisia. Kirjoitusten puute on nyt johtunut täysin muusta kuin omasta halusta. Minulla on/oli rasitusvamma oikeassa ranteessa ja se oli oikeastaan koko viime viikon niin kipeänä, että hädin tuskin sain Aaronin hoidettua. Varsinkin kanteleminen paikasta paikkaan ja yöllä pojan kääntäminen oikein päin oli työn ja tuskan takana. Yhtenä yönä jouduin turvautumaan ihan särkylääkkeisiin, kun tuntui, että särky enemmänkin häiritsee omaa untani. Nyt kuitenkin mennään parempaan päin enkä sitten tiedä, auttoiko jatkuvat kylmähauteet vai vitamiinien syönti lopputulokseen.

Iloinen pieni "taapero"

Kuitenkin noin pähkinänkuoressa viime viikon tärkeimmistä tapahtumista:

Tiistaina lähdimme käymään keskussairaalassa lastenpolilla allergologin luona kontrollissa. Kovasti kehuivat sitä, kuinka hyvin olemme saaneet laajennettua Aaronin ruokavaliota ja saatu lehmänmaitokin juomamaidoksi. Täysmaidon käyttöön ei kommentoitu mitään, vaan lääkäri katsoi kasvukäyrät ja kysyi kuinka paljon sitä juodaan päivässä ja tuntui asian hyväksyvän. Allergioiksi nyt ovat jääneet porkkana ja omena. Kananmuna on vielä isolla kysymysmerkillä. Mahdollisesti tällä viikolla testautetaan sitä uudelleen.

Lääkäri määräsi myös histamiinia kissa-allergian ja tulevan kesän varalle. Siitepölyistä kuitenkaan ei vielä ole tietoa ja ne näkyvätkin kuulemma vasta toisena tai kolmantena kesänä.

Lääkäri lopettikin käynnit allergiapuolelle, hädän tullen asian saa kyllä ilmoitettua samalla, kun kampurajalan hoidoissa käydään.

Normaaliviikosta poiketen Niko sai keskiviikosta perjantaihin tehdä työt kotona työnantajan sairastumisen vuoksi, jolloin minäkin sain huomattavasti enemmän lepuuttaa kättäni. Hyvien yöunin puolesta etäpäivät tulivat tarpeeseen, kun Aaron oli oikeastaan koko viikon hyvin levoton nukkuja. Välillä tuntui kengät hankaavan ja välillä tuli aivan mahdottomia liikkeelle pääsy haluja. Yhden yön jouduimme ottamaan tankokengät pois vasempaan jalkaan tulleen rakon vuoksi ja sitäkään yötä ei juurikaan nukuttu. Aaron heräili pitkin yötä ja yritti kovasti päästä seisomaan minua tai sängynpäätyä vasten. Nyt vasta viime yön saimme nukkua pidemmän yhtenäisen pätkän, sekin minun ja Nikon nukkuessa aivan sängyn reunoilla ja Aaron poikittain meidän välissä. Itse mielelläni jätän Aaroniin pienen välimatkan varsinkin, jos saan viereeni jalat, ettei uutta kertaa sattuisi Aaron kasvoille potkaisemaan.

Lempi maatilan isäntä suussa

Sitten tämän viikon puuhiin. 

Eilen Aaron vietti aikaansa kummitädin luona hoidossa iltapäivästä iltaan, jolloin me saatiin Nikon kanssa käydä rauhassa asioilla ja hetki saatiin yhteistäkin aikaa, joka teki kyllä hyvää meille molemmille. Illan viihdyin sitten yksin kotosalla imuroiden ja leväten rauhassa. Onnikin oli maanantain tapaan hoidossa. 

Tänään kävimme heti aamusta neuvolassa ottamassa vuoden ikäisen rokotteet ja perusmittaus. Kasvukäyrät ovat pikkuhiljaa tasaantuneet ja pituuskin on jo nousukäyrällä. Rokotteet saivat pienen miehen kyyneliin, mutta lupaus kotona odottavista leluista ja Nikon hypyyttämisen jälkeen nauru jo raikui. Neuvolatäti totesikin, että seuraavat rokotteet tulevat vasta neljän vuoden iässä, johon Aaron vastasi kovaan ääneen, että "Jee!"

Tämän kertaiset mitat olivatkin: (suluissa 11kk mitat)

Pituus: 72.3 cm (71,2 cm)

Paino: 8 015 g (7 820 g)

Pään ympärys: 45.2 cm (45 cm)

Erikoisintahan asiassa oli, että sairaas tarkastettiin mitat myöskin. Siellä tosin pitutta oli ollut 73.4 cm, että jostain olivat saaneet sentin liikaa. Painoakin saivat sairaalassa enemmän, johon tosin voi vaikuttaa päällä ollut vaippa.

Neuvolakorttiin tulikin kirjoituksena:

" Aukile kiinni. Tasaiset kasvut. Kivasti örisee ja sanoja tapailee. Rumpalin alku. Asiat hyvin :) "

Syntymäpäivät numero yksi

Itse päivänsankari kakkua syömässä

Nyt ollaankin sitten saatu Aaronin ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat juhlittua ja vieraat kestittyä.

Enää ei tarvitse ajatella, onkohan kaikilla varmasti vielä kahvia kupissaan ja saa rauhassa ihan vain istahtaa sohvalle loikoilemaan ainakin yhdeksi päiväksi.

Vieraita kävi vähän päälle 20 ja ruokaa tehtiin sille 30 henkilölle eikä yli jäänyt kuin makeita kakkuja.

Loppujen lopuksi juhlasuunnittelusta minun kontolleni jäi allergiaystävällisen kakun tekeminen ja asunnon perusteellinen siivoaminen. Niko ottikin muutaman etäpäivän loppuviikkoon, jotta sain mm. imuroitua rauhassa, kun Aaronin imuripelon takia se olisi mahdotonta hoitaa toisin.

Tarjolla oli kinkkunyyttejä, voileipäkakkua, täytekakkua ja juustokakkua.

Lauantaina kymmenen jälkeen aamulla Nikon sisko tuli kuorruttamaan täytekakun sokerimassalla ja koristelimme yhdessä kakun. Puolen päivän jälkeen alkoi saapumaan vieraita. Paikalle saapuivatkin Aaronin ukit ja mummo sekä isomummokin pääsi piipahtamaan. Toiset isoisovanhemmat kävivät kyläilemässä jo torstaina. Kummit saapuivat myös isovanhempien kanssa samaan aikaan samoin kuin ystävämme lapsensa kanssa. Illasta sitten saapuivatkin Nikon kummit käymään myös. 

Tänään vierailivat muutama ystäväni ja Nikon työnantaja lapsineen myöskin. Aaron jaksoi aivan mahdottoman hyvin varsinkin lauantaina, kun päiväunet jäivät hieman myöhempään.

Kiitoksia erittäin paljon kävijöille ja myös niille, jotka osallistuivat juhlien ruokien tekoon. Ilman teitä olisi minun stressitasoni noussut reilusti isommaksi.

Rankaksi tämän viikonlopun on myös tehnyt se, kun Aaron edelleen nukkuu yöt levottomasti. Viime postauksesta lähtien yöllä ollaan johonkin aikaan aina herätty huutamaan ja mikään ei tunnu helpottavan. Välillä auttaa minun syli, välillä taas se, että pääsee kainalooni nukkumaan. Muutamana yönä itku on loppunut kuin seinään muutaman tunnin huutamisen jälkeen. Torstaina testailiin myös kananmunaa syöttää Aaronille, joka myös on voinut itkun aiheuttaa sekä halu seisomaan nousemiseksi on noussut taas korkeuksiin ja yöllä myös pyöritään ja noustaan kontilleen ja sitten huudetaan, kun uni painaa jo liikaa silmiä. 

Aamuthan tietenkin sitten nukutaan pitkään ja olenkin kerrankin saanut rauhassa nousta aamukahville ilman, että Aaron on herännyt muutamaan tuntiin.

Yölevottomuutta

"Näin sitä äiti leikitään maton kulmalla!"

Tänään on ollut suhteellisen levoton päivä & yö meidän perheessä. Sitä luulisi jo, että osaisi mennä ajoissa nukkumaan illalla tietäen kuitenkin, että Aaron pomppaa aikaisin aamulla ylös. Huomasimme illalla Aaronin vasempaan jalkaan (ei kampurajalka) tulleen pienen rakon, jonka takia kenkiä ei yöksi puettukaan päälle.

Poikkeuksellisesti kengättömyydestä huolimatta viime yönä Aaron itkeskeli kahden jälkeen melkein pari tuntia. Söi maitoa, joka helpotti hetkeksi itkuun. Todennäköisesti kyse oli yllättäen hampaista, kun kokeilin vähän ikeniä niin alkoi itku uudelleen. 

Yön levottomuudesta huolimatta ylös noustiin ennen seitsemää syömään aamupuuroa, jonka jälkeen nukahdettiinkin aamu-unille. Iltapäivän unille oli yön tapaan hankaluuksia saada pientä miestä unten maille. Kuitenkin useamman yrityksen jälkeen aivan yliväsyneenä Aaron äsken nukahti kuitenkin.

Pientä kujeilua on ollut ilmassa jo useamman viikon. Rajoja kokeillaan oikein urakalla, että "mistähän se äiti älähtää". On syöty koiran nappuloita ja revitty sähköjohtoja. Sitten jos ei sillä hetkellä ole saanut minua reagoimaan mitenkään niin kontataan tuolien/sohvien alle ja pyydetään auttamaan. 

Poikkeuksellisesti tällä viikolla tehtiin Aaronin ja kummitädin kanssa extempore reissu Ikeaan ja Matkukseen. Isompia ostoksia ei tällä kertaa tehty, mutta mukaan löytyi kuitenkin mm. petivaatteita ja pyyhkeitä. Matkuksen puolelta löytyikin mukaan vaatteita ja asusteita. 

Suunnitelmista poiketen auto ei sitten halunnutkaan lähteä käyntiin juuri, kun olimme starttaamassa takaisin kotia kohti parkkipaikalla. Lukuisten avunpyyntöjen jälkeen soitimme hinaajan, koska autoa ei kaapeleillakaan saatu enää käyntiin. Samaan aikaan tietenkin soitettiin kyytiä takaisin kotiin ja Niko urhoollisena lähti työpäivän jälkeen vielä meitä hakemaan. Onneksi kuitenkin pääsimme takaisin kotiin vielä ennen puolta yötä ja loppujen lopuksi reissusta ei tullut haittaa edes Aaronin unirytmille.

Toki koko perhe oli seuraavana päivänä ihan poikki. 

 Mikäs se tuo on?...                         ....ja näin sitä mennään

Uusi vuosi

Aaron on näin vuoden vaihtuessa innostunut menemään hankalempiin paikkoihin konttailemaan

Palataanpas vielä hetkeksi viime vuoteen.
On muuten hassua ajatella, ettei nyt ole enää vuosi 2012 vaan ollaan taas kerran eletty eteenpäin. Viime vuonna aika tuntui liitävän eteenpäin nopeammin kuin koskaan ennen ja nyt tuntuukin, ettei ole oikein tehnyt mitään kokonaiseen vuoteen, vaikka sitä onkin tullut tehtyä, vaikka mitä.

Kuitenkin uuden vuoden suunnitelmasta olla vain rauhassa kotona (tämä siis oli minun suunnitelmani) ei tullut mitään vaan uuden vuoden aattona matkasimme taas kerran isäni luokse, koska kieltäydyttyäni hänen kutsustaan ajattelin asiaa uudemman kerran ja päädyinkin myöntävään päätökseen. Kovasti asiaan vaikutti tietenkin se, kuinka pettyneen kuuloinen hän oli, kun kieltäydyin ensimmäisen kerran hänen kutsustaan. Niko oli alun perin lähdössäkin isän puusaunaan heittämään viimeiset vuoden löylyt.

Emme kuitenkaan olleet isäni ja veljeni kanssa keskenämme vaan saimme vielä seuraksi Aaronin kummisedänkin. Kuuden jälkeen illalla ennen kylpyyn menoa päätimme yhdessä ampua muutaman pienen raketin ja katsoa, mitä Aaron asiasta tykkää. Loppujen lopuksi ei raketit herraa kiinnostaneet ja itkuhan sieltä viimeisien kohdalla tuli. Itse pauketta ei pelännyt ollenkaan, joka mahdollisti keskiyön raketin ampumiset.

Aaronin uuden vuoden tina

Aaron nukahti jo kahdeksan jälkeen ja me ryhdyimme kaikki pelaamaan Menolippua. Alun kangertelun ja sääntöjen selvittelyn jälkeen pelistä kehkeytyikin erittäin kiinnostava. Harmillisesti en tajunnut ottaa kuvia pelin tiimellyksestä. Keskiyön lähestyessä Aaron heräsi sopivasti ihmettelemään, miksi ei vanhemmat olekaan vieressä nukkumassa. Muut pinkoivat tilaisuuden tullen ulos, kun jäin rauhoittelemaan pientä miestä, joka tosin simahti kymmeneen minuuttiin uudelleen ja ehdin näkemään viimeiset raketit.

Tinan sulatusta

Ennen nukkumaanmenoa valettiin vielä uuden vuoden tinat saunan uunissa. Aaron oli omansa valanut jo ennen nukkumaanmenoa. Muutama tina hajosi kappaleiksi muun muassa omani, ennustaen kenties repaleista/rikkinäistä vuotta?

Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä lähdettiinkin aikaisin liikkeelle kohti kotia, tosin pysähtyen Nikon vanhempien luona, jossa jatkettiin Menolipun tiimellyksessä. Illaksi pääsimmekin takaisin kotiin rauhoittumaan vielä muutamaksi tunniksi ennen nukkumaanmenoa ja valmistautumaan arjen viettoon.

Eräs raketti, joka lähtikin vinoon ja räjähtikin vähän liian lähellä minua ja Nikoa

Bebax-kenkä

Synttärit on juhlittu ja 20 vuotta täytetty. 

Ei sitä jotenkin oloaan tunne jo kaksikymppiseksi vaan...vanhemmaksi.

Kiitoksia kuitenkin kaikille vieraille ketkä kävivät.

Tällä viikolla, kun Aaronin jalan iho oli hiertynyt rikki saimmekin tilaamamme Bebax-kengän nyt toiseksi hoitomuodoksi. Kenkä tilattiin alunperin päiväkäyttöön, kun Aaron on niin kovasti lähdössä liikkeelle, ettei tankokengät sitten hankaloittaisi sitä kehitystä sen enempää. Kuitenkin, koska tämä kenkä ei tunnu hiertävän niin pahasti niin sitä käytetään, kunhan haava paranee. Kuitenkin parempi tämä kenkä, kun jalassa ei olisi mitään.

Omasta mielestä kenkä on paljon yksinkertaisempi laittaa jalkaan ja muutenkin seurata sitä tuleeko hankaumia, mutta harmiksi tämä kenkä ei ole niin tehokas hoitomuotona, kun tankokengät. 

Tässä kengässä siis ruuvataan jalkapöydän kiertoa pohjassa olevasta "nivelestä"

Bebax-kengän "nivel"

Aaronin kummitäti käväisi kylässä torstaina pidemmällä reissulla. Katselimme Downton Abbey.n jaksoja, josta me kaikki pidämme kovasti. Aaronilla olikin mielessä muuta mukavaa. Pikku hiljaa kummitätiä ei enää vierastetakaan vaan...rakastetaan.

On se kummitäti vaan mukava Aaronin mielestä kuin myös äidinkin

Katse tulevaisuuteen taitaa olla optimistinen

 Vierailun jälkeen oltiinkin jo väsynyttä pientä miestä ja nukuttiinkin illalla melkein kolme tuntia. Äiti ja isä saivatkin yöllä sitten valvoa yli puolen yön, kun Aaronia ei väsyttänyt.
Nyt kuitenkin syömään ennen kuin pieni mies herää päiväunilta.

Pienen leikin aika

Ystäviä ja sukulaisia

Tällä viikolla on tullut keskiviikkona tavattua uudelleen lukioystävääni tyttärensä kanssa ja tuli pidettyä häntäkin sylissä ensimmäistä kertaa. Totesinkin, että kyllä näillä vauvoillakin on eroavaisuutensa, samanlaista ei varmasti löydä. Huomasin Aaronin olevan leikkeissään paljon rauhallisempi, ehkä enemmän mietiskelevää sorttia, kun taas tyttö paukutti vaan leluja pöytään.Siltikin aivan ihastuttava lapsi on hänkin.

Äidillä ja pojalla mätsäävät vaatteet

Torstaina oli vuorossa sitten piknikkiä koko perheen voimin hyvässä säässä kera ystävien. Kävimme ostamassa pitsat mukaan ja olimme Nikon kanssa leiponeet taas hyydykekakkuakin sekä Anni toi mukanaan mansikoita ja herneitä. Valitsimme piknikki paikaksi kirkon takaisen mäen varjosta puiden alta niin Aaronkin pääsi vähäksi aikaa vaunuista syliin.

Eväät tuntuivat maistuvan kaikille, kakustakin jäi jäljelle sulanut 1/7 osa. Pitkästä aikaa oli todella mukavaa istua ulkona nurmikolla ja nauttia ystävien seurasta ja jutuista. Aaronillakin kun tuntui olevan vaihteeksi hyvä päivä.

Aaron unilla

Tänään kävimme Nikon äidin kanssa Sotkassa ostamassa sänkyymme uutta petaria ja siinä tuli tehtyä "muutamia" heräteostoksiakin. Sen jälkeen tuli nähtyä ystävääni ihastuttavan poikansa kanssa. Kävelimme ihmispaljouden seassa sadatellen sitä, kuinka ihmiset eivät viitsi väistää vaunuilla kulkevia vaan tulevat suoraan päälle. Tuli muutenkin vaihdettua lasten kuulumisia ja sai aivan rauhassa jutella näistä pienistä ihmeistämme.

Illasta sain vihdoin ja viimein nähdä ystävääni, joka saapui jokin aika sitten au pair reissultaan Lontoosta ja hän kummipoikaansa ensimmäistä kertaa.

Saimme myös vihdoinkin Nikon kanssa tehtyä Aaronin kummeille kummitodistukset valmiiksi, vihdoin ja viimein nekin. Tällä viikolla on kyllä tullut tavattua melkeinpä joka päivä sukulaisia tai ystäviä ja ei voi muuta kyllä sanoa kuin, että on ollut omasta mielestäni aivan mahtava viikko, vaikka "vähän" väsyttää ja päätä särkee. Voisin ottaa kyllä heti seuraavalla viikolla uusiksi. 

Onnin pahoinpitelemä kuljetuskoppa.

Tietokoneetonta elämää

Nyt sitten pientä päivitystä elämään. 

Keskiviikkona meiltä lähti lainaan tietokoneen näyttö Nikon veljelle ja siksi en ole pystynyt päivittämään tätä blogia aiemmin tai olisin pystynyt, mutta en halunnut ruveta työstämään tekstiä kännykällä ja varsinkin kuvien lataaminen olisi ollut vaivalloista.

Kuitenkin huomenna olisi Aaronin antibioottikuuri ohitse, vihdoinkin! On ollut suhteellisen hankalaa antaa sitä pienelle 12 tunnin välein ja myönnän, että se on muutaman kerran myöhästynyt useammalla tunnilla. Lähinnä siksi, että aamulla herääminen menee todellakin yli kymmeneen.

Antibiootti on Aaronin mielestä hyvää!

 Nyt olemme saaneet jalkojen ongelmatkin vähäksi aikaa loppumaan ja saaneet nukuttuakin yöllä. Nikokin oli tyytyväinen, kun sai töissä olla hyvin levänneenä, vaikkakin nyt tämän työpaikan määräaikaisuus loppui. Se ei meitä kuitenkaan haittaa vaan ajattelimme nyt pakata tavaroita pikkuhiljaa ja vain lomailla hieman. Lähinnä siis levätä ja nukkua.

Hmm, tuo lusikka pitäisi saada suuhun...

...hieman meni ohi...

...nyt se on todellakin ohi suun.

 Eilen Aaronin kummitädin palattua takaisin Suomeen lomareissultaan ja sain seuraa viettämään vapaa iltaani. Niko jäikin hoitamaan Aaronia ja äiti lähti perjantai-iltaa viettämään. Istuttuamme terassilla lasillisten ajan päätimme siirtyä sisätiloihin hieman lämpimämpään. 

Ilta oli erittäin onnistunut ja sai juteltua muistakin asioista kuin Aaroniin liittyvistä. Ilta tullaan varmaan joskus uusimaan, mutta ei ihan heti kuitenkaan. Olo koheni huomattavasti ja tänään olen ollutkin erittäin levänneen oloinen ja tunnun jaksavani paljon paremmin taas huolehtia pienestä herrasta. 

Nyt äitikin on tyytyväinen!

Grillailua ja usvaisia iltoja

Torstai oli meille shoppailupäivästä lepäilyä, ainakin aamupäivän.

Luvassa oli grillailua hyvässä porukassa, mutta sitä ennen käytiin viemässä Onni hoitoon Aaronin mummolaan ja samalla vaihdettiin pikaisia kuulumisia.

Aaron nukkui päiväunia tosi suloisesti

Kun vihdoinkin päästiin paikan päälle kodistamme noin 40km päähän kiukkuisen pienen miehen kanssa, rupesimme sitä heti nukuttamaan sekä samalla vähän valokuvattiin kummin hiuksia. 

Kokkimme

 Niko oli illan kokkimme. 

Hän loihti grilliaineksista vartaita, maissia porkkana-sulatejuustoliemessä, täytettyä herkkusieniä pekoniin käärittynä sekä haudutettua peruna, chorizo-makkara, tomaatti-paistosta.

Ruoka oli mielestäni aivan mahtavaa ja sitä sai syödä kyllä yllin kyllin. 

Ainut miinuspuoli oli, että vartaisiin ostetut minimaissit homehtuivat päivässä ennen, kun edes kerettiin pakettia aukaista. Ne vietiinkin sitten takaisin kauppaan, josta saimme rahamme takaisin. 

Tarvitsihan se pieni herrammekin hieman ruokaa, kun aikuisetkin saivat

Allu edemmällä ja Kiki-neiti taaempana

Saimme taas vaihteeksi myös käydä saunassakin, joka tosin oli hieman hektistä, kun Aaron tajusi äidin hävinneen ja minä jouduin lauteilta lentämään äkkiä rauhoittelemaan toisen karjuntaa. 

Kuitenkin sain mennä rauhallisesti takaisin saunaan, kun kummitäti lähti herran kanssa pienelle kävelylle.

Tuli kokeiltua jo uusia kynsilakkoja

Matkalla takaisin kaupunkiin ihastelimme matkan varrella ollutta maisemaan. Auringonlaskusta jäi aivan fantastinen siluetti puiden ylle. Näimme myös pellolla joutsenenpoikasia, mutta koska en jaksanut objektiivia ruveta vaihtamaan, niin emme lähempiä kuvia saaneet.

Taivaanrannan siluetti

Myös iltausva oli aivan uskomattoman näköistä, varsinkin kun välillä se näytti nousevan kauhuelokuvien malliin tiellekin. Välillä sitä on ihanaa olla hereillä puolen yön aikoihin, kun saa ihastella luonnon kauneutta. Kaupungissa sitä kuitenkin harvemmin näkee. 

Kaupunki keskiviikko

Tiistaina vietimme Aaronin kanssa lepopäivän, nukuimme pitkään ja vietimme rauhaisaa päivää kotona. Itse asiassa siltä päivältä, ei ole pahemmalti muistikuvaa, mitä edes tapahtui. 

Tänään lähdimme pojan kanssa käymään lääkärissä tai siis minä lähinnä kävin lääkärillä juttelemassa ehkäisyasioista. Aikani oli aikaisin aamulla ja sen vuoksi jouduin pikkuisen herättämään jo ennen kahdeksaa. Matkatessamme kahdella bussilla lääkäriin, herra nukahti viimein kun pääsimme pois bussista, mutta ei onneksi huutanut koko aikana. Mietinkin kovasti miksi lääkäriinkin joutuu menemään useamman kilometrin päähän, kun alle kilometrin päässä on terveyskeskus ja muutaman sadan metrin päässä sairaala.

Tietenkään, en ottanut Aaronia mukaani vaan hänen kummitätinsä oli hänen kanssaan sillä aikaa ja pärjäsi oikein hyvin. Hektisen käynnin jälkeen otimme kummin kanssa suunnan kaupungin keskustaan. 

Vietimmekin päivän kiertelemällä kaupoissa ja löysin itsellekin paljon kaikenlaista ja tuhlasinkin hieman liikaa, mutta kyllä kait äiditkin kaipaavat välillä hemmottelua. 

Ostin "muutaman" uuden kynsilakan, kun kaikki entiset olivat jo kuivaneita

Mekkotunika, joka sopi aivan mahtavasti Aaronin hattuun

Intiaanikauppiaalta ostettu leveä kaulakoru on mielestäni todella ihana

Lettupäivä tiistai

Eilen tiistaina olikin meillä kyläilypäivä. Aaronin kummi kutsui kylään lettukesteille, joka on meidän kolmen kesken alkanut tulla tavaksi tehdä aina lettuja kun jomminkummin käydään vieraisilla. Nyt kuitenkin Aaronin imetysdieetin takia lettujen teko oli jäänyt tauolle, mutta nyt olikin löytynyt ohje, mihin ei ole tule kananmunaa eikä maitoa. 

Letut onnistuikin aivan mainiosti, emme huomanneet mitään eroa (ainakaan minä en huomannut). Lettujen kera syötiinkin kumkvatti -ja vadelmahilloa juoden kuumaa teetä. 

Odotellessamme lettutaikinaa otettiin muutamia kuvia. Kissa, joka kuvissa esiintyy on Kiki-neiti, joka oli tällä kertaa erityisen kiinnostunut meistä. Viime kerran juoksi vaan karkuun pöydän alle. Saimme myös vihdoinkin otettu perhepotrettejakin, kun tarkoituksena oli tilata kuvakirja kuvan maailmalta, mutta koska en saanut alennuskoodiani toimimaan niin ajateltiin mielummin sitten tilata ifolorilta, jolla on näköjään huomattavasti edullisempaa.

Jouduttiin lähtemään suhteellisen nopeasti, koska Nikon täytyi käydä kaupassa ja Aaron muutenkin alkoi olla erittäin kiukkuinen. Huomasimme, että häneltä rupesi valumaan kirkasta limaa suusta, niin mietimmekin sitten myöhemmin, että olisiko kissa tehnyt allergiaoireita vai sitten vain siitepöly. Ken tietää näistä pienistä maailman ihmeistä.

Sain onneksi pienen miehen rauhoittumaan kauppareissun aikana autossa. Syötyään nukahti syliini ja nukkui sen aikaa, kunnes lähdettiin kotia kohden.