 |
| Veljekset |
Kiirettä on pitänyt viime aikoina, odotetusti. Olemme olleet kotona nyt melkein kaksi viikkoa ja uusi arki on ollut aikamoista vuoristorataa. Aaron on normaaliin tapaansa jatkanut päiväkodissa ja Niko on tehnyt lyhennettyä koulupäivää. Samaan aikaan me olemme vauvan kanssa olleet kotona tutustumassa toisiimme. Niko on ottanut päävastuun Aaronin hoidosta, kun itse imetän ja hoidan vauvan tarpeita ja tarvittaessa vuoroja vaihdellaan.
Sen verran vauvasta olemme oppineet, että hän on hyvin rauhallinen vesseli. Itkua saa lähinnä kuunnella silloin, kun ruoka ei ole saatavilla juuri sillä hetkellä, kun herra sen haluaisi. Vauvalla on myös selvä rytmi syömisen ja nukkumisen suhteen. Yöllä nukutaan yksi pidempi pätkä ja aamuyö lähinnä syödään ja torkutaan. Keskipäivän tienoilla on myös yksi pidempi päiväuniaika. Vauva tykkää kovasti nukkua ja olla sylissä lämpimässä tai vastaavasti nukkua käärittynä kapaloon päivisin.
Oman haasteensa arkeen on tuonut myös imetysongelmat sekä alkuviikosta löytynyt kohtutulehdus. Nyt siis olen pyrkinyt lepäämään ja syönyt paljon antibiootteja. Pientä baby bluesia oli myös ilmassa viime viikolla, mutta nyt on ollut huomattavasti parempi olla. Jospa tämä oma olokin kohenisi tässä ensi viikon aikana takaisin normaalille tasolle.
Aaron on voinut hyvin vaihtelevasti. Toinen päivä on tasaisempi, kun taas toinen vähän huonompi. Epileptisyys on lisääntynyt huomattavasti ja tämä on myös näkynyt siinä, että poika nukkuu enemmän, kun kohtaukset väsyttävät niin kovasti. Eräs päivä Aaron nukkui kymmenen tuntia putkeen päivällä ja siihen päälle yöunet normaalisti. Tämä on tietysti aiheuttanut sitä, että letkuruokaa on tarvittu antaa Aaronille useammin, kun poika ei ole herännyt syömään. Onneksi kontrollikäynti neurologin luokse epilepsian suhteen sattui sopivaan hetkeen ja nyt lääkitystä nostettiinkin reilusti. Jos se ei nyt lähde auttamaan niin aloitellaan toista lääkettä entisen rinnalle.
Aaronin apuvälineissä on kovasti ollut muutosten tarvetta pituuskasvun takia sekä niskan kannattelun huononemisen vuoksi. Pandatuoliin jouduttiin vaihtamaan kokonaan toisenlainen pään tuki, kun erillinen niskatuki ei vieläkään ole saapunut, vaikka se oli tilattu elokuussa. Tämä on toki sitten tuonut pientä päänvaivaa, kun on yritetty siksi aikaa keksiä jotakin korvaavaa tukea. Aaron sai myös kotiin uuden pesutason kokeiltavaksi ja on kovasti siitä tuntunut pitävän.
Kaiken kaikkiaan paljon on mahtunut pariin viime viikkoon, mutta ehkä se arki lähtee tästä rullaamaan vielä omilla raiteillaan. Vielä kun jokainen meistä hakee omaa paikkaansa arjessa kaiken kiireen keskellä, mutta yllättävän sujuvasti kuitenkin kaikki on mennyt.
